Suomalaisessa verojärjestelmässä pääomatulot ja ansiotulot verotetaan erikseen. Pääomatuloista maksetaan veroa 30 prosenttia, ja yli 30 000 euron osalta 34 prosenttia. Ansiotuloja verotetaan progressiivisesti.
Entä mitä tapahtuu, jos pääomatuloista tehtävät vähennykset ylittävät pääomatulojen määrän? Silloin syntyy pääomatulolajin alijäämä, ja verojärjestelmä tarjoaa automaattisen mekanismin sen hyödyntämiseen: alijäämähyvityksen.
Käytännössä osa pääomatulojen alijäämästä vähennetään suoraan ansiotuloista maksettavista veroista. Hyvitys on 30 prosenttia syntyneestä alijäämästä. Verohallinto laskee sen automaattisesti.
Palkansaaja, jonka sijoitustoiminta tuottaa tappiota, saa siis osan tappiosta takaisin pienempinä ansiotuloveroina. Alijäämähyvitys siirtää näin veroetua tulolajista toiseen.
Vuonna 2026 hyvityksen enimmäismäärä on 1 400 euroa henkilöä kohti. Täysimääräisen hyvityksen saamiseksi pääomatulojen alijäämää täytyy olla vähintään noin 4 667 euroa, sillä 30 prosenttia tästä summasta vastaa 1 400 euroa.
Miten se toimii käytännössä?
Tyypillisin tilanne, jossa alijäämähyvitys tulee vastaan, liittyy sijoitusasunnon vuokraustoimintaan.
Oletetaan, että vuokranantaja saa vuodessa vuokratuloja 6 000 euroa. Sijoitusasunnon lainan korot ovat 3 000 euroa ja remonttikustannukset 5 000 euroa. Vähennyskelpoisia kuluja on yhteensä 8 000 euroa, mutta pääomatuloja vain 6 000 euroa. Syntyy 2 000 euron alijäämä.
Alijäämähyvitys on 30 prosenttia tästä summasta eli 600 euroa. Se vähennetään suoraan vuokranantajan palkasta perittävistä veroista.
Toinen yleinen tilanne koskee tulonhankkimisvelan korkoja. Jos sijoittaja on ottanut lainaa osakesijoituksia varten eikä hänellä ole riittävästi pääomatuloja korkojen kattamiseen, korkojen ylimenevä osuus muodostaa alijäämän. Verohallinnon ohjeen mukaan tulonhankkimisvelan korot ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia.
Oman vakituisen asunnon asuntolainan korot eivät sen sijaan ole olleet vähennyskelpoisia vuodesta 2023 alkaen. Aiemmin asuntolainan korkovähennys alijäämähyvityksen kautta oli yksi tavallisimpia verovähennyksiä.
Nykyään alijäämähyvitys koskee lähinnä sijoitustoimintaa, metsätaloutta ja vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja.
Lapsikorotus nostaa enimmäismäärää
Alijäämähyvityksen enimmäismäärä vaihtelee perhetilanteen mukaan. Perusenimmäismäärä on 1 400 euroa, mutta alaikäiset lapset nostavat sitä.
Yhden alaikäisen lapsen huoltaja saa 400 euron lapsikorotuksen, jolloin enimmäismäärä nousee 1 800 euroon. Kahden tai useamman lapsen kohdalla korotus on yhteensä 800 euroa, mikä nostaa enimmäismäärän 2 200 euroon. Kolmen lapsen perhe saa saman korotuksen kuin kahden.
Konkreettinen esimerkki: yksinhuoltaja, jolla on kaksi lasta, omistaa sijoitusasunnon. Vuokratulojen ja kulujen erotuksesta syntyy 8 000 euron alijäämä. Laskennallinen hyvitys olisi 2 400 euroa, mutta enimmäismäärä rajoittaa sen 2 200 euroon.
Verrataanpa tätä yksinasuvaan sijoittajaan ilman lapsia. Samalla alijäämällä hänen hyvityksensä rajautuu 1 400 euroon. Ero on 800 euroa.
Puolisot voivat yhdistää hyvityksensä
Puolisoiden verotuksessa alijäämähyvityksen enimmäismäärä on yhteinen. Tämä on yksi verojärjestelmän vähemmän tunnettuja perhekohtaisia etuja.
Jos toisella puolisolla ei ole lainkaan pääomatulojen alijäämää, hänen käyttämätön 1 400 euron hyvityskiintiönsä siirtyy automaattisesti toiselle puolisolle. Lapsettoman avioparin yhteinen enimmäismäärä on siten 2 800 euroa. Kahden tai useamman lapsen perheessä se nousee 3 600 euroon.
On kuitenkin tärkeä huomata, että vaikka hyvityskiintiö siirtyy automaattisesti, ei itse alijäämähyvitys siirry automaattisesti. Jos toisen puolison ansiotuloverot eivät riitä alijäämähyvityksen vähentämiseen, hyvitys tai sen käyttämätön osa voidaan vaatia vähennettäväksi toisen puolison veroista. Vaatimus on tehtävä ennen verotuksen päättymistä, eikä sitä voi esittää jälkikäteen oikaisuvaatimuksella.
