Indeksirahastojen ja pörssinoteerattujen rahastojen voittokululle ei näy loppua.
Jättipankki JP Morganin mukaan USA:n osakemarkkinoilla passiiviset rahastot ovat houkutelleet kuluvan vuoden aikana jo 39 miljardin dollaria uusia pääomia, kun perinteiset aktiiviset sijoitusrahastot ovat menettäneet peräti samalla ajanjaksolla 90 miljardia.
Yksi viime vuosien suurista sijoittamisen megatrendeistä on passiivisen sijoittamisen suosion kasvu ja perinteisen, aktiiviseen salkunhoitoon perustuvien sijoitusrahastojen suosion hiipuminen. Passiivisella sijoittamisella tarkoitetaan sitä, että sijoittaja ei yritä voittaa markkinoita aktiivisella osakepoiminnalla, vaan sijoittaa varansa sellaisiin rahastoihin, jotka valitsevat sijoituskohteensa jollain yksinkertaisella kaavalla. Nämä rahastot eivät siis hyödynnä analyytikoiden työtä osakkeiden valinnassa, kuten perinteiset sijoitusrahastot tekevät.
Passiivinen sijoittaminen perustuu siten ajatukseen, ettei osakekohteita valita aktiivisella osakevalinnalla vaan siinä tavoitellaan tuottoa, joka on mahdollisimman lähellä markkinatuottoa.
Osakemarkkinat autopilotin ohjauksessa
JP Morganin mukaan passiiviset rahastot kontrolloivat jo peräti 80 prosenttia Yhdysvaltojen pörssien osakevarallisuudesta.
Indeksirahastojen ja ETF:ien eli pörssinoteerattujen rahastojen osuus osakepääomasta on jo 60 prosenttia. Lisäksi erilaiset trendejä ja algoritmeja hyödyntävät kvantitatiiviset rahastot, joiden osakevalinta ei tapahdu ihmisten laatimien fundamenttia-analyysien avulla, hallitsee 20 prosenttia osakemarkkinoista, JP Morgan väittää.
Passiivisen sijoittamisen voittokulku herättää sijoitusammattilaisissa myös huolia.
DoubleLine Capital -yhtiön toimitusjohtaja Jeffrey Gundlach toteaa CNBC-uutismedialle, että passiivinen sijoittaminen aiheuttaa kasvavia ongelmia globaaleille osakemarkkinoille. Hänen mielestään passiivinen sijoittaminen on johtanut ”laumakäyttäytymiseen”.
“En ole lainkaan passiivisen sijoittamisen ystävä. Itse asiassa passiivinen sijoittaminen on saavuttanut maanisen vaiheen kun globaalit osakemarkkinat saavuttivat huippunsa”, Gundlach totesi viime joulukuussa.
Myös Suomessa on käyty keskustelua passiivisten rahastojen eduista ja haitoista. Indeksisijoittaminen tyhmentää markkinoita, väittää LähiTapiolan ekonomisti Timo Vesala.
Rahoitusmarkkinoiden perustehtävä on välittää varoja niiltä, joilla sitä on, niille, joilla ei ole varoja mutta on ideoita. Rahoitusmarkkinat auttavat siis pääomia ja ideoita löytämään toisensa, toteaa Vesala.
”Onnistuneiden kohtaamisten tuloksena syntyy uutta hyvinvointia. Eräänlaisina keräysaltaina rahoitusmarkkinat kokoavat pieniä pääomapuroja suuremmiksi virroiksi, joita tarvitaan merkittävien reaali-investointien toteuttamiseksi. Samalla rahoitusmarkkinat jakavat ja tasaavat riskejä”, Vesala toteaa.
Ekonomistin mukaan indeksisijoittaminen valitettavasti kaventaa tietopohjaa, jonka perusteella suuria pääomia liikutellaan.
Indeksirahastojen ylivoimaa
Yksi yleinen passiivista indeksisijoittamista kohtaan esitetty kriittinen väite on, että markkinoilta löytyy aina sijoittajia ja aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka voittavat indeksin.
Tämä argumentti on kuitenkin kestämätön, väittää kotimaisesta indeksirahastostaan tunnettu Seligsson nettisivuillaan.
”Osa aktiivisista rahastoista voittaa toki indeksirahastot joka vuosi ja pieni osa jopa pidemmillä aikaväleillä. Sijoittajan varsinainen ongelma on kuitenkin siinä, että on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tietää etukäteen, siis jo sijoitettaessa, mitkä rahastot ovat tulevia voittajia – historiallinen tuotto kun ei todellakaan ole tae tulevasta”, Seligson toteaa.
Seligson osoittaa indeksirahastojen ylivoiman yksinkertaisella päättelyketjulla.
Koska kaikkien sijoittajien yhdessä saama tuotto on sama kuin markkinatuotto miinus sijoittamisen kulut, on tällöin myös sekä aktiivisten että passiivisten sijoittajien tuotto sama kuin markkinatuotto miinus kulut. Tämä johtuu siitä, että markkinatuotto muodostuu erilaisten toisilleen vastakkaisten aktiivisten valintojen kautta.
Osa aktiivisista sijoittajista tai aktiivisesti hoidetuista rahastoista voittaa markkinatuoton, mutta oleellista on, että sitä on mahdotonta tietää etukäteen.
Aktiivisten sijoittajien kulut ovat korkeammat kuin passiivisten sijoittajien kulut, ja siksi passiivisten sijoittajien tuotto on kulujen jälkeen korkeampi.
