Intelin päätyminen Yhdysvaltojen liittovaltion omistukseen on merkki vakavasta kriisistä

Perjantaina 22. elokuuta 2025 Intel ilmoitti Trumpin hallinnon ostaneen 433,3 miljoonaa osaketta hintaan 20,45 dollaria osakkeelta. Tämä tarkoittaa 9,9 prosentin omistusosuutta yrityksen osakkeista ja 8,9 miljardin investointia Inteliin.

Investointi on osa vuonna 2022 säädettyä CHIPS and Science Act -lakia, jonka tarkoituksena on houkutella puolijohteiden valmistusta takaisin Yhdysvaltojen maaperälle. Sillä on myös viiden vuoden warrantti, joka antaa valtiolle oikeuden lisätä omistustaan viisi prosenttia 20 dollarin kappalehintaan, mikäli Intelin osuus IFS-liiketoiminnasta tippuu alle 51 prosentin.

Valtio ei osallistu päivittäiseen johtamiseen eikä sillä tule olemaan edustajaa hallituksessa tai tiedonsaantiin liittyviä erityisoikeuksia.

Tavallisesti Yhdysvaltain liittovaltio ei omista pysyvästi osuuksia pörssiyhtiöistä. Se ei toimi valtion sijoittajana samalla tavalla kuin esimerkiksi Norjan öljyrahasto tai Singaporen Temasek, joille osakkeen omistus on sijoituspäätös, eikä ole samankaltaisia omistajaohjauksen käytäntöjä kuin Suomen valtioneuvostolla.

Yhdysvaltain valtio on päätynyt historian aikana pörssiyrityksen omistajaksi vakavan kriisin seurauksena. Se omistaa pörssiyhtiöitä vain väliaikaisesti kriisitilanteissa, mutta normaalisti se ei pidä niitä salkuissaan. Historiasta löytyy kuitenkin hetkiä, jolloin Yhdysvaltojen liittovaltio on toiminut omistajana pörssiyhtiössä.

Finanssikriisin pelastuspaketti

Finanssikriisin 2009 aikana pääomaintensiivinen autoteollisuus kärsi lainamarkkinoiden jäätymisestä. Tehtaat pyörivät, varastoon kerääntyi kalliita autoja eivätkä kuluttajat ja leasing-yhtiöt saaneet rahoitusta autolainoilleen. Myös valmistajat itse menettivät luottokanavat.

Tällöin General Motors ja Chrysler päätettiin pelastaa, jotta autoteollisuuden romahdus Yhdysvalloissa vältettäisiin. Yritykset ajettiin konkurssisuojaan ja pelastettiin liittovaltion tuella.

General Motorsiin valtio sijoitti 49,5 miljardia dollaria ja sai 60,1 prosentin enemmistön. Valtio ei osallistunut päivittäiseen johtamiseen vaan määritti ehdot ja valitsi hallituksen.

GM jaettiin kahteen osaan ”New GM”, joka sisälsi yhtiön elinkelpoiset liiketoiminnot, tuotantolaitokset ja brändit, jotka valtio omisti. ”Old GM”, johon siirrettiin huonot velat, ongelmalliset omaisuuserät sekä suljettavat tehtaat.

GM lopetti päällekkäisiä brändejään: Hummer, Pontiac ja Saturn. Saab myytiin, mutta se meni myöhemmin Ruotsissa konkurssiin. Ydinbrändeiksi tunnistettiin Chevrolet, Buick, GMC ja Cadillac. Kymmeniä tehtaita ja satoja jälleenmyyjiä suljettiin Yhdysvalloissa. Työntekijöiden määrää supistettiin kymmenillä tuhansilla ja Yhdysvaltojen autoteollisuusliitto suostui neuvottelemaan palkkojen ja etuuksien leikkaamisesta. Myös GM:n velkojat joutuivat ottamaan isoja luottotappioita.

GM saatiin pelastettua ja yritys listautui uudelleen pörssiin marraskuussa 2010. Valtio myi vuosien 2010-2013 aikana vähitellen osakkeensa takaisin vapaille markkinoille. Veronmaksajille jäi yhtiön elvyttämisestä 11,2 miljardin dollarin tappiot.

