Korona uhkaa muutakin kuin taloutta – sananvapautta

Aloitetaan sananvapauden merkityksen konkretisointi yhteiseltä maaperältä ja asiasta, josta kaikki suomalaiset ovat samaa mieltä. Ruotsin koronastrategia epäonnistui ja maan johtava asiantuntija Anders Tegnell oli väärässä.

Ruotsin tilannetta sivusta seuranneena ihmettelin, kuinka kauan Ruotsin media oli maan valitseman linjan puolella. Ilmiölle löytyi sanakin ”tillit”, virkamiesusko. 

Ruotsissa asiantuntija on oikeassa ja tietää miten toimia. Tähän päälle tulee vielä yhtenäistyminen ulkoisen uhan edessä. Ulkoisen uhan nimi oli korona ja yleisesti ottaen jälki on parempi silloin, kun yhteinen linja pitää.

Eriävän mielipiteen merkitys

Vahvasta virkamiesuskosta huolimatta kaikki eivät Ruotsissakaan uskoneet virkamiehiin ja viranomaisiin.   

Yksi heistä oli Thomas Andersson. Hän oli sitä mieltä, että viranomaiset ovat väärässä. Lääkäri oli määrännyt koronaan sairastuneen Thomaksen isän saattohoitoon. Päätös tehtiin etänä ja näkemättä potilasta. 

Morfiinia oli jo annettu, mutta sitä ei ollut Thomakselle kerrottu. Hän huomasi sen isänsä käytöksestä.   

Thomaksen mielestä päätös oli väärä, mutta väittely lääkärin kanssa oli tuloksetonta. Thomas teki kaikkien aikojen maalituksen kutsumalla median paikalle ja vaatimalla median edessä isälleen hoitoa. 

Paineen seurauksena palliatiivinen hoito vaihdettiin tippaan ja lääkkeisiin.  Jos Thomas olisi tyytynyt tuloksettomaan väittelyyn lääkärin kanssa, olisi palliatiivista hoitoa jatkettu ja isä kuollut. Nyt isä on hengissä. 

Isää hoitaneelle lääkärille tapaus on todennäköisesti ollut psykologisesti raskas prosessi. 

Tempauksen seurauksena haastattelupyyntöjä tulee Wall Street Journalista asti. Se ei varmastikaan ole yhtään kivaa. Siis kohdata sitä vihaa, mikä Thomas Anderssonin tempauksesta koitui. 

Ongelma nimeltään vihapuhe

Vihapuhe on aihe, joka on ollut tapetilla myös Ruotsissa. Korona on lisännyt vettä myllyyn, koska ihmiset ovat vihaisia epäonnistuneen koronastrategian seurauksista. 

Tilanne on vakava. Anders Tegnell on saanut tappouhkauksia. Onneksi tappouhkaukset ovat lainvastaisia jo nyt.  

Nyt vaaditaan kuitenkin uusia toimia. Puuttumista vihapuheeseen. 

Se on ymmärrettävää. Uhkausten lisääntyminen lisää virkamiesten turvattomuuden tunnetta. 

Yksi uhka on internetissä toimiva salainen ryhmä nimeltään MEWAS. Ruotsin valtiollinen radiokanava liittyi ryhmään salaa tutkiakseen sen toimintaa. 

Ryhmästä kirjoitetun raportin keskeinen sanoma oli, että ryhmä pyrkii heikentämään Ruotsin valtiollisia intressejä Ruotsin rajojen ulkopuolelta käsin. Kuulostaa ulkomaiselta operaatiolta ja trolliarmeijalta. 

Raportti herätti suurta huolta. ”Uhka demokratialle”-twiittasi Ruotsin koronalinjan puolustajanakin tunnettu epidemiologian tohtori Emma Frans. Ruotsin Kansanterveyslaitoksen (Folkhälsomyndigheten) virallinen Twitter-tili jakoi twiitin. 

Huoli vihapuheen seurauksista jaettiin ministeritasolla asti ja tiede- ja opetusministeri Matilda Ernkrans twiittaili tarinaa vihapuheen takia työnsä jättävistä tutkijoista.

