Nuukuus on hyve

Toimittaja oli nähnyt postaukseni Säästäjät- ja sentinvenyttäjien ryhmässä, jossa nostin esille S-ryhmän vähintäänkin kyseenalainen poukkoilun kahvin oikeaa hintapistettä määritellessä. Hän halusi haastattelun aiheesta ja juttu julkaistiin jo samana iltana.

Vaikka juttu näyttäytyy omaan silmään osittain jopa humoristiselta ja lähdin leikkiin mukaan enemmänkin kieli poskella, niin se kertoo omalta osaltaan suhtautumisestani kuluttamiseen. Maailma näyttää kovin erilaiselta, kun sitä tarkastelee todellisten markkinamekanismien läpi, eikä vain markkinointiosaston luoman illuusion kautta.

Kuluttamisen illuusio luo narratiivin, että enemmän on aina enemmän ja liian moni siihen uskookin.

Nuukuus on sen sijaan lähes kuoleman synti ja siihen lankeaminen luo yksilön ympärille häpeän auran, vaikka oikeasti se, mitä kutsumme nuukuudeksi, on vain kykyä nähdä markkinoiden ja kulutusyhteiskunnan luoman huijauksen läpi. Se on ymmärrystä siitä, että jokainen euro, jonka jättää kuluttamatta tai kerää talteen, on euro, jonka voi siirtää rakentamaan omaa tai läheisten turvaa ja vapautta.

Pienen rahan suuri voima

Niinkin arkinen asia kuin tyhjien pullojen kerääminen ja niiden palauttaminen antaa mainion psykologisen testiradan kuluttajan suhtautumisesta pienen rahan arvottamiseen. Pullojen keräämistä pidetään usein nolona ja taloudellisesti merkityksettömänä puuhana.

Jokainen voi miettiä tilannetta, kun huomaa parkkipaikalle tullessaan parin metrin päässä autosta ison 0,40 euron palautuspullon.

1. En ole huomaavinani.
2. Huomaan pullon ja ajattelen, että se kannattaisi noukkia talteen, mutta jokin estää toimimasta.
3. Huomaan pullon ja aion noukkia sen, mutta vilkaisen ensin ympärilleni, ettei kukaan varmasti näe.
4. Huomaan pullon ja noukin sen talteen.

Hesarin juttu on niin ikään esimerkki siitä, että alaoksilla roikkuvat kypsät hedelmät kannattaa kerätä talteen, eikä siinä ole mitään hävettävää. Jos kahvia saa alle viiden euron paketti, niin miksi siitä kannattaisi maksaa yli kahdeksan euroa? Kyse on nöyrtymisestä sen yksinkertaisen asian edessä, ettei kenenkään, köyhän tai varakkaan kannata jättää ilmaista lounasta hyödyntämättä.

Saituruus on sairaus

Vaikka puolustan nuukuutta, on tärkeää piirtää selvä viiva terveen säästäväisyyden ja pakkomielteisen itaruuden välille. Nuukuus on hyve, kun sillä on oikea käyttötarkoitus. Nuukuus on työkalu, jonka avulla voidaan varautua tulevaisuuden haasteisiin. Se luo paremmat mahdollisuudet oman elämänpolun rahoittamiseksi sekä läheisten auttamiseksi.

Säästetty euro ja se tuottamat tuotot ovat oiva vakuutus huomisen varalle. Se voi olla sijoitussalkun alku lapselle, joka antaa tarvittavat taloudelliset eväät itsenäistymiseen, puskuri kriisin keskellä tai taloudellinen selkänoja, joka mahdollistaa puolison uudelleenkouluttautumisen unelma-ammattiin.

Nuukuus mahdollistaa myös paremmat edellytykset osallistua hyvän tekemiseen eli niiden auttamiseen, joille säästäminen ei ole vapaaehtoista vaan jokapäiväinen selviytymistaistelu.

Kuitenkin myös säästäväisyys voi kääntyä itseään vastaan. Jos säästämisestä katoaa sen perimmäinen merkitys eli elämänlaadun, turvan parantaminen ja toisten ihmisten auttaminen, se voi kehittyä alkoholismin lailla sairaudeksi. Saituruus on tila, jossa rahan keräämisestä tulee itsetarkoitus ja jokaisesta käytetystä eurosta tulee henkinen kipupiste.

Silloin ihminen ei enää omista omaisuuttaan, vaan omaisuus omistaa ihmisen. Säästäminen voi muuttua pakonomaiseksi, jolloin se alkaa kaventaa elämää, ihmissuhteita ja terveyttä. Saituruus estää nauttimasta matkasta ja tekee ihmisestä oman taloutensa vangin. Tällöin säästetty raha ei enää palvele ketään, vaan se seisoo tilillä muistomerkkinä elämättä jääneestä elämästä.