Keskuspankkipomot vihjailevat jo rahapolitiikan kiristämisestä, mutta onko se oikeasti mahdollista?
Hintojen nousu jatkuu rapakon takana kiivaana. Heinäkuussa vuositason kuluttajahintojen muutos oli 5,4 prosenttia. Myös inflaatio-odotukset ovat nousussa, sillä amerikkalaiskuluttajat odottavat inflaation nousevan noin 3 prosenttiin seuraavan 5-10 vuoden aikana. Vielä kuukausi sitten amerikkalaiskuluttajien odotuksissa oli 2,8 prosentin inflaatio-odotus.
USA:n keskuspankki Fed ei ole nähnyt kiihtyvästä inflaatiosta huolimatta vielä aihetta kiristää rahapolitiikkaa. Keskuspankin linja on ollut, että inflaation kiihtyminen on väliaikaista ja se johtuu talouden avautumiseen liittyvistä vaikeuksista.
Soraääniä alkaa kuitenkin kuulua.
Tällä viikolla kaksi keskuspankin päättäjää esittivät julkisuuteen kommentteja, joissa he esittivät rahapolitiikan kiristämistä.
Kansas Cityn Fedin pääjohtaja Esther George totesi, että keskuspankki voisi tässä hyvässä työllisyystilanteessa vähentää kuukausittaisia arvopaperiostoja 120 miljardilla dollarilla. Dallasin Fedin pääjohtaja Robert Steven Kaplan puolestaan arvioi, että arvopaperiostoja tulisi hidastaa lokakuuhun mennessä.
Koronakriisi siirsi rahapolitiikan kiristystarvetta myöhemmäksi
Sijoittajia ja markkinoita luonnollisesti kiinnostaa suuresti, kuinka kauan historiallisen kevyt rahapolitiikka – joka on pitänyt korot alhaalla – voi jatkua.
Keskuspankit ovat harjoittaneet kevyttä rahapolitiikkaa finanssikriisin jälkeen, koska talouden pyörät eivät ole pyörineet riittävällä vauhdilla ja työttömyys on ollut korkeaa. Alkuvuodesta 2020 alkanut koronakriisi loi erityistilanteen, jonka vuoksi keskuspankeilla ei ole ollut tarvetta rahapolitiikan kiristämiseen.
Vähitellen kuitenkin ainakin Yhdysvalloissa on odotettavissa, että talouskasvu ja talouden resurssikäyttö alkavat olla niin korkealla, että rahapolitiikan kiristäminen saattaa olla edessä.
Tätä kysymystä pohtii SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas blogissaan.
”Kun Yhdysvaltojen työmarkkinat osoittavat hitaita toipumisen merkkejä, inflaatio on tunnetusti jo hyvissä lukemissa ja koronaviruspandemian vaikeimmat hetket ovat ehkä takanapäin rokotekattavuuden noustessa, keskuspankkituen vähentäminen huipputasolta on helposti perusteltavissa. Näihin tekijöihin Fedin päättäjät ovatkin viitanneet kertoessaan, että pian olisi hyvä hetki alkaa vähentää ostoja”, Ahokas toteaa.
Rahoitusmarkkinoilla nämä puheet on otettu erittäin rauhallisesti vastaan, eikä viitteitä niin sanotusta “taper tantrumista” ole näkynyt, Ahokas toteaa.
Jonkinlainen rahapolitiikan kiristyminen on mahdollinen, hän tuumii.
”Ainoastaan Yhdysvaltojen valtion velkakirjojen hinnat ovat jälleen kääntyneet laskuun ja tuottovaatimukset ylös, mutta tämäkin liike on ollut vielä maltillinen. Näyttääkin siltä, että ainakin pienimuotoiseen kiristämiseen Fedillä on nyt hyvinkin mahdollisuuksia, kun Bidenin hallinnon finanssipolitiikkajuna jyskyttää ja muutenkin taloudelliset olosuhteet näyttävät viime vuotta paremmilta.”
Voiko rahapolitiikka palata finanssikriisiä edeltävään linjaan?
Toisaalta Ahokas pohtii toisessa blogissaan, onko rahapolitiikassa ylipäätänsä mahdollista palata globaalia finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan.
”Onko mahdollista, että keskuspankit peruuttavat ulos QE-ohjelmista ja alkavat nostaa ohjauskorkoja siten, että pidemmän päälle talouden korkotaso jälleen päätyy nousevalle uralle?”, Ahokas kysyy.
Ahokkaan mukaan taloustilanne on esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa tällä hetkellä sellainen, että laajaa keskuspankki-interventiota edelleen tarvitaan. Hänen mukaansa inflaatio ei ole pysyvästi ja todistetusti kiihtymässä eikä talouden ylikuumentumisesta keskipitkällä aikavälillä ole huolta.
Ahokkaan mukaan pikemminkin näyttää siltä, että finanssikriisin jälkeinen hitaan talouskasvun aika eli ”sekulaarinen stagnaatio” on jälleen edessä.
Ongelmana on Ahokkaan mukaan talouden rakenteet, jotka pakottavat keskuspankit kuskin paikalle.
”Akateemisemmin ilmaistuna keskuspankeissa nähdään, että kapitalistisen rahatalouden rakenteet eivät koronakriisin myötä ole muuttuneet niin oleellisesti, että sekulaarisesta stagnaatiosta murtauduttaisiin irti yksityisen taloudellisen toimeliaisuuden vetämänä. Jos sekulaarisen stagnaation syynä ennen koronakriisiä oli riittämätön kokonaiskysyntä, josta oli tullut vähitellen rakenteellista, tämä ongelma on edelleen käsillämme.”
