Elinkeinoelämän pitkäaikainen vaikuttaja Björn Wahlroos vertaa mielellään Suomen taloutta naapurimaa Ruotsiin.
Wahlroosin mukaan aikanaan Ruotsista poismuuttaneet useat varakkaat ja kapitalistit ovat muuttaneet takaisin. Ruotsissa yrityskulttuuri on erilainen kuin Suomessa.
Viime vuosien aikana Ruotsin talouskasvu on ollut vahvempaa ja nopeampaa kuin Suomen, vaikka molemmat maat ovat kohdanneet samankaltaisia globaaleja haasteita.
Keskuskauppakamarin podissa järjestön toimitusjohtaja Juho Rommakkaniemi ja Wahlroos keskustelevat Suomen talouden ongelmista. Tälläkin kertaa Wahlroos vertaa Suomea Ruotsiin.
1980‑luvulla Suomi seurasi Ruotsia 5–10 vuotta jäljessä rahamarkkinoiden vapauttamisessa, mutta nyt ero verotuksen ja yritysystävällisyyden saralla on kasvanut yli 20 vuoden mittaiseksi.
Wahlroosin mukaan Suomen talouden heikko kasvu johtuu ennen kaikkea rakenteellisista, poliittisista ja verotuksellisista ongelmista, ei suhdanteista. Hänen mukaansa Suomi on 1990‑luvun laman jälkeen jäänyt pitkäksi ajaksi jälkeen verouudistuksissa ja investointi‑ilmapiirin kehittämisessä verrattuna naapurimaihin, erityisesti Ruotsiin.
Hän korostaa, että Suomi teki 1990‑luvulla useita oikeansuuntaisia uudistuksia, kuten Esko Ahon hallituksen toteuttaman “avoir fiscal” -verouudistuksen. Se pudotti yritysten ja osinkojen yhteenlasketun veroasteen yli 80 prosentista noin 25 prosenttiin.
Wahlroos pitää tätä Suomen historian merkittävimpänä talouspoliittisena päätöksenä, koska se käynnisti investointiaallon, lisäsi riskinottohalukkuutta ja vauhditti talouden elpymistä Nokian nousun ohella.
Hänen mielestään juuri tällainen rohkea veropoliittinen suunnanmuutos nosti Suomen 1990‑luvun kriisistä, kun taas nykyiset reformit ovat mittakaavaltaan liian pieniä.
Nykyinen yhteisöveron lasku kahdella prosenttiyksiköllä ei Wahlroosin mielestä muuta talouden suuntaa, koska sen vaikutukset jäävät yhdistelmänä “tylsiksi ja fiskaalisesti kalliiksi”.
Wahlroosin analyysissä Suomen kasvun pysähtyminen ei ole seurausta yritysten tai johtajien osaamisen puutteesta, vaan yritysten toimintaympäristöstä.
Suomi on Wahlroosin mukaan muuttunut paikaksi, joka ”repelloi pääomia” sen sijaan että se vetäisi niitä puoleensa. Tässä merkittävä rooli on verotuksella: korkealla yhteisö‑, pääoma‑ ja perintöverotuksella sekä monimutkaisilla säädöksillä Suomi on tehnyt riskinotosta kannattamatonta ja houkuttelee yhä vähemmän yksityistä pääomaa.
Wahlroos liittää ongelman myös valtion ja eläkeyhtiöiden omistusrakenteeseen.
Hän väittää, että Suomessa on kehittynyt “kapitalismi ilman kapitalisteja” — järjestelmä, jossa omistajuus ja riskinotto ovat keskittyneet julkisille instituutioille eikä yksityisille sijoittajille.
Eläkeyhtiöiden, valtion ja virkamiesten investointipäätöksissä vallitsee negatiivinen kannustinrakenne: jos investointi onnistuu, päätöksentekijä ei hyödy siitä henkilökohtaisesti, mutta jos se epäonnistuu, hän menettää asemansa. Tämä johtaa varovaisuuteen ja investointien välttelyyn, mikä tukahduttaa kasvun pitkällä aikavälillä, Wahlroos uskoo.
Wahlroosin analyysissä Suomen kilpailukyky kärsii myös siitä, että maa pitää itseään edelleen suljettuna taloutena tilanteessa, jossa teollisuus kilpailee avoimilla globaaleilla markkinoilla.
Hän pitää myös valtion suurta roolia pörssiyhtiöiden omistajana ongelmana. Valtion tulisi luopua yritysomistuksistaan ja kohdentaa varansa infrastruktuuriin, koulutukseen ja toimintaympäristön kuntoon saattamiseen, jotta yksityinen sektori voisi jälleen ottaa vetovastuun investoinneista ja kasvusta.
Wahlroos esittää ratkaisuksi veropoliittisen ja pääomarakenteellisen suuren suunnanmuutoksen.
Suomen tulisi ottaa mallia erityisesti Norjan ja Viron veromalleista. Lisäksi tulisi luopua perintö‑ ja lahjaverosta, joka ajaa varakkaita perheitä ulkomaille ja estää sukupolvien välisen pääomanvaihdon, Wahlroos esittää.
Erittäin asiallinen
Täyttä asiaa!
Olisi hyvä jos Wahlroosin nostamia asioita tarkasteltaisiin ilman poliittisia silmälaseja.
Suomesta yleensä puhutaan avoimena vientivetoisena taloutena, kuten on Ruotsin laita oikeasti.
Vuodesta 2007 jatkunut talouden alisuorittaminen ei johdu suhdanteista ja tämän pitäisi olla jokaiselle selvää.
Nyt on korkea aika katsoa mitä muut ovat tehneet ja tehdä VÄHINTÄÄN sama perässä.
Olemme osa sisämarkkinaa ja rahapolitiikka tulee käytännössä annettuna, se mihin voimme vaikuttaa on maan sisäiset normit ja verotus.
Mikäli mitään ei haluta tehdä niin alamäki jatkuu.
Tosiasiat ovat tosiasioita tulevat ne sitten apurahoilla selviävän tutkijan kammiosta tai pankkiirin kartanosta.
Olisi mielenkiintoista tietää millä Wahlroos rahoittaisi yhteiskunnanpalvelut ja massiivisen velanoton korot, jos verotusta radikaalisti muutettaisiin? Mahdollisen talouskasvun positiivinen vaikutus valtiontalouteen heikkenisi, jos verotusta kevennettäisiin, toki talouskasvu toisi työpaikkoja, joka korjaisi valtiontaloutta.
Yksityisen velan kasvulla. Talouskasvua on vain jos velanotto kasvaa. Ruotsin kokonaisvelka on suurempi kuin Suomen.
Samalla tavalla kuin Norja, Ruotsi ja Viro. Ei se ole mitään rakettitiedettä vaikka vasemmisto niin kuvittelee.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä Hannu Pitkänen rahoittaisi massiiviset valtion velan kulut, jos yksityiset yritykset kituvat ja niiden raapima voitto menee entisestään kasvaviin veroihin? Suomen kassaan tuleva uusi varanto kun tulee vain ja pelkästään yksityisiltä yrityksiltä, joiden tärkein tehtävä on kasvaa invesrointikyvyn kautta. Näin myös Suomen tehoton byrokratia ja massiivinen julkishallinnon himmelivirkakoneistokin voidaan rahoittaa.
Tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaa tehtiin, velkainen verohelvetti tuli. Olisiko syytä alkaa tekemään toisin?
Wahlroosin ollessa UPM:n HPJ 16 vuoden ajan, yrityksen liikevaihto ja arvo eivät kasvaneet lainkaan. Samaan aikaan UPM käytti noin 10x enemmän osinkoihin kuin kehittämiseen. Wahlroos on täysin väärä, jopa haitallinen henkilö kommentoimaan Suomen taloutta, koska hän ei ymmärrä, että kasvua ei tule ellei siihen panosteta.
Juuri näin! Ja Ruotsi on hyötynyt siitä, että se ei mennyt Euroon. Ja sillä on huomattavasti monipuolisempi viennin rakenne kuin Suomessa. Ja talouskasvua tukevaa yksityistä kulutusta riittää.
Täsmälleen. Wahlroos on opportunisti, joka on lähtenyt Suomesta. Ei jaksaisi törmätä jatkuvasti hänen mutuiluun.
Faktoja tiskiin. Puhukaa vaikka IMF:n tuloksista vastasyklisen elvytyksen hyötyihin, ja kuinka taantuman ja laman aikana leikatut eurot maksavat 1,2€ pitkällä aikavälillä. Tai OECD:n tutkimuksesta siitä kuinka suuret tuloerot hidastavat valtion talouskasvua.
Tämä neropatti kertoi paperin lakon tuottaneen UPM:lle 200 miljoonaan säästön muttei kertonut aiheuttaneensa kahden miljardin tappion osakkeen omistajille pörssikurssin laskun myötä.
Suomessa talouspolitikasta puuttuu näkemys, joka johtaa plus-miinus-nolla päätöksiin: muutetaan mikroskooppisesti yhtä asiaa ja kompensoidaan sen verovaikutus toisaalla, jolloin mikään ei muutu. Rohkeuden puutos selkeisiin muutoksiin on aiheuttanut Suomen surkean tilanteen, pitäen verotuksen järkyttävän korkealla.
Wahlroos tuo esille tärkeän ongelman: tuottavuuden kasvun hitauden. Hänen analyysinsä ja evidenssinsä syistä ovat kuitenkin ohuet ja perustuvat enemmän mielipiteisiin kuin empiiriseen näyttöön.
Tilastojen valossa frontier-yritysten investointipanos on Suomessa selvästi heikompi kuin vertailumaissa. Juuri näiden yritysten tulisi rakentaa tulevaisuuden kilpailukykyä. Tämä viittaa rakenteelliseen ongelmaan, jota yritystukijärjestelmä osaltaan vahvistaa. Suomessa järjestelmä on säilyttävämpää ja monistavampaa kuin muualla.
Seurauksena lupaavia yritysalkuja ajautuu ennenaikaisiin konkursseihin tai myydään ulkomaille tukien puutteessa.
Jos yritykset saisivat työvoimakulut ja liiketoiminnan kehityskulunsa 200% verovähennyksen, kannustaisi se työllistämään ja kehittämään uutta liiketoimintaa valtavalla boostilla. Sekä luonnollisesti toisi riskipääomaa myös julkisten tukien ulkopuolelta Suomeen.
Nykyajan Ruotsissa asuva Bobrikov ajaa omaa etuaan. Ei Suomen etua. Hänen nykyinen tyyli edustaa Ruotsin aatelistoa.
Kuka kaipaa maanpetturia! Pakolaista joka on saanut koulutuksensa ilmaiseksi Suomen kansalta. Olkoon tyytyväinen mammoniensa kanssa Ruotsissa. Älköön vaivautuko Suomeen, emme tarvitse kuninkaita.
Virossa ruoka on älyttömän kallista ja palkat ripulia.
Olen mielummin suomessa.
Tarve ja tekeminen sekä hyvään elämään vaadittavat perustarpeet tyydytetty. Jos jokainen tuottaa omin käsin puuttuvan 2% niin rahaa ei tarvi lisää?
Tarve ja tekeminen sekä hyvään elämään vaadittavat perustarpeet tyydytetty. Jos jokainen tuottaa omin käsin puuttuvan 2% niin rahaa ei tarvita lisää?
Nalle on paljolti ”oikeassa”! Kuitenkin tämä on Suomi, ja ”hyvässä ja pahassa” kuljetaan ”tiettyä polkua”!
Nalle on valitettavasti monessa asiassa oikeassa. Talouskasvua meillä ei ole tapahtunut 16-17 vuoteen. Meillä vallitsee ikävä vasemmistolainen ajatusmalli, kukaan ei saisi vaurastua. Valtio on ikään kuin pyhä lehmä, jota kumarretaan. Julkinen talous ja ay-liike laulaa samaa virttä ”koskaan et muuttua saa”!
Marin kertoo kirjassaan saaneensa paljon neuvoja Matti Vanhaselta. En tämän tiedon jälkeen enää ihmettele 40 miljardin lainanottoa? Ruotsi ja Tanska vähensivät velkojaan 3% 2019-2023. Samana ajanjaksona Suomi velkaantui 10% lisää! ”Jotain” on pahasti pielessä!