Tämän eron selittää yksi yksinkertainen asia.
Sijoituspalvelutalo Seligsonin mukaan tehokas sijoitussalkku muodostuu neljästä ominaisuudesta: hyvästä hajautuksesta, sijoittajalle sopivasta riskiprofiilista, sijoituskohteiden läpinäkyvyydestä sekä alhaisista kustannuksista.
Passiivinen sijoittaminen perustuu ajatukseen, ettei osakekohteita valita aktiivisella valinnalla vaan tavoitellaan tuottoa, joka on mahdollisimman lähellä markkinatuottoa.
Indeksirahastoilla tehokas sijoitussalkku
Seligsonin mainitsemat tehokkaan sijoitussalkun ominaisuudet toteutuvat parhaiten indeksirahastoilla. Indeksirahastoja ei pidä sekoittaa indeksiosuusrahastoihin, eli ETF:iin, vaikkakin niilläkin voidaan tavoitella tehokkaan sijoitussalkun ominaisuuksia.
”Pitkällä aikavälillä indeksirahastot ovat tuottaneet tehokkailla markkinoilla paremmin kuin aktiivisesti hallinnoidut rahastot”, Seligson toteaa nettisivuillaan.
Näin tulee olemaan myös jatkossa. Seligsonin mukaan tämä johtuu nimenomaan kustannuksista: kaikki mitä sijoittaja maksaa muille – esim. aktiivisten rahastojen korkeammat hallinnointipalkkiot, keskimäärin suuremmat kaupankäyntikulut, jne. – on loppujen lopuksi pois sijoittajan saamasta tuotosta.
Miksi aktiivinen sijoittaminen ei kannata?
Yleinen vastaväite passiivista indeksisijoittamista kohtaan on, että markkinoilta löytyy aina sijoittajia ja aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka voittavat indeksin.
Tämä argumentti on kuitenkin kestämätön.
”Osa aktiivisista rahastoista voittaa toki indeksirahastot joka vuosi ja pieni osa jopa pidemmillä aikaväleillä. Sijoittajan varsinainen ongelma on kuitenkin siinä, että on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tietää etukäteen, siis jo sijoitettaessa, mitkä rahastot ovat tulevia voittajia – historiallinen tuotto kun ei todellakaan ole tae tulevasta”, Seligson toteaa.
Seligson osoittaa indeksirahastojen ylivoiman yksinkertaisella päättelyketjulla.
Koska kaikkien sijoittajien yhdessä saama tuotto on sama kuin markkinatuotto miinus sijoittamisen kulut, on tällöin myös sekä aktiivisten että passiivisten sijoittajien tuotto sama kuin markkinatuotto miinus kulut. Tämä johtuu siitä että markkinatuotto muodostuu erilaisten toisilleen vastakkaisten aktiivisten valintojen kautta.
Osa aktiivisista sijoittajista tai aktiivisesti hoidetuista rahastoista voittaa markkinatuoton, mutta oleellista on, että sitä on mahdotonta tietää etukäteen.
Aktiivisten sijoittajien kulut ovat korkeammat kuin passiivisten sijoittajien kulut, ja siksi passiivisten sijoittajien tuotto on kulujen jälkeen korkeampi.
Passiivisen sijoittamisen bonus on läpinäkyvyys
Indeksirahastojen etuna on myös niiden yksinkertaisuus ja läpinäkyvyys verrattuna useisiin aktiivisiin rahastoihin, Seligson painottaa. Sijoittajan on helpompi tietää mihin osakkeisiin tai korkopapereihin hän on tosiassa sijoittanut.
”Siten on myös helpompi varmistaa, että salkun riskiprofiili – eli esimerkiksi jako korkosijoituksiin ja osakkeisiin, jako eri markkinoille, jne – on juuri sellainen kuin sijoittaja itse haluaa”, sijoituspalveluyhtiö toteaa.
Tosin on muistettava, että jatkuvasti laajenevaan ETF-rahastojen tarjontaan on pesiytymässä yhä enemmän monimutkaisempia ETF-rahastoja (esim. vivutetut ja käänteiset ETF:t), joiden läpinäkyvyys on kyseenalaista.
Artikkeli on julkaistu aiemmin SalkunRakentajassa syyskuussa 2014.
