Anniina Kaittilan väitöstutkimuksen mukaan taloudellinen väkivalta on rahakonfliktien äärimmäinen muoto, joka voi ilmetä työssäkäynnin rajoittamisena ja häirintänä, rahaan liittyvänä kontrollointina, taloudellisena hyväksikäyttönä tai eron jälkeisenä taloudellisena väkivaltana.
Tyypillisesti taloudellinen väkivalta liitetään parisuhdeproblematiikkaan, mutta ilmiötä esiintyy myös muun muassa työpaikoilla.
Uhriksi voi joutua kuka tahansa sukupuoleen, ikään tai tulotasoon katsomatta.
Vaikka taloudellinen väkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, ilmiön yleisyydestä ei kuitenkaan ole varsinaisia tilastoja, sillä sitä on tutkittu valitettavan vähän. Osin tämä johtunee aiheen tabumaisesta luonteesta, mutta kyse on myös siitä, ettei taloudellista väkivaltaa välttämättä osata tunnistaa.
Milloin hälytyskellojen tulisi soida?
Usein raha tulee parisuhteessa puheeksi vasta jonkinlaisen vakiintumisen, kuten yhteenmuuton tai perheen perustamisen, yhteydessä. Tässä vaiheessa voi käydä ilmi, että osapuolilla on erilaisia näkemyksiä ja arvoja, mikä on omiaan aiheuttamaan konflikteja.
Arkiset erimielisyydet rahasta ovat hyvin tavallisia, eikä niitä pidä sekoittaa taloudelliseen väkivaltaan.
Jokainen meistä on ehkä joskus napissut läheiselleen jonkin yksittäisen turhakkeen ostamisesta. On myös aivan normaalia, että kotitalouksissa kulut ja vastuut jaetaan tapauskohtaisesti parhaaksi katsotulla tavalla: yksi maksaa vaikkapa laskut, toinen ruoat.
Raja kuitenkin menee yksilön kokemuksessa vallankäytön uhriksi joutumisesta. Taloudellisessa väkivallassa on kyse pyrkimyksestä toisen osapuolen vahingoittamiseen rahan avulla. Se on taloudellisen itsenäisyyden riistämistä.
Raha toimii siis hallinnan välineenä.
Mikäli edellä kuvattuun tilanteeseen kulujen jakamisesta liittyy kokemuksia kohtuuttomasta epätasa-arvosta tai jonkinlaisesta tietojen pimittämisestä, se voi täyttää taloudellisen väkivallan tunnusmerkit.
Myös esimerkiksi tulojen rajoittaminen, taloudellinen uhkailu, omaisuuden tuhoaminen sekä rahallisiin sitoumuksiin pakottaminen kuuluvat taloudellisen väkivallan piiriin.
Moniulotteisella ilmiöllä on hyvin haitallisia, kauaskantoisia ja kokonaisvaltaisia seurauksia.
Taloudellisen väkivallan vaikutukset ulottuvat paitsi taloudelliseen, myös henkiseen hyvinvointiin, kun vahingolliset kokemukset nakertavat itseluottamusta. Tämän myötä väkivallan uhriksi joutunut on myös vaarassa syrjäytyä.
Mahdollisesta omaisuuden tuhoutumisesta voi koitua mittaviakin tappioita. Lisäksi taloudellinen vallankäyttö estää saavuttamasta tavoitteita ja unelmia.
Naiset ovat taloudellisesti haavoittuvaisemmassa asemassa
Kerättyjen aineistojen valossa näyttää siltä, että erityisesti naiset joutuvat taloudellisen väkivallan uhreiksi, vaikka sitä kohdistetaan myös miehiin. Voidaan siis sanoa, että taloudellinen väkivalta on tietyllä tavalla sukupuolittunutta.
Naisten Linjan verkkosivujen mukaan naisten ansiot ovat keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät, ja miesten tulokehitys on voimakkaampaa esimerkiksi perhevapaiden epätasaisen jakautumisen vuoksi, joten naisten taloudellinen asema Suomessa on jo lähtökohtaisesti haavoittuvaisempi.
Tämä itsessään kasvattaa riskiä jäädä huonoon suhteeseen taloudellisista syistä ja myös mahdollisuutta tulla kontrolloiduksi rahan kautta.