Järjestelyä on pidetty silti menestystarinana, sillä Center of Automotive Researchin julkaistun tutkimuksen mukaan sen arvioidaan pelastaneen 1,2 miljoonaa työpaikkaa ja välttäneen 129,2 miljardin dollarin henkilökohtaisten tulojen menetykset.

Miksi valtio ei omista Yhdysvallassa pörssiyrityksiä?

Yhdysvallat on rakentunut vuosikymmenten aikana liberaalin markkinatalouden periaatteille. Perusajatuksena on, että valtio ei omista yrityksiä vaan sen tehtävänä on tarjota puitteet kuten lainsäädäntö, verotus ja kilpailuolosuhteet.

Euroopassa valtio-omisteisia yhtiöitä on syntynyt sotien seurauksena, infrastruktuurin rakentamisesta ja monopolialoista. Näitä valtiorahoitteisia yhtiöitä on historian saatossa listattu pörssiin.

Monet tällaisista hankkeista, kuten rautatiet 1800-luvulla, on rakennettu Yhdysvalloissa yksityisten sijoittajien ja pankkien rahoittamana. Poikkeuksena on liittovaltion laitokset kuten Amtrak ja Tennessee Valley Authority, mutta näitä ei ole listattu pörssiin.

Yhdysvaltojen talousretoriikkaan kuuluu vahva yksityisomistajuuden ja yrittäjyyden perinne, jota vastaan valtio-omisteisuus sotisi. Mikäli valtio omistaisi pitkäjänteisesti pörssilistattua yritystä, pysyvä osakeomistus nähtäisiin herkästi ”sosialismina”. Siksi valtionomistus on rajattu vain kriisitilanteisiin ja väliaikaisiksi ilmiöiksi.

Sellaisena pitäisi myös uusi Intel-omistus nähdä. Viiden vuoden warrantti vihjaa kuitenkin pidemmästä taipaleesta.

Matka kansallisesta ylpeydestä vakaviin ongelmiin ei käynyt hetkessä

Vielä 1990 Yhdysvalloissa tuotettiin lähes 40 prosenttia maailman puolijohdetoimituksista. Nykyään niistä tuotetaan enää 12 prosenttia, eikä lainkaan edistyneimpiä siruja. Geopoliittisista jännitteistä tunnettu Taiwan puolestaan tuottaa 60 prosenttia maailman puolijohdetarjonnasta ja yli 90 prosenttia edistyneimmistä siruista.

Intelin prosessorit olivat 1990-luvulta aina 2010-luvun alkuun status quo PC- ja palvelinmarkkinoilla: markkinoiden valtavirtaa, alan standardi ja oletusratkaisu. Se oli teknologiaa, johon kaikki vertasivat ja kansallinen ylpeyden aihe. AMD:llä oli hetkittäisiä nousuja, mutta Intel palautti asemansa nopeasti.

Intelin riippuvuus PC- ja palvelinmarkkinoista teki siitä haavoittuvaisen ja yhtiö on ollut viime vuosina vaikeissa talousongelmissa. Yksin vuonna 2024 se teki 18,8 miljardin dollarin tappiot. Suuruusluokan hahmottamiseksi vertailukohtana voi käyttää Suomen valtion alijäämää, joka oli vuonna 2024 12,2 miljardia euroa.

Kamppailu teknologiajohtajuudesta loi uusia ongelmia

Intelin ensimmäinen kunnollinen epäonnistuminen tapahtui vuosina 2005–2010, kun yhtiö pyrki valtaamaan mobiilipiirimarkkinat Atom-prosesseilla. Pieleenhän se meni ja Intel jäi täysin paitsioon mobiilibuumista. PC- ja palvelinmarkkinoita se hallitsi vielä käytännössä yksin.

Vuonna 2009 AMD:llä ei ollut varaa sijoittaa samanaikaisesti sekä suunnitteluun että uusimpiin tuotantolaitoksiin kuten kilpailijansa pystyi. Uudet prosessituotantolaitokset maksavat kymmeniä miljardeja jopa enemmän kuin ydinvoimalaitokset. AMD irroitti valmistuspuolen, josta syntyi GlobalFoundries.