Verohallinnon ohjeessa kuvataan tilannetta, jossa toisella puolisolla on 11 000 euron alijäämä ja toisella ei lainkaan. Laskennallinen hyvitys olisi 3 300 euroa. Koska henkilökohtainen enimmäismäärä on 1 400 euroa, toisen puolison käyttämätön kiintiö sekä lapsikorotus siirretään alijäämäisen puolison hyväksi.
Yhden lapsen perheessä lopullinen hyvitys on tässä tapauksessa 3 200 euroa.
Lapsikorotus myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista määrättävä valtion tulovero on suurempi. Puolisot voivat kuitenkin vaatia korotuksen jakamista toisin.
Jos lapsia on kaksi tai enemmän, korotuksen voi jakaa lapsikohtaisesti niin, että molemmat puolisot saavat 400 euroa. Jakaminen on tehtävä tasan, eikä epätasainen jako ole Verohallinnon mukaan mahdollinen.
Mitä tapahtuu ylimenevällä osalla?
Alijäämähyvitys koskee vain sen syntyvuoden verotusta. Jos alijäämä on niin suuri, ettei hyvitystä voida hyödyntää kokonaan edes puolison verotuksessa, ylimenevä osuus ei siirry seuraavalle vuodelle alijäämähyvityksenä.
Se ei kuitenkaan katoa. Verohallinto vahvistaa käyttämättä jääneen osan pääomatulolajin tappioksi, joka on vähennyskelpoinen seuraavien verovuosien pääomatuloista.
Aiemmin vähennysaika oli kymmenen vuotta, mutta kevään 2025 kehysriihessä hallitus päätti pidentää sen 25 vuoteen. Muutos koskee verovuodesta 2026 alkaen vahvistettuja tappioita. Aiempina vuosina vahvistettuihin tappioihin sovelletaan edelleen kymmenen vuoden aikarajaa.
Pidennys on merkittävä parannus etenkin sijoittajille, joiden pääomatulot vaihtelevat voimakkaasti vuosien välillä.
Ero alijäämähyvitykseen on silti olennainen. Alijäämähyvitys pienentää ansiotuloveron määrää heti, kun taas pääomatulolajin tappio hyödyttää vasta sitten, kun pääomatuloja syntyy.
Yksi usein unohdettu rajaus koskee luovutustappioita. Niitä ei oteta huomioon alijäämähyvitystä laskettaessa. Jos sijoittaja myy osakkeita tappiolla, tappio vähennetään tulevien vuosien luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista, mutta se ei synnytä alijäämähyvitystä ansiotuloveroihin.
Tämä on loogista, koska luovutustappioita koskee oma viiden vuoden vähennysjärjestelmä.
Kenelle hyvityksestä on eniten hyötyä?
Alijäämähyvitys on erityisen merkityksellinen sijoitusasunnon omistajille, joiden vuokraustoiminta on väliaikaisesti tappiollista esimerkiksi suuren remontin vuoksi. Myös metsänomistajat hyötyvät mekanismista, sillä metsätalouden pääomatulot vaihtelevat vuosittain voimakkaasti.
Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksajille alijäämähyvitys tarjoaa niin sanotun erityisen alijäämähyvityksen. Jos henkilö maksaa vakuutusmaksuja 5 000 euroa vuodessa eikä hänellä ole pääomatuloja, hänen ansiotuloverojaan pienennetään 1 500 eurolla.
Vuosi 2026 on kuitenkin viimeinen, jolloin tätä etua voi hyödyntää. Hallitus päätti keväällä 2025 poistaa vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen vuoden 2027 alusta. Muutos koskee sekä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia että PS-sopimuksia.
Vuodesta 2027 alkaen näiden maksuista ei saa enää verovähennystä, eikä erityistä alijäämähyvitystä myönnetä. Kenellä tahansa, jolla on voimassa oleva eläkevakuutus tai PS-tili, vuoden 2026 maksut ovat viimeinen tilaisuus hyödyntää vähennysoikeus.
Tavalliselle palkansaajalle, jolla ei ole sijoitustoimintaa tai tulonhankkimisvelkaa, alijäämähyvityksellä ei ole käytännön merkitystä. Oman asunnon asuntolainan korkovähennyksen poistuminen vuonna 2023 kavensi hyödyntäjäjoukkoa merkittävästi.
Verojärjestelmän kokonaisuudessa alijäämähyvitys lieventää eriytetyn tuloveromallin jäykkyyttä. Ilman sitä sijoitustoiminnan tappiot eivät lainkaan vaikuttaisi palkansaajan verorasitukseen, mikä tekisi piensijoittamisen verokohtelusta kohtuuttoman ankaraa tappiollisina vuosina.
