On olemassa tarina, jonka jokainen suomalainen on kuullut: me olemme varovaista säästäjäkansaa, joka makuuttaa rahojaan tuottamattomilla pankkitileillä, kun naapurissa ruotsalaiset kasvattavat varallisuuttaan pörssissä. Tarina on niin sitkeä, että se on elänyt vahvana julkisessa keskustelussa vuosikymmeniä.
Aalto-yliopiston omistajuuden professorin Samuli Knüpferin ja hänen kollegoidensa Nikolas Breitkopfin ja Elias Rantapuskan tuore tutkimus Mutual Fund and Stock Ownership in Finland paljastaa, että tarina on auttamattomasti vanhentunut.
Tutkimus ei nojaa kyselyihin, joissa ihmiset arvioivat omaa toimintaansa, vaan koko väestön kattavaan rekisteriaineistoon eli jokaiseen verottajan ja Tilastokeskuksen tuntemaan osake- ja rahasto-omistukseen. Se on Suomessa harvinaista ja kansainvälisesti poikkeuksellista, ja se paljastaa kehityksen, joka tapahtui hiljaa vuosi vuodelta, kenenkään julistamatta sitä vallankumoukseksi.
Aalto-yliopiston rekisteridata näyttää, miten muutos näkyy suomalaisissa salkuissa — ja miksi seuraava kysymys ei ole vain, sijoitetaanko, vaan miten salkku rakennetaan.
Kahden voiman summa
Vuonna 2009 suomalaisilla oli osakkeissa ja rahastoissa noin 41 miljardia euroa. Vuonna 2023 luku oli 101 miljardia, kun mukaan lasketaan myös listaamattomien sijoitusyhtiöiden kautta omistetut arvopaperit. Pelkät henkilökohtaiset omistukset kasvoivat 32,7 miljardista 76,5 miljardiin. Varallisuus on siis pyöreästi 2,5-kertaistunut.
Kasvua selittää kaksi voimaa, jotka ruokkivat toisiaan. Ensimmäinen on arvonnousu: pörssikurssit ja korkoa korolle -ilmiö ovat tehneet työnsä. Toinen on uudet sijoittajat, sillä yhä useampi suomalainen on siirtänyt rahaa talletuksilta markkinoille. Kun nämä kaksi yhdistyvät pitkällä aikavälillä, lopputulos on eksponentiaalinen.
Kasvu ei ollut tasaista. Vuodet 2011, 2018 ja 2022 olivat heikkoja pörssivuosia, ja ne näkyvät myös salkkujen arvossa. Se on hyvä muistutus siitä, että nousu tapahtuu mutkien kautta. Pitkä aikaväli silottaa kuopat, mutta vain jos pysyy mukana niiden yli.
Joka toinen kotitalous on mukana
Vuonna 2009 osakkeisiin tai rahastoihin sijoitti 23 prosenttia suomalaisista. Vuonna 2023 luku oli noussut 35 prosenttiin. Kun samaan talouteen kuuluvat lasketaan yhdeksi kotitaloudeksi, kuten kansainväliset vertailut tehdään, osuus nousee 47 prosenttiin.
Lähes joka toinen suomalainen kotitalous omistaa siis pörssiosakkeita tai rahastoja.
Osake- ja rahastosijoittaminen eivät kuitenkaan kasvaneet samaa tahtia. Rahastot vetivät uudet sijoittajat mukaan: rahastoihin sijoittavien kotitalouksien osuus nousi 25 prosentista 38 prosenttiin, kun taas suoraan osakkeisiin sijoittavien osuus liikkui maltillisemmin 21:stä 25 prosenttiin.
Tämä kertoo jotain siitä, miten ihmiset aloittavat. Harva ostaa ensimmäisellä kerralla yksittäisiä osakkeita ja rakentaa salkkua käsin. Sen sijaan kuukausisäästäminen rahastoon on madaltanut kynnyksen lähes olemattomaksi: päätös tehdään kerran, ja sen jälkeen säästäminen hoituu automaattisesti.
