Amerikkalaisen sijoitustutkimuksen mukaan sijoitusammattilaiset näyttävät sortuvan alkeellisiin perusvirheisiin osakkeiden myynneissä.
Amerikkalaiset rahoitustutkijat tekivät yllättävän havainnon sijoitusammattilaisten osakekaupoista. Kolmen amerikkalaisyliopiston tutkijat analysoivat peräti 4,4 miljoonaa osakekauppaa ja 783 sijoitusammattilasten sijoitussalkkua vuosilta 2000 – 2016. Ammattilaisten hallinnoimien salkkujen keskikoko oli 573 miljoonaa dollaria. Eli mistään pikkutekijöistä ei ollut kyse.
Tutkijoiden löytämät tulokset ovat hämmentäviä.
Ammattilaisten ostamat osakkeet tuottivat keskimäärin vertailuindeksiä paremmin. Osakkeiden myynnit sen sijaan eivät onnistuneet lähimainkaan niin hyvin. Myytyjen osakkeiden tuotot eivät pärjänneet edes satunnaisesti valittujen osakkeiden tuotoille.
Sijoitusammattilaiset siis myivät hyvin tuottaneita osakkeita liian aikaisin tai säilyttivät huonosti menestyneitä osakkeita liian pitkään.
Tämä yllättävä ero osakkeiden ostojen ja myyntien onnistumisessa johtuu tutkijoiden mukaan hyvin yksinkertaisesta seikasta.
Rahoitusammattilaiset nimittäin käyttävät enemmän aikaa ostojen suunnitteluun kuin myyntien suunnitteluun. Siinä missä päätökset ostoista perustuvat tulevaisuuden arvioimiseen, on myyntipäätösten taustalla menneisyyden analysointi.
Sijoitusammattilaisilla on tutkimuksen perusteella tapana myydä joko parhaiten menestyneet tai huonoiten menestyneet osakkeet salkuistaan. Ne salkunhoitajat, jotka myivät kovimpien ja heikoimpien tuottojen osakkeet, onnistuivat myynneissä heikoiten. Näiden ammattilaisten tuottokehitys jäi vuosittain kaksi prosenttiyksikköä satunnaisen salkun tuotoista.
Niissä tapauksissa, joissa salkunhoitajat myivät osakkeita fundamenttien perusteella, tuotot olivat satunnaisesti valittua sijoitussalkkua paremmat.
Ammattilaisetkin ovat ihmisiä. On helpompi perustella itselleen myyntipäätöstä osakkeen kovalla tai kehnolla tuottohistorialla kuin fundamentteihin tai yrityksen näkymiin perustuvilla syillä. Jokainen sijoittaja kuitenkin tietää, ettei toteutunut tuottohistoria ole tae tulevasta, mutta silti jopa sijoitusammattilaiset näyttävät unohtavan tämän ajattoman sijoitusviisauden.
Rahoituksen käyttäytymistiede on löytänyt useita sijoittajien päätöksentekoon liittyviä harhoja, jotka saattavat selittää jopa sijoitusammattilaisten epäonnistuneita sijoituspäätöksiä.
Ammattilaisten keskuudessa on esimerkiksi havaittu taipumusta veikata trendin kääntymistä liian usein. Kyseessä on niin kutsuttu pelaajan harhaluulo (gamblers fallacy). Käytännössä suunnanmuutoksia veikataan liian tiheään.
Muita sijoittajan käyttäytymisharhoja ovat esimerkiksi tappioiden karttaminen (loss aversion) ja ankkurointi. Tappioita karttava sijoittaja myy paniikissa väärään aikaan välttääkseen tappioita. Sijoittajat sortuvat myös kapeakatseisuuteen tehdessään päätöksiä vain jonkin sijoitussalkun osan mukaa, eivät koko salkun perusteella.
Ankkurointi on yksi tunnetuimpia sijoittajan käyttäytymisharhoja. Se tarkoittaa sitä, että sijoittaja keskittyy jo toteutuneiden tapahtumien seurantaan, eikä pysty sopeutumaan markkinatilanteen muutokseen.