Kuulostaa pahalta. Kun vihapuhe uhkaa demokratiaa ja turvallisuutta on aika toimia, kitkeä internetin syövereissä toimivat epämääräiset ryhmät ja saattaa ryhmien perustajat juridiseen edesvastuuseen. Kuulostaa järkevältä, mutta olennaista on katsoa kolikon toinen puoli ennen kuin päätöksiä tekee. 

Mikä ihmeen MEWAS?

Todellisuudessa MEWAS ei ole mikään ulkovaltojen ohjaama trollikeskittymä, vaan Ruotsin koronalinjaa kritisoiva ryhmä. Ryhmän missiona on ollut paljastaa Ruotsin koronastrategian epäonnistuminen, sekä saattaa strategian luoneet avainhenkilöt kansainvälisen tuomioistuimen eteen.  

Varsin yleinen mielipide vaikuttaa olevan, että kaiken maailman tee-se-itse epidemiologit voisivat keskittyä omiin asioihinsa ja antaa koulutuksen saaneiden ammattilaisten hoitaa asiat. 

Monella MEWAS-ryhmän jäsenellä on kuitenkin korkea koulutus. Pienessä 200 hengen ryhmässä on professoreita, epidemiologeja, toimittajia, akateemikkoja ja tutkijoita. Yksi ryhmän jäsenistä on Jan Lötvall. Hän on kliinisen allergologian professori ja yksi 22 tutkijasta, jotka avoimesti asettuivat vastustamaan maan koronastrategiaa. 

Nyt hän vastustaa avoimesti valtiollisen radiokanavan MEWAS-ryhmästä tehtyä raporttia.

Hän ei ole yksin. 

Sananvapautta vai vihapuhetta?

Dosentit Paul O’Shea ja Nicholas Loubere kyseenalaistavat MEWAS-ryhmään kohdistuneet syytökset. 

He muistuttavat, että ryhmää vihapuheesta syyttäneillä tahoilla on suuri intressi vaientaa ryhmä. Ja onhan se totta. 

Maan katastrofiin johtaneen hallituksen ministeri, maan kansanterveyslaitos ja maan koronalinjan puolustajana tunnettu tutkija. He ovat juuri niitä, jotka mahdollisesti joutuisivat oikeuteen. 

Siis joutuisivat oikeuteen, mikäli koronastrategian jälkipyykin yhteydessä oikeasti tultaisiin vaatimaan strategian avainhenkilöitä juridiseen vastuuseen valitsemansa linjan seurauksista.

Vihapuhesyytökset oikeuttavat hiljentämään kritiikin pieleen menneistä toimista. Se on niin kätevä keino, että tietenkin sitä käytetään. 

Ruotsin kansanterveyslaitoksen johtaja Johan Carlson onkin televisiossa syyttänyt ”johtavia tutkijoita” vihakampanjaan osallistumisesta. O’Shean ja Louberen mukaan kritiikillä ei ole pohjaa.

Dosenttikaksion mukaan ongelmana on, että mitään todisteita ”johtavien tutkijoiden” osallistumisesta vihakampanjaan ei ole. Se on ongelmallinen tilanne. Johtavassa ja jäävissä asemassa olevat, asemastaan auktoriteettia ammentavat vaikuttajat tekevät vihapuhesyytöksiä, joille ei löydy pohjaa. 

Susi lampaiden vaatteissa

Ruotsin koronastrategian avainhenkilöille vihapuhesyytökset eivät riitä. He haluavat muuttaa myös lakia.

Jostain syystä olemassa olevat lait eivät riitä. Tarvitaan jotain uutta. Kun on ministerin asemassa niin se ”jotain uutta” voi olla uusi laki. Hallitus laittoikin toimeksi ja ehdotus on jo eduskunnan pöydällä. 

Laki on tehty ”tutkijoiden suojelemiseksi” ja sisältää uutuutena, että akateemista vapautta on harjoitettava ”lakien ja voimassaolevien arvojen mukaisesti”. Uhkailu on jo laissa kiellettyä, joten voimassaolevaan verrattuna uutta laissa on vain tuo ”voimassaolevien arvojen mukaisesti”. 

Aika epämääräinen tuo ”voimassaolevien arvojen mukaisesti”. 

Toisin sanoen kätevä, poliittiseen ohjaukseen erinomaisesti sopiva termi. Vähän niin kuin ”vihapuhe”.

Kaikista keskeisintä on, kuka pääsee tekemään rajanvedon

Sananvapauden kannalta yksi tärkeimpiä kysymyksiä on, kuka pääsee tekemään päätöksen siitä, mikä on vihapuhetta. Tämä siksi, että eri osapuolilla on asiasta eriävät mielipiteet.

Ruotsin Kansanterveyslaitoksen johtajan mielestä ”johtavat tutkijat” ovat masinoineet vihapuhekampanjan. Dosenttien O’Shea ja Loubere mielestä syyte on täysin perätön. 

Ministeri Matilda Ernkransin mukaan viha on syy siihen, että koronatutkija lopettaa työnsä. Vaihtoehtoisen teorian mukaan syynä on se tosiasia, että kyseinen tutkija jäi kiinni datamanipulaatiosta. 

Kyse on mielipiteistä ja sillä on merkitystä, kuka sen oikean mielipiteen saa määrittää. Ministerin näkökulmasta voisi vaikka perustaa tarkoitusta varten uuden viran, johon saisi sitten virkanimittää asioista oikein ajattelevan yksilön. 

Tässä kohti on tärkeä huomioida, että panokset ovat kovat puolin ja toisin. 

Ruotsin Hoidon ja hoivan tarkastuslaitoksen raportti kertoo, että palliatiivista hoitoa on määrätty kevyin perustein ja päätöksen perusteita potilaskertomukseen kirjaamatta.  Kriisin keskellä päätös saattohoidosta oli tehty myös sellaisille vanhuksille, joilla ei ollut ollut koronatestin vahvistamaa korodiagnoosia.

Kansan on syytäkin olla vihainen, ja tuo viha luo poliittista painetta. 

Viha on ongelma, mutta myös vihapuheista syyttäminen on ongelma. MEWAS-ryhmän perustaja Keith Begg on Valtionradion julkaiseman raportin jälkeen saanut sen tason uhkauksia, että hän on turvallisuussyihin vedoten muuttanut pois Ruotsista.

Ruotsin kansalaisesta tuli poliittinen pakolainen. Sitä en olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut näkeväni. 

Suomalainenkin politiikan avainhenkilö voi peitellä virheitään

Ruotsi on Ruotsi, mutta kyllä suomalainenkin poliitikko ja virkamies virheitä tekee. Ja sitten kun virheitä on tullut tehtyä, niin niitä peitellään. 

Ainakin sosiaali- ja terveysministeriötä on syytetty tutkimuksen tilaamisesta etukäteen päätetyllä lopputuloksella. Ihan vaan omien virheiden peittelemiseksi.  

Otetaanpa toinenkin esimerkki. Omistajaohjausministeri Sirpa Paateron vastuualueelle kuuluvassa Postissa oli päässyt syntymään tilanne, joka ei miellyttänyt SDP:n äänestäjäkuntaa. Rinne ratkaisi ongelman syyttämällä Postia.

Kohta oli tarjolla kaksi totuutta samasta asiasta. Oli Antti Rinteen totuus ja, täysin päinvastainen, Postin hallituksen puheenjohtajan totuus. Lopulta sekä Paatero, että Rinne saivat lähteä. Jäivät kiinni valheesta, mutta eivät tietenkään myöntäneet valehdelleensa. 

Suomessa on kautta aikain pistetty poliitikoille painetta kyseenalaisin keinoin 

Suomessa on jo Hannu Karpon ajoista lähtien pyritty ajamaan poliitikkoja ruotuun median voimin.

Tekniikka on painottaa sitä, miten väärin kunnallispoliitikko toimii paikatessaan heikkenevää kuntataloutta pakkolunastamisen keinoin. 