Uusia sijoittajia tulee markkinoille eniten silloin, kun kurssit ovat juuri nousseet. Vuosi 2021 oli toinen pandemiavuosi, ja Helsingin pörssi nousi yli 22 prosenttia. Samana vuonna markkinoille tuli noin 206 000 uutta sijoittajaa. Heikkoina vuosina sisäänvirtaus puolestaan hidastuu, mutta ei pysähdy. Tutkimusjakson aikana joka ainoa vuosi toi enemmän uusia sijoittajia kuin markkinoilta poistui, myös pörssin laskuvuosina 2011, 2018 ja 2022.
Ongelmana on, että tämä on usein väärä järjestys. Paras hetki aloittaa ei ole se, kun kaikki muutkin innostuvat huipulla, vaan johdonmukaisesti ja markkinatunnelmasta riippumatta. Juuri siksi automaattinen kuukausisäästäminen toimii niin hyvin: se poistaa ajoituksen päätöksen kokonaan.
Kaksi totuutta samasta luvusta
Tässä kohtaa moni uutisotsikko menee harhaan. Kun lukee, että suomalaisen kotitalouden keskimääräinen sijoitussalkku on 75 035 euroa, syntyy mielikuva vauraasta kansasta.
Keskiarvo on kuitenkin petollinen mittari, kun varallisuus on epätasaisesti jakautunut: muutama erittäin suuri salkku vetää keskiarvon ylös.
Rehellisempi luku on mediaani, keskimmäinen, tyypillinen kotitalous. Se oli vuonna 2023 vain 8 732 euroa. Ero keskiarvon ja mediaanin välillä on lähes yhdeksänkertainen, ja se kertoo varallisuuden keskittymisestä.
Tämä ei kuitenkaan ole huono uutinen, päinvastoin. Mitä yleisempää sijoittaminen on, sitä pienempi mediaanisalkku tyypillisesti on. Logiikka on suoraviivainen: kun mukaan tulee satoja tuhansia uusia sijoittajia, joilla on vasta vähän varallisuutta, tyypillinen salkku pienenee, vaikka kokonaisvarallisuus kasvaa.
Pieni mediaanisalkku on merkki siitä, että sijoittaminen on tullut yhä useamman ulottuville — ei merkki köyhtymisestä.
Olennaista on suunta. Vaikka uusien, pienempien sijoittajien tulo painaa mediaania alaspäin, suomalaisten tyypillinen salkku on silti lähes tuplaantunut 4 655 eurosta 8 732 euroon. Eli sekä sijoittajien määrä että tyypillisen salkun koko ovat kasvaneet samaan aikaan — harvinainen yhdistelmä.
Eri ikäluokkien välillä erot ovat suuria: 1930-luvun alussa syntyneet ovat nähneet salkkunsa 2,8-kertaistuvan tarkastelujaksolla, kun vuosituhannen vaihteessa syntyneillä kasvu on ollut noin 32 prosenttia. Ero ei johdu vain markkinoista vaan ennen kaikkea ajasta: mitä kauemmin pääoma on töissä, sitä enemmän korkoa korolle ehtii vaikuttaa.
Korkoa korolle on käsite, jonka jokainen on kuullut, mutta jonka voima on helppo aliarvioida. Ihmismieli ajattelee lineaarisesti, ei eksponentiaalisesti.
Esimerkki havainnollistaa: seitsemän prosentin vuosituotolla pääoma kaksinkertaistuu noin kymmenessä vuodessa, mutta ei pysähdy siihen. Kahdessakymmenessä vuodessa se nelinkertaistuu ja kolmessakymmenessä kahdeksankertaistuu. Suurin osa loppusummasta syntyy viimeisinä vuosina, kun korko kasaantuu yhä suuremman pääoman päälle. Siksi vanhimpien ikäluokkien salkut ovat kasvaneet niin paljon enemmän: heidän pääomansa on ehtinyt elää useamman tuplaantumissyklin.
