Yksi sitkeistä sijoitusmarkkinoiden toiminnan kummajaisista on tammikuuilmiö. Tätä ilmiötä on usein pidetty todisteena osakemarkkinoiden epätäydellisestä toiminnasta. Ilmiölle on kuitenkin olemassa järkevät selitykset.
Jos rahoitusmarkkinat toimisivat tehokkaasti ei esimerkiksi pörssissä voisi ilmetä anomalioita, eli säännöllisiä poikkeamia markkinatehokkuudesta. Markkinatehokkailla osakemarkkinoilla sijoittajat huomaisivat anomaliat, hyödyntäisivät niitä ja siten anomalian pitäisi poistua.
Mutta kaikesta huolimatta anomalioita ilmenee. Yksi tunnetuimmista markkina-anomalioista on tammikuuilmiö. Tammikuuilmiöllä tarkoitetaan tilannetta jossa tammikuussa on mahdollista saada suurempia tuottoja kuin muina kuukausina.
Tammikuuilmiö on havaittu lähes jokaisessa suurimmassa pörssissä. Tammikuuilmiötä on testattu myös eri tyyppisillä osakkeilla, ja tutkimustulokset viittaavat siihen, että tammikuuilmiö esiintyy voimakkaammin pienissä yrityksissä kuin suurissa.
Tammikuuanomalia on havaittu myös Suomessa. Esimerkiksi T. Berglund havaitsi vuosien 1970-1983 pörssiaineistolla, että tammikuun tuotot olivat keskimäärin 4,4 prosenttia kun ne muina kuukausina olivat keskimäärin 1,1 prosenttia.
Tammikuuilmiölle on löydetty useita loogisia selityksiä. Yleisin ja ehkä hyväksytyin selitys liittyy sijoittajien vero-optimointiin. Sijoittajat myyvät joulukuussa tappiollisia sijoituksiaan koska tappiot ovat pääomaverotuksessa vähennyskelpoisia. Tammikuussa sijoittajat sitten ostavat osakkeita uudestaan.
Vero-optimointi selittää kätevästi myös sen, miksi tammikuuilmiö havaitaan voimakkaampana pienissä yrityksissä. Pienissä yrityksissä yksittäisten sijoittajien omistusosuus on usein suuri, ja siksi todennäköisyys että pienestä osakkeesta on syntynyt merkittäviä tappioita on suurempi.
Toinen selitys tammikuuilmiölle on ns. portfolion uudelleenmuodostumishypoteesi. Tämä sanahirviö viittaa siihen, että institutionaaliset sijoittajat järjestelevät joulukuussa sijoitussalkkuja uusiksi raportointivelvoitteiden vuoksi. Salkunhoitajat saattavat esimerkiksi vaihtaa osakkeet sellaisiksi että ne miellyttävät rahoitusyhtiöiden asiakkaita. Tammikuussa osakkeet vaihdetaan sellaisiin, joista salkunhoitajat uskovat saavansa tuottoa vuoden aikana.
On myös esitetty teoria siitä, että tammikuussa yrityksistä saadaan paremmin informaatiota ja siksi osakkeisiin liittyvä epävarmuus laskee. Riskien pienentyminen nostaa siten yritysten kursseja. Tämäkin teoria sopisi hyvin selittämään, miksi tammikuuilmiö esiintyy useammin pienillä yrityksillä. Pieniin yrityksiin liittyvä epävarmuus saattaa vähentyä tammikuussa suhteessa enemmän kuin suurten yritysten epävarmuus.
Lähde: Marko Maaniitty (2007): Tammikuuilmiö Suomen osakemarkkinoilla, Tampereen yliopisto.