Tekniikka herättää kansalaisissa vihan tunteen, mutta joskus se tuottaa myös tulosta. Vaikuttaminen on tärkeää. Kyllä Suomessakin rakenteellista korruptiota on.

Rakenteellista korruptiota pyritään kitkemään painostuksen ja tiedon levittämisen keinoin. Näin on ollut aina. Sosiaalinen mediassa on omat erityispulmansa, mutta toisaalta kyse on yksinkertaisuudessaan vain entistä tehokkaammasta työkalusta. Sama päämäärä. Sama perustekniikka.  

Suomessakin on syytä miettiä, kuinka paljon päättäjille annetaan valtaa

Kuntaministeriksi siirtynyt Sirpa Paatero on hakenut ideoita vihapuheen kitkemiseksi kansalaispaneelista. Kansalaispaneelin loppuraportti kertoo toimista, joilla suojattaisiin nimenomaan julkisissa ammateissa toimivia henkilöitä. 

Vaikuttaa siltä, että asiassa on edetty vauhdilla. Alle 30 osallistujan kansalaispaneeli saatiin suoritettua parissa päivässä ja sen seurauksena saatiin 25 konkreettisista ehdotusta. 

Ministeri Paateron mielestä ehdotukset ovat hyviä ja valmistelut suositusten toimeenpanolle on jo aloitettu. 

Tehokkuus on hyvä asia. Nyt olisi kuitenkin hyvä ottaa aikalisä, sillä kansalaisten sananvapauden kannalta ehdotukset ovat ongelmallisia. Alla on muutama esimerkki ongelmallisista kohdista. 

Julkisen sanan neuvosto on paneelin mukaan ”liian kankea ja vaikeasti tavoitettava”. Yksi konkreettinen ehdotus on vihapuheen ja maalittamisen vastaisen työn vastuuttaminen valtionhallinnossa toimivalle yksittäiselle henkilölle. 

Merkittävä ehdotus. Julkisen sanan neuvoston tai vastaavan rakenteen omaavan instituution poliittinen ohjautuvuus verrattuna valtionhallinnossa toimivaan henkilöön on kuin kivireen vetämisen vertaaminen Ferrarilla hurluutteruun. 

Paneeli ehdottaa konkreettisiksi toimiksi myös vihapuheen ilmiantamisen mahdollistavan organisaation perustamisen. Poliisinkin valtaa pitäisi lisätä. Otetaanpa Britanniasta esimerkki siitä mitä poliisin vallan lisääminen ja ilmiantamiskäytännön käyttöönotto voivat käytännössä tarkoittaa. 

Britanniassa poliisista on tehty ajatuspoliisi ja vääränlaiset twiitit voivat johtaa poliisitoimiin. Harry Millerin saamat vihasyytökset johtivat siihen, että poliisi soitti ja alkoi kartoittamaan Millerin ajatuksia. Miller ei ollut tehnyt rikosta, mutta silti poliisit tulivat Millerin työpaikalle. Ei siis siksi, että Miller olisi tehnyt rikoksen, vaan siksi että oli tarve selvittää, ajatteleeko Miller väärin.

Viimeisenä esimerkkinä paneelin ehdottamasta, ja Paateron mielestä toteuttamisen arvoisesta ehdotuksesta on kohta vaalihäirinnästä. Vaaleihin ei saa vaikuttaa vihapuheen ja maalittamisen avulla. 

”Rasismin kautta vaalivoittoon”, on visio, jota vastustan. Tämä on selvä.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että paneelin loppuraportin otsikossa puhutaan toimista, jolla suojataan julkisissa viroissa toimivia henkilöitä. 

Oppositiosta hallitukseen siirtyminen perustuu voimassaolevan hallituksen kritisointiin. Siksi ”vihapuhe on vaalihäirintää” on demokratian kannalta erittäin ongelmallinen työkalu.  

Etenkin, jos istuva hallitus pääsee määrittämään sen, mikä on vihapuhetta ja mikä ei.   

Toimituksen blogi on kategoria, jonka tarkoitus on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja se voi sisältää voimakkaitakin mielipiteitä.