Paineet työttömyysturvan uudistamiselle ovat kovat varsinkin nyt, kun koronatilanne luo kosolti epävarmuutta työmarkkinoille.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä ovat vain työttömyyskassoihin kuuluvat työntekijät. Lisäksi lyhytaikaisia työsuhteita tekevät työntekijät eivät pääse sen piiriin.
Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on vaatinut ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikille työssäkäyville nykyisen työttömyyskassakytkyn sijaan.
“Koronakriisi on merkinnyt monille työssäkäyville lomautuksia ja irtisanomisia. Tilanteen myötä erityisesti moni nuori ja pienituloinen ihminen on pudonnut Kelan peruspäivärahan piiriin eikä ole näin päässyt ansiosidonnaiseen turvaverkkoon. On nurinkurista, että vaikka ihminen on osallistunut mahdollisesti jo vuosien ajan ansiosidonnaisen rahoittamiseen omasta palkastaan, saa hän nolla prosenttia takaisin työttömyyden iskiessä”, esittää Lepomäki.
Lepomäen mielestä ansioturva tulee uudistaa kauttaaltaan ja siirtää Kelan hallinnoimaksi etuudeksi.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtoihin on kiinnittänyt huomiota nyt myös tradenomien ammattiliitto.
Liitto muistuttaa tiedotteessaan, että Suomessa ansiosidonnainen työttömyysturvan saaminen edellyttää nykyisin 26 viikon eli reilun puolen vuoden työssäoloehdon täyttymistä. Se täyttyy, mikäli työntekijä työskentelee 18 tuntia viikossa kuukausipalkan ollessa kokoaikatyössä vähintään 1 252 euroa kuukaudessa.
Sen jälkeen ansiosidonnaista työttömyysturvaa on mahdollista saada vähintään 300 päivää ja aiempi työura sekä ikä huomioiden jopa 400-500 päivää eli maksimissaan yli kaksi vuotta.
Jos henkilö on työskennellyt alle kolme vuotta, hän on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan 300 päivältä eli noin 14 kuukaudelta. Jos työhistoriaa on yli kolme vuotta, etuutta maksetaan 400 päivältä eli noin 18 kuukauden ajan. Maksimipituiseen etuuteen, 500 päivään on oikeus yli 58-vuotiaalla henkilöllä, joka on työskennellyt vähintään viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana. Työpäiviä on vuodessa keskimäärin 250, joilta myös tuet maksetaan.
Työttömyysturvan uudistaminen on jälleen hallituksen työlistalla. Tälläkin kertaa keskusteluissa ovat esillä työttömyysturvan maksimikesto ja taso.
Tradenomien mielestä työttömyysturvan heikentäminen vaikeuttaisi kohtuuttomasti työntekijöiden tilannetta työttömyyden osuessa kohdalle. Sen sijaan voisi olla hedelmällisempää tarkastella työttömyysturvan kestoa suhteutettuna työsuhteen kestoon?
Nykyiset ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestot (300, 400 ja 500 päivää) ja työssäoloehto olisi tradenomien mielestä helposti porrastettavissa siten, että se joustaisi molempiin suuntiin.
Esimerkiksi 15 viikon työssäoloehto oikeuttaisi kahden kuukauden pituiseen ansiosidonnaiseen turvaan, 30 viikon työssäoloehto neljän kuukauden turvaan, kahden vuoden työssäoloehto puolestaan 12 kuukauden turvaan, kahdeksan vuoden työssäoloehdolla kaksi vuotta turvaa ja 12 vuoden työssäoloehdolla kolme vuotta ansiosidonnaista turvaa ja niin edelleen. Samalla pitkän yhdenjaksoisen työsuhteen omaavilla ansiosidonnaisen taso voisi myös olla korkeampi.
Työssäoloehdon eli siis henkilön työuran pituudella olisi merkitystä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoon – samalla tavalla kuin työsuhteen kesto vaikuttaa irtisanomisaikoihin, liitto esittää.
Tradenomien ammattiliitto muistuttaa, että monet työttömät jättävät nykyisin vastaanottamatta työtä tukien menettämisen pelossa. Liiton esittämässä uudessa mallissa niin sanottua paluuehtoa muutettaisiin, mikä kannustaisi vastaanottamaan myös lyhyetkin työsuhteet.
Jo kerätyt ansiosidonnaiseen turvaan oikeuttavat kuukaudet säilyisivät henkilön käytettävissä, eikä työssäoloehdon kerääminen alkaisi alusta. Jos esimerkiksi 12 vuotta työsuhteessa ollut henkilö joutuisi työttömäksi ja työllistyisi kolmen kuukauden ansiosidonnaisen tukikuukauden jälkeen, hänellä säilyisi 2,75 vuotta ansiosidonnaista turvaa tulevaisuuden varalle.
Työttömyysturvan uudistaminen on liiton mielestä välttämätöntä, mutta keinovalikoimaa on laajennettava. Työssäoloehdon porrastaminen on sen mukaan uusi ja oikeudenmukaisempi tulokulma. Se myös kannustaisi aktiivisuuteen työnhaussa.
Mikäli uusia keinoja ei löydy, on Suomi pian tilanteessa, jossa on työllistymisen edistämiseksi joko nostettava reilusti palkkoja tai vaihtoehtoisesti leikata tukia, liitto varoittaa.
Hyvähän se tietysti on korjata tuollaiset valuviat mutta typerää on jos ei tee työtä niiden vuoksi. Ei sitä kannata miettiä että kannattaako työnteko vaiko tuilla oleminen. Työllä ja sijoittamisella tehty raha on aina omaa rahaa koska se luo lisää elinvoimaa ja auttaa vaurastumaan, taloudellisesti itsenäiseksi. Tukirahat ovat toisten vanhan kakun jakamista.