Arvo-osakkeet

Veitsiluodosta piti tulla pörssiyhtiö

Stora Enso Veitsiluoto paperitehdas Kemi

Ajoiko valtio Veitsiluodon kohti lopun alkua jo 1990-luvun puolivälissä, jossa kaksi valtion metsäyhtiötä eli Enso-Gutzeit ja Veitsiluoto menivät yhteen? 

Huippukannattavalla, lähes 100-vuotiaalla Veitsiluodolla meni lujaa 1990-luvun puolivälissä. Yhtiö kaavaili silloin jopa pörssiin listautumista. 

Liikevaihtokin kertyi yli miljardin euroa (7,1 miljardia markkaa) vuonna 1995 Veitsiluodolle, jonka tuotannosta suurin osa menee vieläkin oman sataman kautta vientiin. 

1990-luvun vuosikertomusten mukaan Veitsiluodon liikevaihto oli noussut noin puoli miljardia euroa silloisen toimitusjohtajan Niilo Pellonmaan aikana. Pellonmaa johti vuosien 1990 ja 1995 välisenä aikana Veitsiluotoa. 

Kilpailevat metsäyhtiöt jäivät Veitsiluodon kiristä kauas taakse. Yhtiö nousi investoinneilla ja kulujen karsinnalla ylös syvistä tappion syövereistä. Tehokkuus tuli esiin liikevoitosta, joka teki noin viidenneksen vuoden 1995 yli miljardin euron liikevaihdosta. 

“Tarkan markan” Pellonmaa oli jo hankkinut kannuksensa pankkimaailmasta sekä yritysten saneerauksista. 

Veitsiluoto kuuluisi nytkin 1990-luvun noin 30 prosentin sijoitetun pääoman tuotolla pörssiyhtiöiden ykkösketjuun. 

Yhtiön kannattavuus ponnahti korkeimmaksi kaikista metsäyhtiöistä, mikä ehkä aiheutti kaunaa kilpailijoissa, kuten silloisessa valtionyhtiö Ensossa. Veitsiluoto operoi niin sanottuna intergraattina eli sellua tuli Kemijärven tehtaalta ja Veitsiluodon omasta sellutehtaasta paperikoneisiin.  

Pörssiin ei mahtunut kahta valtion metsäyhtiötä

Pörssiin listautuminen jäi kuitenkin haaveeksi. Kauppa- ja teollisuusministeriö eli KTM (nykyinen TEM) torppasi jo lähtöviivoilla Veitsiluodon listautumisen pörssiin. Liike -elämästäkin tunnettu Matti Vuoria toimi silloin KTM:n kansliapäällikkönä.  

Ministeriö korosti, että pörssiin ei mahdu kahta valtion metsäyhtiöitä eli Ensoa ja Veitsiluotoa. 

Pellonmaa korosti yhtiön korkeita kannattavuuslukuja ja liikevaihdon loikkaa, mutta puheet menivät kuuroille korville ministeriössä. Pellonmaa vastusti fuusiota ja painotti, että yhtiö olisi pärjännyt omillaankin. 

Syitä Veitsiluodon silloiseen pörssilistaamisen torppaukseen voi pitää melko koomisena nykypäivänä.   

Kaksi metsäyhtiötä eli Veitsiluoto ja Enso kävivät mitä ilmeisimmin keskinäistä valtataistelua valtion omistuksen sisällä. Veitsiluodon johto joutui poliitikoiden ja virkamiesten edessä puolustamaan itsenäisyyttään. 

Keskustan Esko Aho toimi yhtiöiden fuusion aikana maan hallituksen pääministerinä ja saman puolueen Seppo Kääriäinen kauppa- ja teollisuusministerinä. Kokoomuksen Iiro Viinanen oli valtionvarainministeri. Veitsiluodon poliittinen “pallottelu” tulee esiin Viinasen muistelmissa. 

