Toimituksen blogi

Kirja-arvio: Sarjayrittäjä Seppo Pennasen rankka ja vaiheikas elämä

Yrittäjä ja imitaattori Seppo Pennanen avaa elämänsä lukijalle – varjoista valoihin, lapsuudesta eläkepäiviin.

Yksi Elämä – Olisihan sen voinut elää huonomminkin! on kiintoisa ja avoin Seppo Pennasen omaelämäkerta, joka ei kaihda vaikeitakaan aikoja. Kannen kuva: Juha Juni Vainio

Jos on aina halunnut kirjailijaksi, joskus kirja kannattaa kirjoittaa. Seppo Pennanen on julkaissut niitä nyt kaksi.

Uusi omaelämäkerta Yksi Elämä – Olisihan sen voinut elää huonomminkin! menee kosolti syvemmälle elämän kirjon eri osa-alueille kuin sijoituskirja, jonka arvioimme tammikuussa 2023.

Pennanen sai 13-vuotiaana synttärilahjaksi äidiltään Esteriltä Olivetti-kirjoituskoneen.

”Uppouduin sen maailmaan ja Kalle Päätalon esikuvaan niin syvästi, että en antautunut velipuolteni tielle. Hakkasin konetta yöt ja päivät, aina kun oli vapaata. Kymmenen vuoden päästä luovutin, kunne 62-vuotiaana julkaisin ensimmäisen kirjani.”

Pennanen syntyi vuonna 1955 yksinhuoltajan perheeseen Kallislahteen, Sääminkiin, joka on osa nykyistä Savonlinnaa. Pennasella oli eri isä kuin perheen muilla lapsilla. Mökki oli pieni ja olot olivat kurjat. Antaa kirjailijan kertoa, sivulta 13:

”Minä sain Äpärä-nimen, Pennasen nuorimmainen Jaska sitä muisti käyttää. Toinen yhtä mukava oli Läski, vaikka olin laiha kuin tikku.

Ensimmäiset muistikuvat elämästä ovat laitanaan ikäviä. Vuoron perään olin vanhimman Unskin ja Penan kiusattavana, mutta Jaska oli pahin.

Ainoat kivat muistot jäivät vanhimmasta sisarpuolesta Liksestä.”

Elämä soljui menoaan, vaikka kodin olot olivat vaatimattomat. Pennanen sai koulun loppuun 14-vuotiaana. Sen jälkeen alkoivat työt tsupparina ajamassa mopolla ympäri kaupunkia, lehdenjakajana ja lopulta ruokakaupassa, josta hän sai myös miehen mallin esimiehenä toimineesta Esa Suomalaisesta.

Kohtalo puuttui peliin, kun 17-vuotias Seppo palasi tansseista, sivulta 35:

– Ei neidillä sattuis tupakkoo olemaan?

– Ei ole.

– No poltatko, jos tarjoon?

– En minä polta.

– Haittooko jos mie poltan?

– Mitäpä se miule kuuluu…

Pennanen kohtasi tulevan vaimonsa ja lastensa äidin Leenan palatessaan tansseista Kisalinnasta kotia kohti.

Kirja on värikästä, aitoa ja todenmukaista kerrontaa hyvällä yleiskielellä. Dialogit Savon murteella elävöittävät tekstiä läpi teoksen. Joitakin kielioppivirheitä on, mutta ne eivät häiritse lukukokemusta.

Pennasen elämässä on ollut asuinpaikan muuttoja paljon niin lapsuudessa kuin aikuisuudessa. Naimisiin hän meni jo 18-vuotiaana. Oma ura ja osaaminen nuorena miehenä kertyivät päivittäistavarakaupassa, jossa hän halusi edetä. Yhteen paikkaan ei jumiuduttu.

Jo 19-vuotaaina hän pääsi lihaosaston hoitajaksi ja esimieheksi isoon uuteen markettiin Kuopioon. Seuraavia etappeja olivat myymäläpäällikkyys Juankoskella ja lihaosaston hoitaja Varkaudessa. Hän sai lihamestarikauppadiplomin ja osallistui mestarimyyjäkilpailuun, jossa voitti aluekisan.