Tästä seuraa selvä johtopäätös nuoremmalle sijoittajalle: aika markkinoilla voittaa lähes aina markkinoiden ajoittamisen. Pienikin summa, joka jää kasvamaan riittävän pitkäksi aikaa, kasvaa lopulta suuremmaksi kuin paljon suurempi summa, joka aloitetaan myöhään.
Mihin suomalainen rahansa laittaa?
Rekisteridata avaa myös sen, mitä suomalaiset omistavat. Suurin yksittäinen omaisuusluokka ovat yhdistelmärahastot, 34 prosenttia varallisuudesta. Niissä osakkeet ja korot on niputettu yhteen tuotteeseen. Seuraavina tulevat suorat osakeomistukset (31 %) ja osakerahastot (29 %). Korko- ja vaihtoehtoisiin rahastoihin jää enää noin 6 prosenttia.
Selkein kuvio liittyy ikään: nuoret suosivat rahastoja, vanhemmat suoria osakkeita. Parikymppisen sijoittajan varallisuudesta valtaosa on rahastoissa, luultavasti siksi, että hän on aloittanut kuukausisäästämisellä.
Eläkeikää lähestyvällä taas suorien osakkeiden osuus on selvästi suurempi. Osin tämä heijastaa sukupolvieroa: suomalainen rahastoteollisuus on nuorta, ja rahastosijoittaminen yleistyi vasta 1990-luvun puolivälissä.
Samalla salkut ovat hajautuneet aiempaa paremmin. Keskimääräinen osakkeisiin sijoittava kotitalous omisti vuonna 2023 jo 5,1 osaketta (2009: 3,9) ja rahastoihin sijoittava 3,4 rahastoa (2,7). Suunta on oikea, mutta luvut paljastavat myös, että monen suomalaisen salkku on edelleen melko keskittynyt.
Missä sijoitusvarallisuus asuu?
Sijoittaminen ei jakaudu Suomessa tasaisesti kartalle. Tutkimus laskee jokaiselle maakunnalle suhdeluvun, joka vertaa sen osuutta sijoitusvarallisuudesta sen osuuteen väestöstä. Kun luku on yli yhden, maakunnassa on enemmän sijoitusvarallisuutta kuin sen väkimäärä antaisi olettaa.
Kaksi aluetta erottuu selvästi: Ahvenanmaa ja pääkaupunkiseutu, joissa kummassakin on noin kaksinkertainen määrä sijoitusvarallisuutta väestöosuuteen nähden. Niiden tarinat ovat kuitenkin erilaiset.
Ahvenanmaalla on Suomen korkein osallistumisaste (47 prosenttia väestöstä sijoittaa), kun taas pääkaupunkiseudulla erottuu salkkujen koko: keskimääräinen sijoittaja omistaa siellä 85 699 euron salkun, maan suurimman.
Listan toisessa päässä ovat Lappi, Pohjois-Karjala ja Keski-Pohjanmaa, joissa sekä osallistumisaste että keskisalkku jäävät selvästi maan keskiarvon alle. Erot eivät ole vain tuloeroja, vaan ne kertovat myös siitä, miten sijoituskulttuuri, talousosaaminen ja palveluiden saatavuus jakautuvat maantieteellisesti. Tämä on yksi alue, jolla matala kynnys ja digitaaliset palvelut voivat tasoittaa eroja, sillä sijoittaminen ei enää vaadi käyntiä konttorissa.
Kärkimaiden joukossa
Kansainvälinen vertailu kääntää vanhan mielikuvan päälaelleen. Kun 50 vuotta täyttäneiden kotitalouksien osallistumista verrataan eri maissa, Suomi on toiseksi yleisin sijoittajamaa Euroopassa, heti Ruotsin jälkeen ja selvästi ennen Tanskaa, Sveitsiä, Saksaa ja Alankomaita.
Suomi ei siis ole sijoittamisen jälkeenjäänyt periferia vaan lähempänä kärkeä.
