Sijoitustilaisuudet näyttävät yrittäjälle ja sijoittajalle erilaisilta, vaikka molemmat pyrkivät saamaan pääomansa tuottamaan.
Sijoittaja voi hyppiä kukasta kukkaan
Pörssiyhtiön osakkeen saa myytyä tai ostettua napin painalluksella. Usein kauppa menee läpi sekunnin murto-osassa. Entä yrittäjän osakkeet? Yrittäjän kauppa saattaa olla kuukausien neuvottelun tulos. Uuteen tilaisuuteenkaan ei pääse mukaan kädenkäänteessä, sillä yrityksen käynnistäminen vie vuosia.
Helppo ja nopea kaupankäynti pörssissä houkuttelee harkitsemattomiin kauppoihin. Etenkin piensijoittaja lankeaa hetken mielijohteesta typeriin kauppoihin kerta toisensa jälkeen. Tutkimukset piensijoittajien keskimääräisestä menestyksestä ovatkin karua luettavaa.
Yrittäjällä ei ole varaa hötkyillä. Virheistä kun ei pääse helposti eroon. Yrityksen epäonnistuminen voi johtaa henkilökohtaiseen konkurssiin, eikä avioerokaan ole harvinainen seuraus. Aika paljon rajumpaa kuin taivaan tuuliin haihtuneet tuotot?
Pienyrittäjä ei pysty hajauttamaan
Taloustieteen oppikirjojen mukaan laaja hajautus laskee sijoituksen riskiä. Pörssiosakkeita voi ostaa pienissä erissä ja rahoitusteollisuus tarjoaa kaiken kirjavia rahastoja, jotka ovat itsessään jo hajautettuja. Kuka tahansa piensijoittaja pystyy halutessaan hajauttamaan salkkunsa laajasti.
Yritystoiminnan hajauttaminen laajaan joukkoon erilaisia yrityksiä eri alueilta laskisi varmaan riskiä. Se vaan ei ole käytännössä ainakaan pienyrittäjälle mahdollista. Tyypillinen pienyrittäjä sijoittaa omaan firmaansa kaikki rahansa ja pankista lainaa päälle, Vaikka pääomaa olisi on vuorokaudessa yhä 24 tuntia. Aika ja osaaminen eivät veny loputtomiin.
Ulkomaat ovat yrittäjälle kaukana
Sijoittaja ostaa sillä samalla napin painalluksella ihan yhtä hyvin osakkeen Yhdysvalloista kuin kotosuomesta. Ainakin länsimaiden pörssit ovat avoinna, jos vain niihin halajaa.
Yrittäjälle rajan ylittäminen on hankalaa. Esimerkiksi Yhdysvallat olisi mielettömän paljon laajempi markkina kuin kotosuomi. Kuitenkin laajeneminen edes Ruotsiin tai Viroon on työn, tuskan ja melkoisen riskinoton takana. Ulkomaille suuntaava liikeidea vaatii melkoisen rahoituksen ja edes plussalle pääseminen saatikka kelvollisten tuottojen saavuttaminen vie vuosikausia.
Hämmästyttävää että suomalaiset piensijoittajat eivät hyödynnä helppoa pääsyä maailman markkinoille?
Sijoittajan vastuu on rajattu
Osakkeen ostaja vastaa sijoittamansa summan verran, ei enempää. Yrittäjältä voi hyvin mennä ihan kaikki. Miksi? Osakeyhtiön omistajan vastuuhan on rajattu, oli yhtiö julkinen tai yksityinen? Omistajat sijoittavat kukin oman osuutensa osakepääomasta ja sen voi menettää, muttei sen enempää?
Aloittava yhtiö saa ani harvoin rahoitusta pelkkää yritystä vastaan. Yleensä omistajat joutuvat panttaamaan omaisuuttaan lainojen takeeksi. Monen yrittäjän koko omaisuus on kiinni takauksissa. Konkurssin sattuessa suurin tappio ei olekaan osakkeiden arvon nollaantuminen, vaan se että koti lähtee alta.
Yrittäjä on vastuussa lakien ja säännösten noudattamisesta, työturvallisuudesta ja asiakkaiden turvallisuudesta. Yrittäjälle saattaa paukahtaa täysin uusi vastuu, jos sattuu onnettomuus tai joku pykälä jää täyttämättä. Tietämättömyyteen on turha vedota. Yrittäjän pitää osata ja tietää ihan kaikki. Kävin itse viime keväänä kysymässä kaupungin yritysneuvonnasta puuttuuko omalta yritykseltäni vielä ehkäpä jokin lupa tai ilmoitus. Epäilivät että melko todennäköisesti kaikki tarpeellinen on haettu, mutta eivät olleet ihan täysin varmoja.
Lopuksi
Monet yrittäjät ovat myös sijoittajia. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun oman yrityksen tuotoista alkaa jäädä pääomaa sijoitettavaksi. Yrittäjä ymmärtää riskinoton ja on sijoittamiseen valmiimpi kuin keskimääräinen palkansaaja.
Warren Buffett kehottaa tutkimaan sijoituskohdetta kuin ostaisi koko firman. Moni tulkitsee tämän yksinkertaiseksi tunnuslukukikkailuksi, kuten yritysarvon käytöksi laskelmissa markkina-arvon sijasta. Oikeasti Warren neuvoo tutkimaan sijoituskohteita kuin yrittäjä, onhan hän itsekin yrittäjä.
Yrittäjän sijoituskohteiden pitäisi olla parempia kuin sijoittajan, onhan osakkeen likviditeetti heikko, ”salkku” keskitetty yhteen kohteeseen ja riski huonosti rajattu. Jos riittävän hyvää liikeideaa ei löydy, voi rahat aina laittaa indeksirahastoon tai valikoituun joukkoon osakkeita pörssistä. Yrittämään ei kannata lähteä väkisin!
Itse olen tällä hetkellä sekä sijoittaja että yrittäjä. Omien sijoituskohteitteni johdon toiminta rupeaa ajoittain ärsyttämään toden teolla. Toisinaan sitä jopa kuvittelee, että osaisi itse paremmin. Oman firman pyörittäminen palauttaa jalat tukevasti maan kamaralle. Toisten tekemisen arviointi ja arvostelu ei vaadi samaa osaamista kuin se varsinainen tekeminen. Moniko taidekriitikko on myös osaava taiteilija?
Haluan sijoittaa yhtiöihin, joissa johdolla on merkittävä määrä omaa rahaa pelissä. Toisin sanottuna niitä johtaa yrittäjä, joka tienaa kun yritys menestyy ja tekee tappiota kun yritys häviää. Monesti tässä kohtaa sijoituskirjassa väitetään, että sijoittaja ja yrittäjä ovat silloin samalla viivalla. Yrittäjä kuitenkin pyörittää toimintaa oikeasti, kun sijoittaja taas seuraa toiminnan tuloksia ja joko kiittelee tai kitisee.
Yrittäjän ja sijoittajan ero taitaa olla loppujen lopuksi se, että toinen analysoi mukavasti nojatuolista ja toinen vääntää kädet savessa.
Artikkeli on alun perin julkaistu Arvosijoittajan Tie -sivustolla 23.10.2015.