Monet naiset kokevat perhevapaat uhkaksi urakehitykselleen, tuore tutkimus kertoo.
Suomessa on viime aikoina syntynyt kasvavaa huolta syntyvyyden rajusta laskusta. Tilastokeskuksen tuoreiden tilastojen valossa huoleen onkin aihetta.
Tilastokeskuksen vuoden 2018 ennakkotietojen mukaan Suomen väkiluku oli vuoden lopussa 5 521 773. Maamme väkiluku kasvoi vuoden 2018 aikana 8 643 henkeä, mikä on 2 780 henkeä vähemmän kuin vuonna 2017. Syy väestönlisäykseen oli muuttovoitto ulkomailta: maahanmuuttoja oli 15 631 enemmän kuin maastamuuttoja. Syntyneiden enemmyys oli negatiivinen, sillä syntyneitä oli 6 988 vähemmän kuin kuolleita.
Ennakollinen kokonaishedelmällisyysluku oli puolestaan koko mittaushistorian alhaisin, 1,40. Joulukuun ennakkotilaston mukaan vuoden 2018 aikana syntyi 47 307 lasta, mikä on 3 014 lasta vähemmän kuin vuonna 2017.
Työelämässä tarvitaan muutosta
Jos syntyvyys halutaan kasvuun ja ihmisten hyvinvointia lisättyä, monen asian pitää muuttua työelämässä, väittää Tekniikan akateemiset (TEK) tiedotteessaan. 30–39-vuotiaista naisista 28 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia arvioi perhevapaat uhkaksi urakehitykselleen, selviää Tekniikan akateemiset TEKin tuoreesta tutkimuksesta.
Kyselyyn vastasi 5 855 alle 50-vuotiasta tekniikan alan asiantuntijaa ja esimiestä. Vastaajista 25 prosenttia oli naisia.
”Koko yhteiskunnan kannalta tilanne ei ole kestävä, kun nuorten aikuisten arvomaailma ja työelämän todellisuus ovat näin räikeässä ristiriidassa keskenään. Aiempien tutkimustemme mukaan nuoret aikuiset haluavat sekä haastavan työn että läheiset perhesuhteet”, korostaa TEKin toiminnanjohtaja Jari Jokinen.
Yksi miespuolinen vastaaja kertoo sanallisessa vastauksessaan:
”Perhevapaan jälkeen minulta otettiin pois merkittävää vastuuta. Lisäksi annettiin ymmärtää, että olin pyytänyt perhevapaani väärään aikaan.” Naispuolinen vastaaja kertoo havainnoistaan työelämässä: ”Isät pitää saada pitämään suurempi osuus vapaista tai naisten asema ja palkka työmarkkinoilla eivät parane ikinä.”
Perhevapaajärjestelmä vaatii remonttia
Jokisen mielestä avainasemassa on työpaikkojen kulttuuri eli asenteet ja käytännöt. Vastaajien mukaan eniten arjessa helpottavat muun muassa joustavat työaikajärjestelyt, perhevapaiden jakaminen vanhempien kesken ja etätyömahdollisuus.
Joustoja kaivataan selvästi lisää, sillä esimerkiksi 30–39-vuotiaista miehistä alle puolet ja naisista reilu puolet arvioi, että oma työnantaja suhtautuu positiivisesti lyhennettyyn työaikaan.
”Kyse ei ole vain perhevapaisiin liittyvistä asioista, vaan myös siitä, miten etätyöhön, sairaan lapsen hoitamiseen ja työaikajoustoihin suhtaudutaan koko työ- ja perhe-elämän ajan. Parhaat käytännöt saadaan luotua, kun asioista sovitaan yhdessä työpaikoilla. Hyvinvoiva työntekijä on myös tuottava työntekijä”, Jokinen painottaa.
TEK aloittikin viime elokuussa yhdessä Siili Solutionsin, Knowitin ja Fambitionin kanssa Isähaasteen, joka kannustaa työnantajia kehittämään työelämää perhe- ja isäystävällisemmäksi.
Asenteiden lisäksi myös perhevapaajärjestelmää pitäisi TEK:n mukaan rukata nykyistä joustavammaksi. Kaikista vastaajista neljä viidestä oli sitä mieltä, että perhevapaita pitäisi voida käyttää myös lasten ollessa vanhempia.
Naisista 70 prosenttia ja miehistä 55 prosenttia jakaisi perhevapaat tasaisemmin vanhempien kesken.
”Perhevastuun tasaisempi jakautuminen parantaisi huomattavasti naisten työmarkkina-asemaa. Esimerkiksi nykyään vain noin puolet isistä pitää enemmän kuin kolme viikkoa yhteensä yhdeksän viikon isyysvapaasta”, Jokinen huomauttaa.
Lapsenteon ja naisen uraputken yhteensovittamattomuus on pohjimmiltaan naisten ihka omaa keksintöä.
Perustelen:
Ehkä pohjalaisia ja lappilaisia naisia lukuunottamatta naiset äänestävät etupäässä demareita, vasemmistoa tai vihreitä. Kaikkien mt puolueiden kannatus kuitenkin perustuu oleellista osin miesvoittoisen ay-liikkeen vaikutusvaltaan parlamentarismin ohi ja yli. Ilman ay-liikettä Demarit olisivat pienpuolue ja Vihreistä näkyisi tuskin ituakaan Perussuomalaisen pellon pinnalla.
SAK:lta on tunnetusti mahdotonta tinkiä myönnytystä, että sen jäsenmaksua maksavat miesjäsenet antaisivat osan palkastaan naiselle, jonka urakehitys ja sitä myötä palkkakin jäävät selvästi miehestä jälkeen. Myös akateemisella kuten lääkärin, insinöörin ja lakimiehen sekä varsinkin ”taloudellis-akateemisella” kuten ekonomin uralla.
Eivätkä naisten itsetuhoisuus ja ansiot oman pesän likaamisessa suinkaan lopu tähän. ”Som lök på laxen”, kuten ruotsalainen sanoisi, naisten aivan kohta vallankahvaan äänestämät kolme puoluetta suorastaan elävät lupauksella olla koskaan poistamatta naisen oikeutta vähentää verotuksessa miesvaltaisten ammattiliittojen karhuamaa jäsenmaksua.
Asuntolainan korotkin meni jo kuin menneen kesän aurinko eikä asuntovelkainen nainen perään huutele. Vaan annas olla jos kajottaisiin jäsenmaksuihin.
Kuvaan kuuluu edelleen, että naisen mielestä vain ja ainoastaan miesten dominoiman hyväveli-instituution saamat osingot ovat kokonaan verosta vapaat, kun vastaavasti yksinyrittäjä-yksinhuoltajanainen maksaa firmansa vaatimattomasta nettotuloksesta minimissään sen 27,5%. Unohtamatta tietenkään alveja. Sekä sen firmaan palkatun naisen yrittäjälle tuottamaa potentiaalista lapsentekoahdistusta.
Tämä ei millään muotoa ole ainoa asia, josta naiset valittavat, mutta koska peili juuri tässä yhteydessä on heille vieras elementti, he eivät koskaan tule löytämään ulospääsyä itse rakentamastaan ansasta.
Vaikka tässä kyse ei olekaan feminismistä vaan tasa-arvosta alkeellisimmillaan, sanon silti, että feminismi sisäisesti ristiriitaisena uskontona on omiaan sumentamaan naisen ajattelun loogisuuden. Nainen on perhevapaissa kuten kaikessa muussakin miehelle alisteinen siksi ja vain siksi, että hän itse sitä nimenomaan haluaa.