Sama näkyy toisellakin mittarilla. Osakkeiden ja rahastojen osuus kotitalouksien likvidistä rahoitusvarallisuudesta on Suomessa 43 prosenttia, korkeampi kuin Saksassa, Ranskassa, Espanjassa tai Britanniassa. Ruotsissa luku on tosin reilusti suurempi, yli 58 prosenttia, joten kuilu naapuriin on yhä todellinen.
Huomionarvoista on, että tämä on saavutettu ilman Ruotsin kaltaista pakollista uudistusta. Ruotsissa sijoituskulttuuria vauhditti eläkejärjestelmän uudistus, jossa kansalaiset saivat sijoittaa osan eläkkeestään itse, ja se tutustutti koko kansan sijoittamiseen lähes pakolla.
Suomessa muutos on tapahtunut vähitellen: median sijoitussisältöjen lisääntyminen, pankkien kilpailu, osakesäästötili ja koulujen talousopetus ovat yhdessä siirtäneet käsitystä siitä, mitä tavallisen ihmisen kuuluu osata.
Osaamista myös riittää. Talousosaamisessa Suomi on Euroopan toiseksi paras, vain Alankomaiden takana. Eurobarometerin mittauksessa suomalaisista enemmistö vastasi oikein vähintään neljään viidestä keskeisestä talouskysymyksestä, jotka koskivat muun muassa inflaatiota, korkoa korolle -ilmiötä ja hajauttamista.
Vahva osaamispohja on ollut sijoittamisen yleistymisen hiljainen mahdollistaja.
Naiset sijoittavat, mutta eri tavalla
Tutkimuksen yksi huomionarvoinen löydös on, kuinka tasa-arvoista sijoittaminen Suomessa on. Vuonna 2023 sijoittajista 48 prosenttia oli naisia, eli sijoittajakanta jakautuu sukupuolten välillä lähes tasan.
Varallisuuden jakautuminen kertoo kuitenkin toista tarinaa, sillä naiset omistavat sijoitusvarallisuudesta vain 35 prosenttia.
Ero salkkujen koossa on selvä keskiarvoissa: miehillä 65 118 euroa, naisilla 37 106 euroa. Mediaaneissa kuilu kuitenkin kapenee selvästi: miehillä 6 281 euroa, naisilla 5 376 euroa. Toisin sanoen tyypillinen mies- ja naissijoittaja ovat paljon lähempänä toisiaan kuin keskiarvot antavat ymmärtää. Eron keskiarvoissa selittää se, että aivan varallisuuden huipulla miehiä on enemmän.
Tärkein ero ei siis ole määrässä vaan tyylissä. Miehet pitävät suorista osakkeista (37 prosenttia salkusta, naisilla 25 prosenttia), naiset taas yhdistelmärahastoista (40 prosenttia, miehillä 28 prosenttia).
Kumpikaan ei ole lähtökohtaisesti väärässä, mutta ero kannattaa tiedostaa, sillä se vaikuttaa pitkän aikavälin tuotto-odotukseen ja riskitasoon.
Myönteinen yllätys huipulta
Sijoitusvarallisuus on Suomessa keskittynyt, eikä siinä sinänsä ole mitään uutta. Varakkain prosentti väestöstä omistaa valtaosan, ja vuonna 2023 maassa oli 9 775 sijoitusmiljonääriä, jotka pitivät hallussaan 43 prosenttia kaikesta sijoitusvarallisuudesta. Vain 492 henkilöllä varallisuus ylitti 10 miljoonaa.
Tässä on kuitenkin yllättävä käänne: keskittyminen on vähentynyt.
Kun mukaan lasketaan myös sijoitusyhtiöiden kautta omistetut varat, varakkaimman prosentin osuus laski 70 prosentista 63 prosenttiin vuosina 2009–2023. Pelkkien henkilökohtaisten omistusten osalta lasku on vielä jyrkempi: 65,5 prosentista 54,7 prosenttiin.
Syy on looginen: kun sadat tuhannet uudet, pienemmän varallisuuden sijoittajat astuvat markkinoille, kakku jakautuu hieman tasaisemmin. Tämä on suora seuraus samasta kehityksestä, joka näkyy pienenevänä mediaanisalkkuna.