AMD:n suorituskyky pysyi pitkään heikompana kuin Intelin. Lopulta se teki merkittäviä sopimuksia TSMC:n kanssa vuosina 2016-2017, koska GlobalFoundries ei pystynyt tarjoamaan sille kilpailukykyistä 7nm prosessoria.

Tämä loi TSMC:lle lisää mahdollisuuksia investoida. Vuodesta 2019 AMD muuttui TSMC riippuvaiseksi. Ennen AMD:ta TSMC asiakkaana olivat Apple, Qualcomm, MediaTek ja NVIDIA. Asiakkuus AMD:n kanssa loi TSMC:lle vakaata kassavirtaa, joka teki siitä entistä riippumattomamman yhdestä isosta kuten Applesta.

Samaan aikaan kun AMD investoi yhteistyöhön TSMC:n kanssa, Intelin siirtyminen 14nm tekniikkaan ensin kesti liian kauan ja 10nm tekniikkaan kesti jopa vuosia pidempään kuin kilpailijoilla. Intelin kriisi syveni vuosina 2018-2020, jolloin se menetti kilpailuetunsa valmistusteknologiassa. Se oli ollut sen ”salainen ase”.

Vuonna 2020 yhtiö kärsi merkittävän arvovaltatappion, kun Apple ilmoitti siirtyvänsä pois Intelin prosessoreista omiin M1 ARM-siruihin. NVIDIA nousi grafiikka- ja AI-piireissä dominoivaksi. Intel jäi jälleen varjoon uuden digitalisoitumisaallon iskeytyessä markkinoille.

Intelin tulevaisuus

Maaliskuussa 2025 Intelin johtoon nimitettiin aikaisemmin Cadencen kriisistä ylös nostanut toimitusjohtaja Lip-Bu Tan.

Lip-Bu Tan on tunnustanut yhtiön olevan pahasti jäljessä AI-maailman johtajia kuten NVIDIAa ja on liian myöhäistä kuroa etumatka umpeen. Sen sijaan hän näkee Intelille mahdollisuuksia panostaa tekoälyn tuomisessa suoraan laitteisiin sen sijaan, että tekoälyä käytettäisiin pilvessä.

Toisen mahdollisuuden hän näkee Intelille ainakin jossain määrin itsenäisesti toimivissa chatboteissa. Tulevaisuudessa chatbottien on tarkoitus käyttää ennakoivaa tekoälyä, joka saa ne toimimaan ennalta asetettujen tavoitteiden mukaisesti reaktiivisuuden sijaan.

Lip-Bu Tan käynnisti uudelleenjärjestelyt, joissa toimihierarkiaa yksinkertaistettiin, toteutettiin yli 15 prosentin henkilöstövähennykset ja vaadittiin paluuta toimistolle. Strategian keskiössä on kustannustehokkuus, organisaation nopeuttaminen ja asiakeskeisyys.

Hän ilmoitti luopuvansa investoinneista Saksaan ja Puolaan ja keskittää toimiaan Yhdysvaltoihin toiminnan hajautuksen keventämiseksi.

Intelistä liikkui pilkkomishuhuja, joista kirjoitimme helmikuussa. Valtion viiden vuoden warrantin tarkoitus on todennäköisesti varmistaa, ettei Yhdysvaltojen valtion tuki puolijohteiden tuotantoon mene hukkaan. Trumpin hallinto on asettanut Tanille tavoitteita, mutta toisaalta tarjonnut myös tukea. Myös SoftBank on investoinut kaksi miljardia dollaria Inteliin

Intelin investointitarve on kaiken valtiollisen tuen lisäksi silti niin merkittävä, ettei ole selvä, missä vaiheessa piensijoittajan kannattaa lähteä nauttimaan kyydistä. CHIPS and Science Actin rahoitukselle on ehtonsa, jotka eivät välttämättä vielä johda yksityissijoittajan omistaja-arvon luomisen kannalta parhaisiin ratkaisuihin.