Pankit luovat rahaa myöntäessään lainoja kotitalouksille ja yrityksille. Suurin osa liikkeellä olevasta rahasta on pankkien velkoja yleisölle. Kun pankki myöntää esimerkiksi kotitaloudelle pankkilainan, sekä sen velat että saamiset kasvavat. Lainaa myöntävä pankki ottaa asiakkaalta velkaa (talletukset ovat pankkien velkoja yleisölle) ja merkitsee varoihinsa tämän saamisen.
Myöntäessään lainoja sekä pankin velat että saatavat kasvavat. Tästä johtuen velkojen lisääntyminen on rahan määrän lisääntymistä.
Entäpä jos tämä rahanluontioikeus siirrettäisiinkin liikepankilta valtiolle?
Tätä kysymystä on tutkinut kauppatieteen maisteri Patrizio Lainà, joka väittelee 20.10 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Full-Reserve Banking – Separating Money Creation from Bank Lending”.
Tutkimuksen mukaan täysreservipankkijärjestelmä estäisi yksityisen rahan luonnin ainakin siten, ettei julkinen valta takaa yksityisen rahan takaisinmaksua tai vaihdettavuutta kiinteällä vaihtokurssilla.
[xyz-ihs snippet=”Nordnet-RahastoneuvojaA”]
Täysreservipankkijärjestelmä tarkoittaa, että pankkien rahanluontioikeus siirretään julkisen vallan tehtäväksi tai raha kiinnitetään johonkin hyödykkeeseen. Lainà tutki Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan täysreservipankkijärjestelmän historiaa, ehdotuksia ja vaikutuksia.
”Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi pankkien talletussuojasta luovuttaisiin, eikä keskuspankki toimisi enää viimekätisenä lainoittajana yksityisille toimijoille”, väitöskirjatutkija Patrizio Lainà selventää.
Täysreservijärjestelmää on kokeiltu aiemmin
Täysreservipankkijärjestelmää kokeiltiin 1800-luvulla Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Pankit kuitenkin pystyivät melko lyhyessä ajassa kiertämään sääntelyä, sillä täysreservivelvoite ei ulottunut pankkitalletuksiin. Niinpä pankkitalletuksista tuli nopeasti pääasiallinen maksuväline ja ne ovat sitä tänäkin päivänä.
”Tilastojen mukaan kokeilut eivät aiheuttaneet taloudellista epävakautta, vaan pikemminkin suurin osa makrotaloudellisista indikaattoreista osoitti ylöspäin”, Lainà kertoo.
Lainán mukaan yksikään moderni valtio ei vielä ole rohjennut uudistaa rahajärjestelmänsä perusteita.
”Todennäköisempää on, että uudistus toteutetaan ensin osittaisena. Tällöin julkinen valta laskee liikkeelle ”sähköistä käteistä”, joka kiertää taloudessa yksityisten pankkitalletusten rinnalla.”
Mitä hyötyjä täysreservijärjestelmästä olisi?
Tutkijan mielestä täysreservipankkijärjestelmää kannattaisi kokeilla, jotta pystytään paremmin tutkimaan, onko sillä todella sellaisia vaikutuksia kuin etukäteen arvioidaan. Uudistus voisi myös laajentaa demokraattisen päätöksenteon aluetta, vaikkei se olekaan sen automaattinen seuraus.
”Lisäksi täysreservipankkijärjestelmä turvaisi yhteiskunnan maksujärjestelmää ja vähentäisi moraalikatoa poistamalla julkiselta sektorilta tarpeen pelastaa pankkeja ja taata talletuksia”, Lainà kertoo.
Tutkijan mukaan on arvioitu, että täysreservipankkijärjestelmällä olisi selvästi positiivinen vaikutus talouden vakauteen ja se edistäisi demokratiaa, mutta sillä olisi vain lievästi positiivinen vaikutus sosiaaliseen tasa-arvoon. Huomattavasti kyseenalaisempaa on, pystyisikö se edistämään ekologista kestävyyttä.
”Ehkä vakuuttavin kritiikki täysreservipankkijärjestelmää kohtaan on, että yksityiset rahan korvikkeet syrjäyttäisivät julkisen rahan kuten kävi 1800-luvulla. Sen sijaan huolet siitä, että se aiheuttaisi luottolamoja tai erittäin ailahtelevia korkotasoja eivät ole kovin perusteltuja, sillä useimmat ehdotukset sisältävät joustoja, joiden avulla ne voidaan välttää suhteellisen helposti”.
Taloudellisia vaikutuksia Lainà tutki varanto-virta -konsistentin makrotaloudellisen mallin avulla. Hän vertaa täysvarantopankkijärjestelmän vaikutuksia nykyjärjestelmään.
Patrizio Lainà väittelee 20.10.2018 kello 12:00 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Sali 5, Fabianinkatu 33, Helsinki.
Väitöskirja julkaistaan myös sähköisessä muodossa ja se on vapaasti ladattavissa E-Thesis -palvelussa.
Pankeilta ei vaadita täysreservejä, mutta pankit puolestaan kyllä vaativat ne laina-asiakkailta, takuiden ja vakuuksien muodossa. Lainaa pankista saa vain se, joka ei sitä itse asiassa tarvitse.
Jos valtio ottaa pankkitoimen haltuunsa, absurdi tilanne muuttu päinvastaiseksi mutta pysyy absurdina: Lainat myönnetään silloin tietenkin poliittisin perustein, mikä tarkoittaa, että pankista saa lainaa vain se, joka ei kykene maksamaan sitä takaisin.
Lopputulemana on marxilainen utopia: Rahaa niille joille valta ideologian mukaan kuuluu ja lasku niille, joilla on rahaa maksaa takaisin. Itse asiassa Suomen tilanne, jossa verottomia osinkoja nauttiva ay-liike sanelee veronmaksajille työvoimapolitiikan ehdot, on jo pitkä askel tähän suuntaan.