Sijoittamisen yleistyminen ei siis kasvata varallisuuseroja, tämän datan valossa se päinvastoin kaventaa niitä.
Osakesäästötili: pieni mutta oikeansuuntainen työkalu
Osakesäästötili (OST) otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2020, ja sitä on usein pidetty sijoittamisen yleistymisen moottorina.
Data antaa hieman vaatimattomamman kuvan. Vuoden 2023 loppuun mennessä OST oli 225 941 henkilöllä eli noin 4 prosentilla väestöstä ja 12 prosentilla sijoittajista. Tileillä oli yhteensä 2,4 miljardia euroa, mikä on vain 2,4 prosenttia suomalaisten osake- ja rahastovarallisuudesta.
OST-salkut ovat myös pieniä: 72 prosenttia on alle 10 000 euron, ja mediaani on vain 3 229 euroa.
Mielenkiintoisempaa kuin koko on kuitenkin se, ketkä tilin avaavat. OST-sijoittajat ovat selvästi muita nuorempia. Keski-iältään 37-vuotiaita, kun muut sijoittajat ovat keskimäärin 48-vuotiaita. He ovat myös todennäköisemmin kaupungeissa asuvia ja yliopistokoulutettuja.
Kuva uusien sijoittajien houkuttelijana on kuitenkin kaksijakoinen. OST:n avanneista 60 prosenttia oli jo sijoittajia ennen tilin käyttöönottoa, ja vuoden 2019 jälkeen aloittaneista uusista sijoittajista vain 17 prosenttia avasi OST:n.
Tili ei siis ole vetänyt markkinoille suuria määriä täysin uusia ihmisiä, mutta se on tavoittanut nuoremman ja muista sijoittajista demografisesti poikkeavan joukon.
Koska OST-sijoitukset ovat suhteellisen tasaisesti jakautuneita verrattuna koko sijoitusvarallisuuteen, tili on myös hieman vähentänyt varallisuuden keskittymistä huipulle.
Mihin tästä ollaan menossa?
Nykyisellä vauhdilla Suomi on lähestymässä tilannetta, jossa enemmistö kotitalouksista omistaa osakkeita tai rahastoja. Vuonna 2023 kotitalouksien osallistumisaste oli jo 47 prosenttia, ja se on noussut tasaisesti vuodesta 2009 lähtien. Vertailukohtana Ruotsi, jossa kotitalouksien osallistumisaste on noin 65 prosenttia, osoittaa, että kasvuvaraa on yhä reilusti.
Tutkimuksen tärkein viesti tavalliselle sijoittajalle ei kuitenkaan ole vertailu naapuriin, vaan jotain konkreettisempaa. Data osoittaa, että vaurastuminen sijoittamalla ei ole enää harvojen etuoikeus. Se on tullut osaksi yli miljoonan suomalaiskotitalouden arkea.
Kolme havaintoa nousee datasta selvästi yli muiden.
Ensimmäinen on ajan merkitys. Suurin yksittäinen tekijä, joka erottaa kasvaneet salkut pienistä, ei ole nerokkuus tai onni vaan aika markkinoilla. 1930-luvun alussa syntyneiden salkut ovat 2,8-kertaistuneet, vuosituhannen vaihteessa syntyneillä kasvu on jäänyt noin 32 prosenttiin. Ei siksi, että vanhemmat olisivat olleet taitavampia, vaan siksi, että heidän pääomansa on ehtinyt elää useamman tuplaantumissyklin.
Toinen on hajautuksen merkitys. Salkut ovat hajautuneet aiempaa paremmin, mutta moni suomalainen on yhä kiinni vain muutamassa kohteessa. Keskimääräinen osakesijoittaja omistaa 5,1 osaketta ja keskimääräinen rahastosijoittaja 3,4 rahastoa. Suunta on oikea, mutta hajautuksessa on vielä paljon parantamisen varaa.
