Kumppaniblogit

Metsänomistajalle tuli paha mieli

Viime aikoina metsänomistajia on pyörryttänyt ilmastohuumakeskustelussa.

Kun kymmenisen vuotta sitten vihreä aalto oli likipitäen valmis hakkaamaan metsät lämmitykseen pelleteiksi, nyt mennään lujaa toiseen laitaan hakkuukieltokeskustelussa. Kuvasta puuttuu enää kettingeillä puihin itsensä sitovat aktivistit. Kipakaksi ärtynyt hakkuukiimakeskustelu heijastui vaalien tuloksissakin.

Keskustelu metsästä kouraisee harvinaisen monia suomalaisia. Meitä metsänomistajia on joka lähtöön, yhteensä noin 650 000 suomalaista kun mukaan lasketaan yhteismetsien omistajat. Monelle metsän omistaminen ei ole vain sijoitus vaan elinkeino.

Hiilinielun säilyttämisen kannalta metsähakkuut eivät ole yksipiippuinen juttu. Viime vuonna Suomessa kaadettiin arviolta noin 77 miljoonaa kuutiota puuta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan hiilinielu kasvaisi vielä 80 miljoonan kuution hakkuillla, kun taas Suomen ilmastopaneeli pitää määrää kestämättömänä. On turha odottaa, että tutkijoilta herahtaisi absoluuttinen totuus oikeista hakkuumääristä. Heidän arvioihinsa vaikuttaa vankasti se, katsovatko asiaa vain Suomen vai koko maailman vinkkelistä, lyhyellä vai pitkällä aikaikkunalla. Jokaisella meistä on oma suhde metsään, mikä heijastuu mielipiteisiimme.

Teollisuuden kapasiteetti on mitoitettu nykyisille hakkuumäärille, joten sen pienentäminen saisi teollisuuden jo rykimään ja karkottaisi uusia investointeja. Metsä itse vastaa huutoon kasvamalla vauhdikkaammin ja enemmän kuin koskaan aiemmin.

Huutoäänestyksellä metsän kohtaloa ei silti voi ratkaista. Puupohjaisten tuotteiden kysyntä on jatkuvasti kasvussa. Jos Suomessa ei saa hakata puuta, puuta tuodaan muualta – ja todennäköisesti maista, joissa metsänhoidon ympäristönäkökulmia ei ole lainkaan otettu yhtä hyvin huomioon kuin Suomessa. Arvioiden mukaan hakkuuvähennyksistä korvattaisiin 80 prosenttia hakkaamalla puuta useissa varsin korruptoituneissa maissa, erityisesti Etelä-Amerikassa. Näissä maissa päättäjät tunnetusti ummistavat silmänsä suojelumääräysten rikkeiltä. Etelä-Amerikka palaa jo nyt punaisella varoitusvalolla niin metsäalueiden että hiilivarastojen pienenemisessä kuin hoidettujen metsien osuudessa. Loput parikymmentä pinnaa korvattaisiin sementillä, metallilla ja muovilla – ei mannaa hiilinielulle nekään.

Se, että metsä kasvaa kohisten Suomessa nyt, on sotien jälkeisen aktiivisen ja kestävän metsänhoidon ansiota. Jos teet hakkuita omistamassasi metsässä, laki velvoittaa sinut istuttamaan tilalle uutta.

Jos hakkuita vähennettäisiin nyt, hiilinielut kasvaisivat Euroopassa  arvioiden mukaan noin 20-50 vuoden ajan, mutta sen jälkeen metsien tihentyminen ja vanhentuminen lisäisivät tuhoriskiä ja vähentäisivät hiilen sitomista. Kanadassa on jo näin käynyt: hyönteistuhot ja metsäpalot ovat kärventäneet miljoonia hehtaareita metsää. Hyvä tarkoitus voi näin kääntyä itseään vastaan.

Metsäkeskustelusta löytyy myös sijoittajaa mukavasti kiihottavia puolia. Suuri osa tuotteista, joita nyt valmistetaan öljystä, olisi korvattavissa puupohjaisilla tuotteilla. Puusta valmistetut tuotteet voidaan myös kierrättää ja muuttaa energiaksi elinkaarensa lopussa. Esimerkiksi rakentamisessa puu on hiilivarasto toisin kuin valtavasti päästöjä aiheuttava betoni. Hakkuiden sivuvirroista kuten kuoresta, sahanpurusta ja hakkeesta voidaan myös valmistaa biohiiltä.

Puuta käytetään jo tarroissa ja etiketeissä, muovia korvaavissa käyttökohteissa, vaatteissa, elintarvikkeissa ja polttoaineissa.  Puukuitua löytyy niin helteisen päivän jäätelöstä kuin suklaasta, ja aamuinen kosteusvoidepurkkikin sulkeutuu puukorkilla. Metsä on kuin loputon innovaatiopuuhamaa, täynnä mahdollisuuksia. ”Kun metsään haluat mennä nyt, takuulla yllätyt”- rallatus on enemmän totta kuin koskaan aiemmin.

Hyvällä tuotekehittely- ja tutkimustyöllä Suomi voi olla jälleen vihreän kullan maa. Siksi metsää kannattaa omistaa, joko suoraan tai esimerkiksi rahastojen kautta. Ja siitä kannattaa pitää hyvä huoli, jotta metsä palvelee maailman pelastamista eikä sen tuhoamista. Mutta puusilmäisesti asiaa ei voi tarkastella.

Unna Lehtipuu

Sijoitusbloggari ja sijoituskirjailija Unna Lehtipuu on yrittäjä, johtoryhmien viestintävalmentaja ja Timanttipesula-bloggari. Hän käy myös satunnaisesti taputtelemassa honkia Keski-Suomessa, jossa omistaa ja hoitaa metsää.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2019 Salkkumedia Oy

Ylös