Kiinalainen raha tuo ongelmia

Mahdollisesta suurinvestoinnista voi sekä iloita että olla huolissaan. Kiinasta tulevalla rahalla on muukin kuin taloudellinen tuottovaatimus.

Ajamme Nairobista länteen kohti Masai Maran luonnonpuistoa. Matkalla ohitamme rakenteilla olevan rautatien, jota rahoitetaan Kiinasta. Radan ensimmäinen osuus Mombasasta Nairobiin avattiin kaksi vuotta sitten.

Nairobin uusi rautatieasema rakennettiin 20 kilometrin päähän kaupungin keskustasta, mikä hankaloittaa kenialaisten junamatkustamista, mutta jouduttaa arvometallien ja muun rahdin kuljettamista kaivoksilta Mombasan satamaan.

Kiinan tavoitteena on kytkeä Kenian ohella Etelä-Sudan, Kongo, Ruanda, Burundi ja Etiopia rataverkkoon, jonka avulla Afrikasta saatavat luonnonvarat voidaan kuljettaa Intian valtameren satamiin ja sieltä Kiinaan.

Sambiassa Kiina rahoitti Lusakan kansainvälisen lentokentän rakentamista, kun valtiolla ei siihen ollut varaa. Pahasti velkaantunut Sambia ei ole kyennyt maksamaan lainoja takaisin, ja Kiinan on väitetty vaatineen koko lentokentän omistusta itselleen. Tansanian rannikolle pääkaupungin Dar es Salaamin lähelle Kiina suunnittelee Afrikan suurinta satamaa.

Korruptio edistää Kiinan tavoitteita

Valtavat rakennushankkeet eivät ole edenneet ongelmitta. Vakavin huoli liittyy korruptioon. Saksalaisen suuryhtiön edustajana Itä-Afrikan maissa säännöllisesti matkustava liikemies kertoi Nairobissa, että julkisia kilpailutuksia ei suurhankkeista enää juuri järjestetä, vaan ne menevät suoraan kiinalaisille.

Viime syksynä kaksi korkea-arvoista virkamiestä asetettiin syytteeseen lahjonnasta, joka liittyy Mombasa-Nairobi -radan rakentamiseen. Samassa vyyhdissä syytettyjen penkille vietiin 17 yritysjohtajaa. Oikeudenkäynnistä huolimatta kenialaiset pitävät korruptiota edelleen maan pahimpana ongelmana ja kehityksen esteenä.

Kiinan voimakas taloudellinen laajentuminen on osa One Belt One Road -strategiaa, joka tähtää uuden maailmaa valloittavan Silkkitien luomiseen. Tavoitteena on yhdistää Kiina Euraasian mantereen ja Intian valtameren sekä Afrikan kautta Eurooppaan. Viro on ollut Kiinan kumppanina hankkeessa viisi vuotta.

Mitä Kiina hakee Suomesta?

Kiinan kiinnostus Helsinki-Tallinna -tunneliin voi liittyä One Belt One Road -strategiaan, jolla se edistäisi esimerkiksi suomalaisesta metsästä saatavien raaka-aineiden ja biojalosteiden kuljetuksia omiin tarpeisiinsa.

Rautatietunnelin hyötyjä Suomelle on todennäköisesti liioiteltu, ainakin jos hanketta vertaa Kanaalitunneliin. Kanaalitunneli teki ensimmäistä kertaa voittoa 26 vuotta sen avaamisen jälkeen, ja kustannusarvio liki kaksinkertaistui. Voitolle päästiin vasta 20 miljoonan matkustajamäärällä. Lisäksi kanaalin alta kulkee parikymmentä miljoonaa tonnia rahtia vuosittain.

Suomen ja Tallinnan välillä ei päästä vastaaviin lukuihin, koska lauttaliikenteessä kulkee vuosittain noin 12 miljoonaa matkustajaa. Tuskin tunneli koko laivaliikennettä lopettaisi.

Brittiviranomaisten jälkikäteen tekemä kustannushyötyanalyysi osoitti, että Britannian talouden kannalta olisi ollut parempi jättää tunneli rakentamatta. Matka-ajan säästyminen ja rahtiliikenteen osittainen siirtyminen kiskoille eivät tuottaneet kansantaloudellista hyötyä. Matkustaja- ja rahtiliikenteen kokonaismäärä ja kasvu yliarvioitiin rankasti.

Kiinalaisten lupaukset ovat vasta lupauksia. Toissa vuonna Kiinasta tarjottiin yli 200 miljoonaa euroa Myllykosken bioetanoli- ja Savonlinnan biodieseltehtaaseen, mutta investoinnit eivät toteutuneet. Vastaavasti Kemin biopolttoainelaitoksen rakentaminen on jäänyt toistaiseksi vahvistamatta EU:n lupaamasta lähes 100 miljoonan euron investointituesta huolimatta.

Jos 15 miljardin lupaus rautatietunnelin rahoittamisesta toteutuu, lainanehtojen kanssa on oltava tarkkana. Suomi ei ole Afrikka, mutta rahalla saa valtaa ja velkojana sitä saa vielä enemmän.

EU on pudonnut Kiinan vauhdista

Ulkoministeriön Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola muistutti alkuvuodesta Helsingin Sanomissa Afrikan merkityksestä. EU:n suhteita Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioihin määrittävä Cotonoun sopimus neuvotellaan uudestaan Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella tänä vuonna, joten siinä on yksi mahdollisuus vahvistaa suhteita Afrikkaan.

Eirola toteaa, että yritystoiminta ja kauppa vaikeutuvat, jos viranomaisiin tai oikeuslaitokseen ei voi luottaa ja järjestelmä on korruptoitunut. Kiinan uhkaa hän ei virkansa vuoksi voi mainita nimeltä, vaikka käytännössä suuri osa Afrikan rikkauksista on kiinalaisten käsissä. Sinisilmäinen usko diplomaattiseen vuoropuheluun Afrikan maiden kanssa ei auta, jos Kiina ei sitä tue.

Ovi Afrikkaan voisi avautua Kiinan avulla, mutta samalla pitäisi pystyä vaikuttamaan Kiinan politiikkaan siten, että uuskolonialismi korvattaisiin yhteisellä Afrikan ja muiden maiden edulla. Ei ihan helppo tehtävä.

Kiinan täytyy laajentaa taloudellista vaikutusvaltaansa pystyäkseen ylläpitämään taloudellista kasvua, jota ilman menestys kääntyy sitä itseään vastaan. Presidentti Xi Jinping on Foreign Affairs -lehden mukaan keskittänyt vallan itselleen ja kaventanut ihmisoikeuksia. Kiinassa 200 miljoonaa valvontakameraa seuraa yötä päivää kansalaisten tekemisiä.

Teknologiayhtiö Huawein ja Yhdysvaltain hallituksen välinen oikeustaistelu on merkki kansainvälisen politiikan ja vastakkainasettelun kovenemisesta. Kiina on lisäksi päättänyt suojata omia markkinoitaan ulkomaisilta valmistajilta kymmenellä tärkeimmällä teknologia-alueella. Esimerkiksi sairaaloille on määritelty laitteet, joita ei saa tilata muilta kuin kiinalaisilta valmistajilta.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten on entistä vaikeampi löytää keinoja Kiinan vallan kaventamiseen. Pienille valtioille kuten Suomelle Kiina avaa mahdollisuuksia, mutta liian hyväuskoinen ei pidä olla.

Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 11.3.2019.