Koronakriisin jälkeen on edessä julkisen sektorin sopeutus ja mahdollisesti 10 miljardin euron ”kipupaketti”.
Työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtama työryhmä on saanut valmiiksi koronakriisin taloudellisten vaikutuksien selvityksen. Raportissa esitetään arvio koronakriisin taloudellisista vaikutuksista ja toimenpiteistä, joilla taloudelle aiheutuvia vaurioita voidaan pienentää ja palauttaa Suomi kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle.
Kun koronakriisistä selvitään, nousee julkisen sektorin heikkenevä rahoituspohja talouspolitiikan keskiöön.
Koronakriisi köyhdyttää Suomea ja heikentää Suomen julkisen talouden tasapainoa merkittävästi keskipitkällä aikavälillä, Vihriälän työryhmä arvioi. Siksi on koronakriisin elvytysvaiheen jälkeen välttämätöntä sopeuttaa julkista taloutta kansantalouden kantokykyä vastaavaksi selvästi enemmän kuin ennen kriisiä arvioitiin.
Sopeutus tarkoittaa työryhmän mukaan käytännössä menojen supistamista ja/tai verotuksen kiristämistä.
Jopa 10 miljardin euron ”kipupaketti”
Sopeutustarpeen suuruus on epävarma. Muuttumattomilla talouden rakenteilla sen minimisuuruusluokaksi työryhmä toteaa 3–4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä riittäisi todennäköisesti julkisen velan bkt-suhteen vakauttamiseen alle 90 prosenttiin 2020-luvulla.
Tällaista sopeutustarvetta voidaan työryhmän mielestä kuitenkin vähentää, jos työllisyysastetta, tuottavuutta ja erityisesti julkisesti rahoitetun palvelutuotannon tehokkuutta kyetään nostamaan. Tällaisen rakennepolitiikan haaste on kuitenkin se, että se vaikuttaa parhaimmillaankin hitaasti ja vaikutukset ovat aina epävarmoja.
Työryhmän mielestä julkisen sektorin sopeutumistarve on niin suuri, että tarvitaan kaikkia keinoja: menojen leikkauksia, verotuksen kiristämistä ja kasvua tukevaa rakennepolitiikkaa. Yksittäisiin keinoihin ryhmä ei ota kantaa mutta nostaa esille työmarkkinoihin, koulutus- ja innovaatiopolitiikkaan ja verotuksen tehokkuuteen liittyviä kysymyksiä.
Työryhmään kuulunut Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo kertoo Uuden Suomen haastattelussa, että edessä on 10 miljardin euron ”kipupaketti” eli siis käytännössä julkisten menojen leikkaukset.
Professori: Verokorotukset ei ole vaihtoehto
Verokorotusten osalta Vihriälän raportti esittää seuraavat neljä kohdetta: kiinteistöveron korottaminen, yritysverotuksen veropohjan aukkojen pienentäminen, fossiilisten polttoaineiden verotuksen kiristäminen sekä arvonlisäveron nostaminen.
Turun Yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Viren ihmettelee työryhmän ehdottamia verokorotuksia.
”Minun mielestäni vaihtoehtoja ei ole kuin yksi: leikkaukset”, Viren toteaa Uuden Suomen blogissaan.
Suomen julkinen sektori on liian suuri ja se on tehnyt Suomesta kalliin maan, Viren toteaa.
Taloustieteen professorin mukaan Suomessa on OECD:n vertailussa maailman toiseksi suurin julkinen sektori, ja ero Ranskaan on vain hiuksen hieno. Lisäksi Suomi on euroalueen kallein maa. Suomen kalleus ei voi olla sattuma, Viren tuumaa. Hänen mielestään se on seurausta kustannusrasitusta, joka viime kädessä seuraa liian raskaasta julkisen sektorin taakasta.
”Tästä näkökulmasta tuntuu tyhmältä, ehdottaa veron korotuksia, jotka entisestä lisäävät kustannusrasitusta. Kaikki hintoihin vaikuttavat verot menevät kuitenkin tavalla tai toisella palkkoihin ja siten kilpailukykyyn, joka ei muutenkaan hurrattavan hyvä.”
Lisäksi asumisen asumiskustannukset mitattuna asumisen kulutusmenojen osuutena yksityisistä kulutusmenoista ovat jo nyt Suomessa OECD:n kolmanneksi korkeimmat, Viren toteaa.
Julkisen sektorin menojen leikkaaminen on Virenin mukaan vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
”Tiedän, että aina kun puhutaan leikkauksista, alkaa hirveä huuto siitä, että ei ole ainuttakaan leikkauskohdetta. Mutta se on tietenkin tyhjää puhetta. Onhan meillä lukuisia esimerkkejä maista, jotka ovat onnistuneet tasapainottamaan julkisen sektorin talouden nimenomaan julkisia menoja vähentämällä ja/tai jäädyttämällä. Mainittakoon vaikka Uusi Seelanti, joka 1980-luvun puolivälissä onnistui supistamaan julkisen sektorin BKT -suhteen 47 prosentista 41 prosenttiin.”
Virenin mielestä Vihriälän toimikunnan ajatuksenjuoksu talouspoliittisissa suosituksissa muistuttaa turhan paljon sitä politiikkaa, mitä Suomessa on harjoitettu viimeiset kymmen vuotta.
”Minusta jälki ei ole ollut kovin kehuttavaa”, professori toteaa.
Tätä olen hokenut kaikenlaisissa viestimissä jo viisi vuotta ,30% noin aluksi ja ei suorittavalta puolelta !!
Samaa mieltä. Nyt turhat maaulmanoarannyshankkeet tulee unohtaa.
Liian suuri julkinen sektori on tehoton, kömpelö, aikaansaamaton ja välillä jopa vaarallisen hidas käänteissään.
Oikeita, tärkeitä töitä ei riitä tarpeeksi kaikille viranomaistehtävissään, sitten keksitään kaikenmaailman, toisarvoisia puhdetöitä ajankuluksi, mitkä näkyvät yksityisellä puolella esim kasvavina, erilaisina raportointipyyntöinä.
Lomaketta lomakkeen perään virtaa yksityisyrittäjille, maanviljelijöille, työntekijöille, kun joutuvat viranomaisseurantaan ja raportoimaan ja suorittamaan erilaisia vaadittuja toimenpiteitä, kaikesta mahdollisesta työhönsä ja elämäänsä liittyvästä 24/7.
Nämä esimerkiksi pelkkiin lomakesavotoihin kuluneet ajat ovat sitten poissa siitä yrittäjän tai työntekijän varsinaisesta omasta työajasta, jotka näkyvät miinuksina tuotantojen määrissä ja edelleen ansioissa/liikevaihdoissa.
Vähemmillä ansioilla, tuloilla ja vähemmällä käytettävissä olevalla ajalla yksityisen puolen pitäisi kuitenkin jaksaa työssään painaa-ja-painaa, kustantaakseen koko ajan edelleen lihoavasta julkisesta puolesta aiheutuneet enenevät, kalliit kustannukset.
Tasa-painon pitää löytyä. Julkinen sektori pitää supistaa oikeaan kokoonsa suhteessa 5,5 miljoonaisen kansakunnan lukumäärään. Yksityisen puolen taloudellista taakkaa ja viranomaisten teettämää työtaakkaa on kevennettävä.
Aika siirtää julkiselta puolelta väkeä sankoin joukoin oikeisiin töihin yksityiselle puolelle.