Ura eteni osuuskaupan myymälänhoitajasta vastaaviin tehtäviin isompaan Sokoshalli Puijonlaaksoon ja edelleen markettipäälliköksi Hallmannille T-ryhmään.

Ura oli työkeskeistä ja perheeseen oli syntynyt kolme tytärtä. Kesällä tehtiin lomareissuja lähinnä koti-Suomessa.

Terveys soittaa varoituskelloja

Pennanen kertoo työstään Hallmannilla, jonka pääkilpailija oli K-Topinhalli, sivulta 77:

”Pyöritin kauppaa ja odotin laajennusta E-marketin puolelle, mutta sitä ei kuulunut, se oli aina vaiheessa. Leena hoiteli omia ja hoitolapsia rivitalossamme.

Pärjäsin paremmin Topin kanssa, kun ostoehdot olivat paremmat ja homma muutenkin nykyaikaisempaa. Jussi tuli pyörittämään lihaosastoamme ja minusta tuli oikea päällikkö.

Otin työn vakavasti ja halusin olla hyvä ja myymälöittemme kärkikastia. Otin sen ehkä liiankin vakavasti, koska yöunet alkoivat kärsiä. Olin huomannut jo pitkään, että minulla oli selkeästi vauhdikas vaihe aina kesästä jouluun. Joulun jälkeen veto alkoi loppua ja sitä kautta kesti kesään. Muutaman kerran olin joutunut ottamaan parin viikon saikun, kun yöunet menivät niin vähillä unilla. Lekuri antoi pillereitä ja käski ottaa vähän rauhallisemmin.”

Sepon yksi unelma toteutui. Hän pääsi Leenan kanssa itsenäiseksi K-kauppiaaksi Puumalaan. Puumala on kesäkunta ja kesän tullen työtahti Sepontorilla vain kiihtyi.

”Pää alkoi seota totaalisesti. Kauppa kävi kuitenkin hullunlailla. Yhtenä kauniina kesäpäivänä tajusin, että yksi ammattiura oli tullut päätepisteeseen. Leena oli tullut samaan tulokseen. Soitin Keskon kenttäpäällikölle…”

Uusia ideoita

Pennasella oli jälleen työpaikanvaihdos edessä. Uusi työ löytyi tukkuportaasta eli kananmunan myynnistä vähittäiskaupoille. Hänestä tuli Munakunnan Kultamunien myyntiedustaja Kymenlaaksoon ja Itä-Suomeen, toimipaikkana Kuusankoski. Perhe pystyi jo hankkimaan uuden omakotitalon asuntomessualueelta.

”Näin jälkikäteen katsottuna Kuusankosken Naukion aika oli elämäni rauhallisinta aikaa. Sitä kesti nelisen vuotta.

Ei tapahtunut ihmeellisiä asioita. Nuorimmatkin lapset Karoliina ja Anu menivät kouluun…”

Veri veti takaisin Savoon ja Pennanen hoiti työtään Savonlinnasta käsin. Pennasella oli aina ollut ideoita ja hän on herkästi lähtenyt niitä toteuttamaan yksin, kavereidensa tai vaimonsa kanssa.

Niinpä pariskunta perusti karkkikaupan Savonlinnaan, kun siellä ei sellaista vielä ollut. Edelleen Pennanen keksi ryhtyä imitaattoriksi ja onnistui siinä.

”Pikku-Kalle 7v ja Pikku-Kallen karkkikauppa oli synnytetty.”

Yksi vastuullinen ulkopuolinen työ oli vielä koettavana: alle vuoden pesti myyntijohtajana Puutarhayrittäjissä, joka oli valtakunnallinen hedelmien ja vihannesten tukkukauppa. Siitä hän sai tärkeää oppia ketjujohtamiseen.