Salla Kivelän väitöskirjassa todetaan Suomen olevan Euroopan väkivaltaisimpia maita. Tiedetään, että vahingolliset rahakonfliktit ovat surullisenkuuluisia rakkaushuijauksia lukuun ottamatta kytköksissä lähes poikkeuksetta myös fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan.
Tästä voitaneen päätellä, kuinka yleistä taloudellinen väkivalta lienee suomalaisissa kodeissa. Ilmiötä pitäisi kuitenkin tutkia perusteellisemmin todellisten lukujen saamiseksi.
Huomionarvoista on sekin, miten taloudellinen väkivalta kulkee usein käsi kädessä muiden ongelmien kanssa. Esimerkiksi päihde- tai peliriippuvuuksien kohdalla on havaittu selkeä yhteys rahalliseen hyväksikäyttöön.
Kiristynyt taloustilanne kasvattaa riskiä
Suomen talous on painunut tekniseen taantumaan. Heikentynyt taloustilanne kiristää paitsi kukkaron nyörejä, myös hermoja ja ihmissuhteita.
Erityisesti alati nousevien hintojen pelätään lisäävän rahariitojen määrää ja siten taloudellisen väkivallan riskiä, kun talousvaikeudet alkavat nostaa päätään yhä useammissa perheissä.
Epäterveestä pari- tai työsuhteesta lähteminen muuttuu hankalammaksi, kun rahat ovat tiukilla. Muutokseen ei vain yksinkertaisesti ole varaa, jos talolainat korkoineen hengittävät niskaan ja muutkin elämisen kustannukset hipovat pilviä.
Mitä vakiintuneemmasta suhteesta on kyse, sitä vaikeampaa lähteminen ja itsenäisesti pärjääminen yleensä on. Taloudellinen väkivalta onkin yksi yleisimmistä syistä jäädä vahingolliseen lähisuhteeseen.
Epätoivo voi ajaa ikäviin tekoihin, ja siksi ilmiöltä ei saisi ummistaa silmiään.
Ennaltaehkäisyä ja apua
Jokaisella on oikeus elää väkivallattomassa suhteessa ja saada apua tarpeen tullen.
Kenenkään ei pidä jäädä yksin.
Suomessa on useita järjestöjä ja viranomaisia, jotka tarjoavat apua taloudellisen väkivallan uhreille. Jos epäilee joutuneensa taloudellisesti hyväksikäytetyksi, avun piiriin voi hakeutua esimerkiksi kriisikeskuksen tai turvakodin kautta.
Myös Taloudellinen väkivalta tutuksi -hankkeen verkkosivut tarjoavat tukea ja hyödyllistä tietoa aiheesta.
Taloudellisen väkivallan kitkemiseksi vaaditaan kuitenkin laajempaa keskustelua ja konkreettisia toimia.
Osa yhteiskuntamme käytänteistä suorastaan ruokkii taloudellista väkivaltaa. Esimerkiksi joitakin etuuksia saatetaan evätä puolison tulojen perusteella.
Taustalla vallitsee siis oletus siitä, että samassa taloudessa asuvat tasapainottavat tuloja ja menoja keskenään. Avioliitossahan on elatusvelvollisuuskin. Todellisuudessa tämän toteutumista ei kuitenkaan valvota millään tavalla.
Jokainen voi kantaa kortensa kekoon taloudellisen väkivallan ennaltaehkäisemiseksi.
Henkilökohtaisessa taloudessa tulisi ennen kaikkea pitää kiinni taloudellisen itsenäisyyden säilyttämisestä. Riittävillä taloudenhallintataidoilla voi varmistaa, ettei jää ikävän tilanteen sattuessa tyhjän päälle. Mihinkään ei tule suostua ymmärtämättömyyttään.
Koska taloudellista väkivaltaa kohdistetaan erityisesti naisiin, meistä jokaisen on lisäksi tarkasteltava omaa ajatteluamme sukupuolittuneen väkivallan ehkäisemiseksi. Saatamme esimerkiksi nauraa naisia vähätteleville vitseille tiedostamatta niiden vaikutuksia.
Yhteiskunnassamme vallitseekin runsaasti syvälle juurtuneita valtarakenteita, jotka ylläpitävät sukupuolittuneita asenteita ja edesauttavat uhrien kokeman häpeän syntymistä. Nämä joutavat roskiin.
Väkivallalle ei saa antaa hiljaista hyväksyntää.
