Vanhan liiton jääräpäisyys ajaa investointeja ulkomaille ja johtaa absurdeihin neuvottelutuloksiin, kuten metsäteollisuudessa. Kiky ja sen 24 lisätuntia katoavat sopimuksesta, mutta tilalle tulee 24 juhannustuntia. Tällainen hulluttelu ajaa investointeja pois Suomesta.
Hulluttelusta voi tosiaan puhua, koska samat tehtaiden käyntiaikaa lisäävät 24 juhannustuntia olivat pöydällä jo neljä vuotta sitten. Silloin ne eivät ammattiliitolle maistuneet, mutta kikytunnit kelpasivat.
Tällä kertaa koko metsäteollisuus piti pysäyttää, jotta 24 väärää tuntia saatiin vaihdettua 24 oikeaan tuntiin, jotka olivat aiemmin maistuneet väärälle. Kokonaisuudessaan metsäteollisuuden kaksivuotinen sopimus noudattaa yleiseksi muodostunutta 3,3 prosentin linjaa.
Ei ihme, jos järjettömältä vaikuttaneen työtaistelun jälkeen UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen toteaa, että kilpailukyky ei parane, lakko tuli kalliiksi ja tulevaisuudessa investoinnit menevät muualle. Samaan aikaan liiketoimintaa Suomessa joudutaan sopeuttamaan.
UPM:n osalta suuret investoinnit Suomeen on todennäköisesti nähty. Yhtiön tuorein investointi tehdään biojalostamoon Saksan Leunassa. Investoinnin arvo on 550 miljoonaa euroa. Biojalostamo on tarkoitus saada käyntiin vuoden 2022 loppuun mennessä ja se tuottaa puupohjaisia biokemikaaleja.
Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre suunnittelee uuden 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan rakentamista Kemiin. Yhtiön Äänekosken biotuotetehdas on Suomen metsäteollisuuden historian toistaiseksi suurin investointi, 1,2 miljardia euroa. Investointipäätös Kemiin on tarkoitus tehdä tämän vuoden aikana.
Poliittisista lähtökohdista lietsotut työtaistelut tuskin lisäävät yhdenkään yrityksen investointihaluja. Samalla ne saattavat koko neuvottelujärjestelmän järkevyyden ja toimivuuden kyseenalaiseksi.
Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 10.2.2020.
Siirtäkööt tehtaat vaikka timbuktuun jos ei ole varaa maksaa suomalaisille työntekijöille palkkaa jolla tulee tässä maassa toimeen.
On toki kohtuullista vaatia palkkaa, jolla tulee toimeen.
Yhtä kohtuutonta kuitenkin on vaatia sitä siltä, jolla ei ole mitään moraalista, taloudellista eikä tietyn ideologian ulkopuolista velvoitetta ylläpitää kenenkään toimeentuloa.
Timbuktusta käsin sitä on jopa mahdotonta ylläpitää.
Jäljelle jää ainoastaan poliittinen velvoite, mutta jos se perustuu pelkkään retoriikkaan, kuten tässä kommunistiseen manifestiin, sen arvo pankkitilillä ja ruokakaupassa on nolla euroa.
”Duunarin” kommentin perusteella näyttää kuitenkin siltä, että tämäkin mekanismi on koettava omakohtaisesti ja nimenomaan kantapään kautta.