Sairaus

Kun luin kirjaa, laitoin viestiä Sepolle ja kysyin, että miten muistat näin hyvin ja oletko tehnyt muistiinpanoja matkasi varrella. Nimittäin juuri kiintoisat dialogit erottavat teoksen monista muista.

Hän vastasi:

”Ei ole tarkkoja muistiinpanoja, tärkeät asiat vain jotenkin mulla tarttuu aika hyvin, ainakin oleelliset. Monesti jopa tärkeimmät sanailut asiaan liittyen. Tositarina se on, ei kukaan voi väittää, että joku tapahtuma ei olisi tapahtunut, toki joku voi nähdä jonkun asian vähän toisin, mutta aina on monta kulmaa.”

Monta kulmaa on myös itse kirjan sisällössä. Se poikkeaa niistä yritysjohtajien elämäkerroista, joita olen joskus lukenut.

Pennanen menee syvään päätyyn. Se tarkoittaa käytännössä hänen omien mielenterveysongelmien avaamista ja niiden ratkaisemista ymmärrettävässä muodossa lukijalle. Hän kertoo sairaalakokemuksistaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Sivuilla 146-147 kirjoittaja myös avaa mahdollisia taustasyitä sairauteensa sekä merkkejä, jolloin pitää hiljentää. Kirjansa lopussa Pennanen valottaa syitä kirjoittamiseensa:

”Uskon vakaasti, että moni lukija tai kuulija voi saada vinkkejä elämäänsä, kuinka vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Yrittäjät, vähävaraiset, mielenterveyden kanssa taistelevat.”

Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Seppo Pennanen on tehnyt imitointikeikkoja muun muassa Pikku-Kallena ja konstaapeli Reinikaisena. Yksi Elämä -kirjan takakannen valokuvat: Katariina Pennanen

Varjo ja valo kohtaavat

Pennasen omaelämäkerta on työpainotteinen monine, monine yrityksineen ja ideoineen. Kirjan sivuilla tulevat tutuiksi niin kardemummatuubit, vastatehdas, mökkikylä, Pub Pikku-Kalle kuin jopa Pikku-Kallen Uuden Iloisen Ideologian Puolue.

Pennanen lähtee, innostuu ja innostaa moneen, mutta lopulta arvokkain yritys syntyy ja kasvaa hänen vaimonsa ideasta, kotisiivousta tarjoavasta Kotileena-yrityksestä. Se aloitti Kuopiosta, mutta laajeni Joensuuhun, Jyväskylään, Lahteen, Tampereelle ja lopulta pääkaupunkiseudulle saakka.

Huumori paistaa kirjan sivuilta, mutta kirjan varjot eivät rajaudu kirjoittajan lapsuuteen ja mielenterveyteen. Kirjoittaja pohtii, miksi yhden hänen lapsensa elämä ei mennyt niin kuin hän ja varmasti moni muukin olisi toivonut.

Päihderiippuvuus heijastuu myös läheisiin. Pennanen kirjoittaa reissuista, joita on tehnyt yksin ja vaimonsa kanssa yrittääkseen auttaa taiteellisesti lahjakasta tytärtään.

Lapsen poismeno ja Kotileenan myynti uudelle omistajalle ajoittuvat samaan ajanjaksoon 2010-luvulla.

Kirjan loppupuolella kirjoittaja kertoo eläkepäivistään Espanjassa, mutta ilmeisesti Suomi on viemässä kuitenkin voiton. Teoksen pohjavire on eteenpäin katsova, mahdollisuuksia näkevä ja toiminnallinen. Virkakoneistoon ideoiva yrittäjä suhtautuu kriittisesti.

Seppo Pennasen 293-sivuinen elämäkertateos jättää lukijalleen muistijäljen ja ajattelemisen aihetta.

Yksi Elämä – Olisihan sen voinut elää huonomminkin! (2024). Kustantaja: Elämä tässä ja nyt -kirja, saatavilla kirjakaupoissa. Ääni- ja e-kirjan kustantaja: Book Garden Oy

Kommentoi
Ylös
>