Kolmas liittyy tyyliin. Rahastot ovat olleet portti markkinoille, ja niiden rooli on ollut korvaamaton aloituskynnyksen madaltamisessa. Monelle kotitaloudelle seuraava askel on täydentää rahastosalkkua harkituilla suorilla sijoituksilla — ei korvata yhtä toisella, vaan rakentaa kokonaisuus, jossa eri rakennuspalikoilla on eri tehtävä.
Talousosaamisen taso, hajautuksen paraneminen ja markkinoille pääsyn helppous yhdessä tarkoittavat, että suomalaisilla kotitalouksilla on sijoittamisvalmiutta enemmän kuin koskaan. Kysymys ei siis enää ole siitä, sijoittavatko suomalaiset, vaan siitä, mihin he sijoittavat ja miten heidän salkkunsa rakentuvat.
Sijoittamisesta arkea ja salkuista moderneja
Vuoden 2023 data näyttää, että suomalainen sijoitusvarallisuus on yhä vahvasti kiinni kolmessa tutussa luokassa: yhdistelmärahastoissa, suorissa osakkeissa ja osakerahastoissa. Yhdessä ne kattavat lähes 95 prosenttia kaikesta riskipitoisesta sijoitusvarallisuudesta. Ne ovat olleet suomalaisille tärkeä reitti markkinoille.
Rahastot ovat madaltaneet aloittamisen kynnystä lähes olemattomaksi, ja suorat osakkeet ovat pitäneet omistamisen lähellä sijoittajaa — konkreettisena ja ymmärrettävänä.
Mutta sama data kertoo myös seuraavan kysymyksen. Kun sijoittamisesta on tullut joka toisen kotitalouden arkea, riittääkö salkku, joka rakentuu pääosin muutaman tutun palikan varaan?
Tämä ei tarkoita, että perinteisissä rahastoissa tai osakkeissa olisi jotain väärää. Päinvastoin: ne ovat monelle salkun luonteva perusta. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinaympäristö on muuttunut tavalla, joka näkyy myös datassa.
Korkorahastojen osuus on pudonnut matalien korkojen vuosina, vaihtoehtoisten rahastojen rooli on jäänyt pieneksi, ja salkkujen kansainvälinen hajautus tapahtuu enimmäkseen yhden tai kahden rahaston kautta. Tämä rakenne on toiminut viime vuodet, mutta se on rakennettu pitkälti yhden markkinakuvan varaan.
Tässä kohtaa suomalaisen sijoittajakansan seuraava vaihe alkaa. Sijoittaja ei tarvitse vain lisää yksittäisiä tuotteita, vaan selkeämmän tavan hahmottaa koko varallisuuttaan. Osakkeet, ETF:t, kryptovarat ja kulta eivät ole irrallisia vaihtoehtoja, vaan erilaisia rakennuspalikoita, joilla voi olla salkussa eri tehtävä.
Yksi osa hakee kasvua, toinen tuo vakautta, kolmas suojaa ostovoimaa ja neljäs antaa harkittua altistusta pitkän aikavälin rakenteellisiin muutoksiin.
Olennaista ei ole omistaa kaikkea. Olennaista on ymmärtää, miksi mitäkin omistaa. Juuri tämä erottaa modernin salkun siitä, jossa on vain monta riviä samaa asiaa eri kääreessä.
Suomalaisista on tullut sijoittajakansa. Seuraava kysymys on, rakennetaanko salkut yhtä modernisti kuin suomalaiset jo sijoittavat.
Kvarn X: Kaikki sijoituksesi yhdessä paikassa — osakkeista ja ETF:istä kryptoihin. Maksat ainoastaan toteutuneista kaupoista hinnaston mukaisen palkkion.
Luo ilmainen tili
Tämä sisältö on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Kvarn X:n kanssa. Sijoittamiseen liittyy aina riskejä, ja sijoittaja voi menettää koko sijoittamansa pääoman. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Kvarn X -alustalla sijoituspalvelut tarjoaa Kvarn Investment Services Oy.
