Helsingin Sanomien tiedetoimituksen toimittaja Mikko Puttosen maanantainen pääkirjoitus 100 prosentin perintöverotuksesta on luonnollisesti herättänyt paljon keskustelua. Vainajan omaisuuden valtiollistaminen herättää tunteita niin vanhempien kuin lastenkin keskuudessa.
Puttonen katsoo, että elämme meritokratiassa, jossa ainoita oikeutettuja vaurastumisen muotoja ovat oma työ, ahkeruus ja neuvokkuus. Puttonen ei ole ajatuksissaan yksin. Maailmasta löytyy monia ansioituneita ajattelijoita, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä.
Yhteistä perinnön valtiollistamisen kannattajille on argumentti oikeudenmukaisuudesta. Periminen on heidän mielestään ansaitsematonta vaurastumista, joka synnyttää epäoikeudenmukaisia varallisuuskeskittymiä. Oikeudenmukaisuutta olisi ilmeisesti se, että jokainen sukupolvi aloittaa vaurastumisen nollasta.
Tässä ajattelussa on ainakin kaksi virhettä. Ensimmäinen on oletus, että tasapuolisuus lisääntyisi siitä, että kaikki joutuisivat olemaan oman onnensa seppiä. Synnymme erilaisina. Toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Toiset menestyvämpiä kuin toiset. Toisilla käy tuuri, kun toisilla taas mitkään ominaisuudet tai ponnistukset eivät riitä menestykseen.
Totalitäärisen oikeudenmukaisuuden tavoittelussa edellämainittuihinkin tekijöihin olisi puututtava. Alkaako kuulostamaan tutulta? Neuvostoliitossa perintöoikeus lakkautettiinvallankumouksen jälkeen vuonna 1918.
Toinen ajatusvirhe on oletus siitä, että yksilöt tai perheet olisivat jollain tavalla eriarvoisessa asemassa vaurastumisen suhteen. Tämä on yleinen väärinkäsitys. Vaurastuminen ei vaadi erityistä älykkyyttä, poikkeuksellista taitoa tai suurta alkupääomaa. Se vaatii vain pitkäjänteisyyttä.
Mikäli isoisäni vuonna 1927 (juuri ennen suurta pörssiromahdusta) olisi säästänyt ja sijoittanut 1 000 sen ajan rahaa, kustannuksiltaan halpaan ja sijoitustyyliltään passiiviseen indeksirahastoon, olisi perheemme omaisuus tänään yli 4 miljoonaa nykyrahaa.
Vaurastuminen on siis tältä osin mahdollista ihan kaikille. Teollisuussukujen ja tavallisten sukujen ainoa ero onkin siinä, että toisilla on ollut pitkäaikainen periytyvä osakesijoitus: perheyritys.
Suurin haaste on sukupolvien kasvattaminen siihen, ettei perheen omaisuus kuulu heille vaan kaikille vielä syntymättömille sukupolville. Useimmiten käykin niin, että hyvälle alulle laitettu vaurastuminen jossain vaiheessa valuu taloudellisen vastuuttomuuden hiekkaan.
Niin kävi myös mummini pienen hattukaupan tuloilla aikaansaadulle asunto-omaisuudelle. Perinnön täydellistä verottamista puoltaville tahoille olkoon tämä jonkinlainen lohdutuspalkinto. Pitkäjänteisyys on hankala juttu.
Roomaa ei rakennettu päivässä, pörssiyhtiössä ei synny tuloksia kvartaalissa, eikä teollisuussukujen synnyttämiä pörssiyhtiöitä kuten Koneita, Fiskarseja, Lemminkäisiä, Sanomia, Ponsseja, Ahlströmejä ja muita olisi, mikäli perinnöt olisi valtiollistettu. Ahlströmit ovatkin ehkä kirkkain esimerkki siitä, miten rengin jälkipolvesta tuli johtava teollisuusuku.
Voi vain kuvitella minkälaisissa kantimissa Suomen talous olisi ilman perheyhtiöitä. Pysyvän lisäarvon synnyttämiseksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä, johon yksi sukupolvi ei riitä ja johon pörssiyhtiön johdolla harvemmin on varaa. Pysyvää lisäarvoa rakennetaan edelleenkin isältä tyttärelle, äidiltä pojalle.
Perintöjen 100 prosentin verotuksen sijaan, verovapaus mahdollistaisi valinnan vapauden. Voit kuluttaa kaiken elinikäsi aikana tai laittaa hyvän kiertämään.
Nyt se on täällä. Täysin kuluton rahasto.
Nordnet Superrahasto Suomi on markkinoiden ensimmäinen, aivan uusi ja täysin kuluton indeksirahasto. Rahasto seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä.
• merkintä- ja lunastuspalkkio 0 €
• hallinnointipalkkio 0 €
• säilytys 0 €
