Taloudellisen vallihaudan omaavaan yritykseen kannattaa sijoittaa, mutta mitä jos vallihaudan tunnistaminen meneekin pieleen?
Yhteiskunnan kannalta markkinatalouden yhtenä etuna on, että se ohjaa resursseja sinne missä niitä tarvitaan ja missä ne tuottavat parhaiten.
Käytännössä menestys houkuttelee alalle uusia kilpailijoita ja tämä uusi kilpailu syö merkittävästi niin katetta kuin kasvuakin.
Tämän takia yritykset pyrkivät rakentamaan taloudellisen vallihaudan, eli vaikeasti jäljiteltävissä olevan kilpailuedun. Warren Buffett on tunnettu siitä, että hän etsii sijoituskohteikseen yrityksiä, joilla on tällainen kestävä kilpailuetu.
Syy on selvä. Mitä voimakkaamman taloudellisen vallihaudan yritys pystyy rakentamaan, sen kauemmin yritys pystyy pitämään kiinni niin kasvustaan kuin marginaaleistaankin ja sitä suuremmat tuotot yritys omistajilleen tuo.
Heikko vallihauta voi tulla kalliiksi
Vallihaudan tunnistaneen sijoittajalla on sekin etu puolellaan, että on helpompi pitää osakkeesta kiinni silloin, kun mediassa kohistaan alalle tulevasta uudesta kilpailusta.
Vallihaudan tunnistava sijoittaja on myös hyvässä asemassa erottelemaan väliaikaisen vastatuulen pitkäaikaisesta rakenteellisesta muutoksesta ja sitä kautta löytämään itselleen loistavia ostopaikkoja.
Mutta mitä siitä seuraa, jos vallihaudan tunnistaminen meneekin pieleen ja sijoittaja näkee vallihaudan siellä missä sitä ei ole?
Silloin heikon vallihaudan omaavasta osakkeesta tulee maksaneeksi ylikorkeaa hintaa.
Pieleen mennyt vallihaudan tunnistus voi tulla kalliiksi toistakin kautta. Sijoitus jää tekemättä markkinoita murtavaan nuoreen haastajaan, mikäli markkinajohtajan kilpailuetu nähdään suurempana kuin se onkaan.
Kirjassaan The Little Book That Builds Wealth Pat Dorsey listaa neljä toimimatonta vallihautaa.
1. Yritysjohto
Yritysjohdolla on sijoittajan kannalta erittäin iso merkitys, mutta Pat Dorseyn mukaan erinomainen yritysjohto ei yksinään ole kestävä kilpailuetu.
Dorsey viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan yritysjohdon päätöksillä on, muun muassa toimialakohtaisista tekijöistä puhdistettuna, rajattu merkitys.
Lisäksi loistavia toimitusjohtajia on vaikea tunnistaa etukäteen. Asian voinee ajatella niinkin, että loistavan yritysjohdon tunnistaa siitä, että se on rakentanut syvän vallihaudan.
Mikä olisi Steve Jobsin menestys ilman Applen kehittäjäekosysteemiä, Marc Zuckerberg ilman Facebookin verkostovaikutusta tai Reed Hastings ilman Netflixin digitaaliseen tuotteeseen ja kuukausipohjaiseen hinnoitteluun perustuvaa voittaja-vie-kaiken rakennetta?
2. Markkinajohtajuus ja iso koko
Isosta koosta on hyötyä, sillä useamman kappaleen valmistaminen kerralla saa kiinteät kustannukset jakaantumaan useammalle tuotteelle.
Skaalaeduilla on kuitenkin rajansa. Jossain kohti ei enää kannata rakentaa isompaa sairaalaa vaan kaksi sairaalaa. Jossain kohti menee raja missä ei kannata rakentaa enää isompaa tehdasta vaan kaksi tehdasta. Koon kasvaessa välimatkat kasvavat ja kokonaisuus monimutkaistuu.
Markkinajohtajuus ei ole menestymisen tae ja Pat Dorsey kehottaakin fokusoitumaan kysymykseen siitä, miten markkinajohtajuus on saavutettu.
Ajan myötä vallihaudat murenevat ja markkinajohtajat menettävät entisen asemansa. Kodak kaatui digitaalisen kameran myötä ja Nokia menetti johtoasemansa jäätyään iPhonen jalkoihin.
3. Kustannustehokkuus
Kustannustehokkuudesta on hyötyä, mutta siitä ei ole itsessään kestäväksi kilpailueduksi, ellei se sisällä jotakin rakenteellista ja vaikeasti kopioitavaa elementtiä.
Pat Dorseyn mukaan kustannustehokkuus voi itse asiassa olla sijoittajalle negatiivinen signaali, koska se viittaa kypsään ja voimakkaasti kilpailtuun toimialaan. Voikkaasti kilpaillulla toimialalla toimivien yritysten ainoa tie kannattavaan liiketoimintaan kulkee kustannustehokkuuden kautta.
4. Loistava tuote
Loistavan tuotteen rakentaminen tuo kyllä suuret tuotot ja ehkäpä useamman vuodenkin ajan. Mutta kovat tuotot houkuttelevat kilpailijat paikalle. Loistavakin tuote voidaan usein kopioida ja siksi loistavasta tuotteesta on kyllä kilpailueduksi, muttei kestäväksi kilpailueduksi.
Pat Dorsey kertoo esimerkkinä Chryslerin tila-autot, jotka toivat alkuun kovat tuotot. Markkinan rakenne ei kuitenkaan estänyt kilpailijoita saturoimasta markkinoita omilla tila-autojaan ja tämän takia tila-autojen tuomat tuotot jäivät lyhytaikaisiksi.