Valtio yhdisti kovan poliittisen väännön jälkeen vuonna 1996 Veitsiluodon silloiseen Enso Gutzeitiin, mikä nosti pohjoisessa kapinaliikkeen Veitsiluodon itsenäisyyden puolesta. Jukka Härmälä toimi silloin Enson toimitusjohtajana.  

Pellonmaa ei nyt sanallakaan palaa Veitsiluodon historiaan, eikä tehtaan alasajoon. Myös Metsäliitto yritti ostaa Veitsiluodon. 

Entä jos Veitsiluoto olisi mennyt pörssiin?

Veitsiluoto tuotti metsäyhtiöistä eniten tärpättiä ja mäntyöljyä, joita voi pitää nykyisen metsäteollisuuden avaintuotteina. Mäntyöljyn ja tärkkelyksen huippukannattava liiketoiminta meni Enso-fuusion jälkeen myyntiin, mitä voi luonnehtia merkittäväksi menetykseksi itse “itsenäisen” Veitsiluodon liiketoiminnalle. 

Pellonmaa ei halua kommentoida sitä, että millaisia uusia liiketoimintoja Veitsiluoto olisi kaavaillut pörssiyhtiönä. 

Pohjoisen Perämeren yhtiö jäi sitten pelkän paperin ja sellun varaan Stora Enson omistuksen aikana. Ruotsalainen Stora ja Enso menivät yhteen vuonna 1998.  

Jouko Karvisen johtama Stora Enso lopetti Kemijärven noin 750 000 tonnin tuotannon sellutehtaan, joka saattoi katkaista “kamelin selän”. 

Veitsiluodon oma sellutehdas on tuottanut noin 350 000 tonnia sellua, joita voi pitää pienenä suhteessa uusien tehtaiden noin miljoonan tonnin tuotantoon. 

Pellonmaa ajoi aikanaan uusia investointeja Kemijärven sellutehtaaseen, jonka alasajoa kannattivat luontoliikkeet ja julkisten tietojen mukaan pankkiiriliike Mandantumin silloinen nokkamies Björn Wahlroos

Stora Enso on myöhemmin myöntänyt Kemijärven alasajon vääräksi vedoksi.  

Historiallinen alasajo

Julkisista tiedoista voi päätellä, että Veitsiluoto joutui itsenäisenä yhtiönä tavan takaa kilpailijoidensa parjauksen kohteeksi. Esimerkiksi Enso Gutzeitin korkein johto arvosteli jyrkin sanankääntein Veitsiluodon investointeja Oulun tehtaan uusiin paperikoneisiin, jotka ovat sittemmin vaihtuneet kartonkikoneisiin. 

Investointi paperikoneisiin kannatti Stora Ensoa ennen paperin menekin romahdusta.      

Usean pohjoisen sukupolven rakentama, lähes 100-vuotias Veitsiluoto luo vielä tovin uutta historiaa vielä ennen porttien lopullista sulkemista. Yhtiöstä tulee jopa globaalisti ensimmäinen metsäteollisuuden “jätti-integraatti”, joka joutuu alasajon kohteeksi. 

Intregraatti sulkee sisäänsä aukottoman tuotantoketjun, jossa tehdas pystyy tuottamaan sekä sellua että paperia. Koneet pysähtyvät ja keitto loppuu sellutehtaassa, minkä jälkeen joku ostaa taatusti paperikoneet. 

Tehtaan alasajo saattaa maksaa miljoonia tai ehkä jopa kymmenen miljoonaa euroa. 

Paperin alamäelle eivät yhtiöt voi mitään, mutta perheyhtiöt ovat ostaneet vanhoja tehtaita ja pysyneet kannattavasti kiinni paperimarkkinoissa. Ehkä suuruuden ekonomia ei aina takaa elinvoimaisuutta paperissakaan. 

1 kommentti

1 kommentti

  1. Avatar

    Kemin köpi

    22.4.2021 at 17:48

    Faktakorjausta: Kemijärven sellutehdas ei ollut kyllä lähellekkään 750000t/a . Pikemminkin 750t/d.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös