Björn Wahlroos avaa Sijoituskästin tuoreessa jaksossa näkemyksiään Suomen talouden nykytilasta ja eroista 1990-luvun kriisiin. Jakson lopussa Wahlroos kertoo näkemyksiään myös kryptovaluutoista.
Hän kertoo pitävänsä aiempaa varauksetonta skeptisyyttään osin virhearviona.
”Minun suuri virhearvioni”, hän lataa.
”Ei siinä suhteessa, että olisin virhearvioinut itse valuuttoja. Viitisen vuotta sitten minulta kysyttiin tämä sama kysymys ja sanoin, että olen varma siitä, että niistä ei tule mitään.”
Wahlroos kertoo yliarvioineensa sääntelyn ”pitkän käsivarren pituuden”. Hän siis yliarvioi valtioiden ja keskuspankkien kyvyn säädellä uusia finanssi-instrumentteja ja rakenteita.
”Olis pitänyt ostaa hirveästi bitcoinia, mitä mä en tehnyt”, Wahlroos veistelee.
Wahlroos on viitannut useissa yhteyksissä siihen, että kryptovaluuttojen järjestelmällinen kasvu tulee jossain vaiheessa törmäämään pankkisektorin ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn. Hän on korostabut, että rahoitusmarkkinoiden vakaus ja rahan luonteen perimmäinen arvo perustuvat ennen kaikkea viranomaisten ja keskuspankkien valvontaan sekä laajaan sääntelykehikkoon, jota ilman mikään valuutta ei voi saavuttaa pysyvää roolia kansainvälisessä taloudessa.
Kryptovaluutat ovat kyllä pystyneet laajentamaan markkina-arvoaan ja keränneet valtavasti mediahuomiota sekä sijoittajien kiinnostusta, mutta tämä kasvu on häilyvää niin kauan kuin se tapahtuu sääntelyn ulkokehällä.
Pankkisääntelyn kiristyessä tilanne voi muuttua nopeasti, Wahlroos on todennyt. Markkinoille voidaan lainsäädännöllä ja valvonnan tehostamisella asettaa rajoituksia, joilla hillitään esimerkiksi rahanpesua, veronkiertoa ja talousrikollisuutta – ja nämä ovat juuri ne ilmiöt, joiden takia sääntelyn tarve kasvaa kryptojen kohdalla entisestään.
Wahlroos korostanut, että pankit ja maksulaitokset ovat kansainvälisesti hyvin tiukan valvonnan alaisia, eikä mikään valtio voi pitkällä aikavälillä antaa laajaa toimintatilaa instrumenteille, jotka eivät istu vallitsevaan sääntelyyn tai uhkaavat taloudellista vakautta.
Kun sääntelytyökalut viritetään kohdalleen, kryptovaluuttojen kasvu voi hidastua dramaattisesti ja niiden laajempi hyväksyntä jäädä toteutumatta. Wahlroos on pitänyt tätä yhtenä ratkaisevana esteenä sille, että kryptot voisivat saavuttaa perinteisten valuuttojen asemaa markkinatalouden ytimestä käsin.
Aiemmin Wahlroos on suhtautunut kryptovaluuttoihin hyvin torjuvasti ja lähes halveksuen. Hän on pitänyt niitä enemmän villinä spekulaationa kuin aitoina rahan muotoina.
Hän on alleviivannut, ettei kryptovaluutoilla hänen mukaansa ole todellista arvoa, koska sitä ei tue mikään reaalitaloudellinen fundamentti tai yhteiskunnallinen luottamus, joka on perinteisen rahatalouden perustana.
Wahlroos on nostanut esiin etenkin Bitcoinin vertauskuvana siitä, miten ihmiset voivat sijoittaa johonkin, minkä arvo on hänen mukaansa rakennettu pelkästään toisten halukkuudelle ostaa myöhemmin korkeammalla hinnalla – eli verrannut kryptojen nousua niin kutsuttuun ”tulppaanimaniakuplaan”.
Hän on toistuvasti pitänyt kryptovaluuttoja soveltumattomina arjen vaihdon välineeksi, koska niiltä puuttuu hintavakaus, institutionaalinen tuki ja valtiollinen takuu. Wahlroos on korostanut, että keskuspankit ja valtioiden finanssipolitiikka ovat yhä ylivoimaisia rahan luotettavuuden ja arvojen vakauden takaamisessa.
Aiemmissa Wahlroosin puheenvuoroissa korostuu myös pelko siitä, että kryptovaluutat lisäävät taloudellista järjestelmäepävakautta ja mahdollistavat rikollisen toiminnan, kuten rahanpesun ja harmaan talouden kasvuun.
Vaikka kryptovaluuttojen suosio ja arvo ovat kasvaneet, Wahlroos ei ole pitänyt niissä tapahtunutta kehitystä merkkinä talousjärjestelmän murroksesta, vaan enemmänkin kuplamaisena sijoitusvillityksenä, jossa tuotto odotetaan perustuvan seuraavien sijoittajien innostukseen, ei mihinkään kestävään jalustaan.
Näkemysten ytimessä on ollut käsitys, että ilman laajamittaista julkista hyväksyntää ja sääntelyä kryptovaluutat eivät voi saavuttaa yhteiskunnallisesti merkittävää asemaa.
