Kotitalouksien säästäminen on lisääntynyt ja taloudellinen ahdinko on nousussa erityisesti pienituloisilla.
Ensi vuonna tilanteen odotetaan kuitenkin hiljalleen helpottavan ja yksityisen kulutuksen kääntyvän kasvuun.
Palkansaajien ostovoima on ollut kasvussa jo pari vuotta, sillä palkankorotukset ovat ylittäneet hintojen nousun, arvioi Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Henna Mikkonen. Ekonomistin mukaan selvästä kasvusta huolimatta kuluttajat eivät ehkä huomaa sitä arjessaan, sillä muutosta tärkeämpää vaikuttaa olevan se taso, jolla milloinkin ollaan.
Ostovoiman pudotus oli poikkeuksellisen suuri vuosina 2021–2023, eikä lähtötasoa ole vielä saavutettu.
Ostovoiman kehitys vaihtelee ryhmittäin: palkankorotukset ja ensi vuoden veronkevennykset tukevat erityisesti hyvätuloisia, kun taas sosiaalietuuksien leikkaukset ovat heikentäneet etuuksia saavien asemaa.
”Ostovoiman kasvu on hyvä uutinen, mutta ihmisten arjessa merkittävämpää on taso kuin muutos. Kuoppa, joka syntyi inflaation kiihtyessä, on syvä, meidän arviomme mukaan se saadaan kurottua umpeen aikaisintaan vuoden 2026 lopulla”, kertoo Mikkonen.
Kotitaloudet ovat varovaisia, mikä näkyy säästämisen suosiona
Kotitalouksien taloustilanteessa on sekä valoisia että synkkiä puolia. Ostovoima kasvaa, inflaatio on rauhallinen ja korot ovat laskeneet, mutta työttömyys ja maailmantilanteen epävarmuus painavat kuluttajien mieliä.
Kuluttajien luottamus on jämähtänyt matalalle tasolle, eikä kulutus ole elpynyt. Yksityinen kulutus on edelleen koronakriisiä edeltävän tason alapuolella.
”Odotamme, että kuluttajien varovaisuus helpottaa hiljalleen ja ensi vuonna yksityinen kulutus kääntyy maltilliseen 1,5 prosentin kasvuun” jatkaa Mikkonen.
Inflaatio on rauhoittunut lähes nollatasolle, syyskuussa hinnat nousivat vain 0,5 prosenttia vuoden takaisesta. Hintataso on kuitenkin pysyvästi korkeampi: yleinen taso on 18 prosenttia ja ruoan hinta 24 prosenttia korkeammalla kuin alkuvuonna 2021.
Mikkosen mukaan korkojen muutokset ovat vaikuttaneet inflaatiokokemukseen: korkojen lasku helpottaa velallisia, ja heidän inflaationsa on jopa miinuksella.
”Kuluttajien varovaisuus näkyy siten, että kuluttamisen sijaan kotitaloudet säästävät. Moni kotitalous kasvattaa nyt puskureitaan, joita on viime vuosina jouduttu käyttämään. Huoli omasta taloustilanteesta näkyy myös Säästöpankkiryhmän Säästämisbarometrissa: ihmisten kokema taloudellinen ahdinko on kasvanut viime vuodesta.”
Taloudellinen ahdinko on noussut erityisesti pienituloisilla, kun taas hyvätuloisilla koettu taloudellinen ahdinko on hieman vähentynyt.
”Naiset kokevat ahdinkoa miehiä enemmän, ja korkein taso on 45–54-vuotiailla”, kertoo Mikkonen.
Kotitalouksien velkaantumisaste laskee korkeasta työttömyysasteesta huolimatta
Kotitalouksien velkaantumisaste on laskenut takaisin 10 vuoden takaiselle tasolle, 121 prosenttiin tuloista.
Tästä huolimatta asuntokauppa on piristynyt, mutta hinnat eivät ole vielä nousussa. ensi vuodelle Säästöpankkiryhmä ennustaa kuitenkin maltillista kolmen prosentin nousua usean laskuvuoden jälkeen.
Laskeneet korot ja ostovoiman kasvu tukevat markkinoita, mutta heikko luottamus ja työllisyysnäkymät hidastavat päätöksiä.
Työmarkkinoilla tilanne on vaikea: työttömyys on noussut lähelle 10 prosenttia, mikä on tämän vuosituhannen huipputaso. Tänä vuonna työttömyysaste on keskimäärin 9,5 prosenttia ja ensi vuonnakin työttömyys pysyy korkealla, keskimäärin 9,0 prosentissa.
Talouden elpyessä työttömyys kuitenkin hiljalleen helpottaa.
Pitkäaikaistyöttömyys on noussut selvästi, mikä on erityisen huolestuttavaa, sillä työllistyminen vaikeutuu ajan myötä. Huoli työpaikoista näkyy myös kyselyissä: 24 prosenttia vastaajista pelkää vakituisen työn puolesta, ja nuorista jopa 39 prosenttia.
”Kuluttajien luottamus on pysynyt matalana jo pitkään. Vaikka taloudessa on positiivisia signaaleja, epävarmuus ja työttömyys painavat mieliä, mikä näkyy varovaisuutena kulutuksessa. Säästäminen ja sijoittaminen lisäävät taloudellista turvaa, ja hiljalleen odotamme myös luottamuksen palautuvan ja kulutuksen piristyvän. Edistys tapahtuu kuitenkin varovaisin askelin”, summaa Mikkonen.
Lue myös tämä: Yllätystieto: Keskituloisten sijoitusinto laantunut selvästi
Miljoona eläkeläistä ei ilmeisestikään edusta ekonomistien mielestä kotitalouksia; ostovoima kasvaa ensi vuonna 0,89% ja verot siitäkin, inflaation arvellaan olevan n.2%. Tekoälyn voisi korvata joskus ihan Elon laskuopilla!
“Mikkosen mukaan korkojen muutokset ovat vaikuttaneet inflaatiokokemukseen: korkojen lasku helpottaa velallisia, ja heidän inflaationsa on jopa miinuksella.”
Toisaalta Mikkonen ei katsonut tarpeelliseksi mainita sitä, kuinka paljon velallisten ostovoima on edelleen miinuksella nollakorkojen jäätyä historiaan.
Eipä silti, “velalliset” ovat niin heterogeeninen joukko että keskiarvoista puhuminen on aika hyödytöntä — paitsi tietysti milloin se sattuu sopimaan omaan narratiiviin.
Vahvasti yksinkertaistettuna teoreettisena esimerkkinä voi vertailla vaikka kahta erilaista asuntovelallista. Oletetaan molemmille vakaat 60,000 euron vuositulot ja samat asunnon hoitokustannukset (kerrostalossa hoitovastike, omakotitalossa tähän verrattavat kustannukset), jotka toki ovat molemmilla myös nousseet. Oletetaan myös että molempien asuntojen markkinahinta on laskenut 15%, eikä kummallakaan ole muuta merkittävää varallisuutta kuin velaton asuntovarallisuus. Oletetaan myös että molemmilla oli alkuun pari vuotta lyhennysvapaata, eli velan pääoma ei ole merkittävästi pienentynyt.
Case A: “kuolevan syrjäseudun” eli Kehä 3:n ja Suur-Tampereen ulkopuolinen omakotiasuja.
Osti vuonna 2021 150m2 omakotitalon hintaan 375,000 (2,500/m2), velkaa 75% eli 280,000.
Korkokustannus on noussut pelkästä marginaalista 0,7% ==> 2,9% (0,7% + 2,2% Euribor 12kk), eli 1,960/v tai 163/kk ==> 8,120/v tai 677/kk. Korkokustannus +314%.
Asunnon markkinahinta laskenut 15%, 375,000 ==> 318,750, velaton asuntovarallisuus kutistunut 93,750 ==> 38,750. Nettovarallisuus -57%.
Case B: Helsinkiläinen nuori lapsiperhe.
Osti vuonna 2021 ensiasunnoksi 75m2 kerrostalokolmion hintaan 487,500 (6,500/m2), velkaa 90% eli 438,750.
Korkokustannus noussut pelkästä marginaalista 0,5% ==> 2,7% (0,5% + 2,2% Euribor 12), eli 2,194/v tai 183/kk ==> 11,846/v tai 987/kk. Korkokustannus +439%.
Asunnon markkinahinta laskenut 15% 487,500 ==> 414,375, velaton asuntovarallisuus kutistunut 48,750 ==> -24,375. Velkaa on enemmän kuin omaisuutta.
Pankkien ja muun asuntoalan narratiivi vaikuttaa olevan että kuluttajien varovaisuus on jonkinlainen mielenhäiriö, jonka haihduttua asuntojen hintataso jatkaa luonnonlain omaista nousuaan.
Vaihtoehtoinen narratiivi voisi olla että rahamarkkinoiden normalisoituminen aiheutti erityisesti kasvukeskusten kuplaantuneilla ja järeästi velkavivutetuilla asuntomarkkinoilla korjausliikkeen, joka pyyhki mennessään pääosan parhaiden asuntomarkkinakuluttajien omaisuudesta, nostaen samalla pysyvästi asumiskustannuksia.
Tilanteen korjaaminen rahoituslaitoksille ja muille asuntotaloustoimijoille mieluisaksi vaatii todennäköisesti muutakin kuin ammattitaitoista vaikuttajaviestintää.
Hölmöläisten peitonjatkoa taas kerran,pieni alennus tuloveroon ja muita veroja ja veroluonteisia maksuja nostetaan.