Keskuspankit molemmin puolin Atlantin valtamerta ovat vieneet rahapolitiikkaa asteittain tiukemmaksi valtoimenaan vellovan inflaation vuoksi. Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että linja olisi muuttumassa. Päinvastoin; haukkamainen rahapolitiikka on saanut tukea tuoreista talousluvuista.
Keskeisin rahapolitiikan suuntaa määrittävä tekijä on tietysti inflaatiokehitys.
Kuluttajahinnat nousivat Yhdysvalloissa 6,4 prosenttia tammikuussa viime vuoden tammikuuhun nähden. Joulukuuhun verrattuna kuluttajahinnat nousivat 0,5 prosenttia. Uutistoimisto Bloombergin keräämien ekonomistien ennusteiden mediaani oli 6,2 prosenttia, joten inflaatio laski odotettua vähemmän.
Inflaatiosta on tulossa sitkeä ongelma ja pelkona on, että sen taltuttaminen edellyttää joko taantumaa tai entisestään haukkamaisempaa ohjauskoron nostoa keskuspankilta.
Inflaatio-ongelman jatkumisesta kielii sekin, että USA:n tuottajahinnat nousivat tammikuussa odotettua enemmän. Kokonaisindeksi kohosi viime vuoden tammikuuhun verrattuna 6,0 prosenttia, kun odotuksissa oli selvempi hidastuminen 5,4 prosenttiin. Energian hinnoista puhdistettu tuottajaindeksi nousi 5,4 prosenttia, kun konsensusennuste oli 4,9 prosenttia.
Tosin tammikuun luvuissa lienee kuitenkin monia kausivaihtelusta johtuvia tekijöitä, jotka aiheuttavat lukuihin heiluntaa vuoden alussa, toteavat Nordean analyytikko Lauri Vepsäläinen ja vanhempi analyytikko Tuuli Koivu pankin aamukatsauksessa. Heidän mukaansa tuottajahintoja ei siis voi ottaa merkkinä siitä, että inflaation hidastuminen olisi taittumassa.
Inflaation taltuttaminen vie aikaa
Vepsäläisen ja Koivun mukaan tuottajahintojen julkaisu oli hyvä muistutus siitä, että inflaation painaminen alas on vaikea prosessi, joka ottaa aikansa.
”Markkinoilla onkin ollut tähän mennessä hyvin ruusuinen näkemys siitä, että inflaatio hidastuu kohti keskuspankin tavoitetasoa hyvinkin nopeasti kuluvan vuoden edetessä”, analyytikot toteavat.
Clevelandin Fedin johtaja Loretta Mester ja St. Louisin James Bullard kertoivat tukeneensa 0,5 prosenttiyksikön koronnostoa keskuspankin viime kokouksessa helmikuun alussa.
”Silloin Fed päätyi hidastamaan nostotahtia 0,25 prosenttiyksikköön, mutta sen jälkeen saatu talousdata on ollut pääasiassa yllättävän vahvaa, mikä on nostanut markkinoiden korkohuipun hinnoittelua ylöspäin”, Vepsäläinen ja Koivu kertovat.
Osa USA:n keskuspankin Fedin keskuspankkiireista arvioi, että ohjauskorkoa saatetaan nostaa korkeammalle kuin aiemmin odotettiin. Jotkut sijoittajista ovat ottaneet näkemystä kuuden prosentin ohjauskoron puolesta. Se tarkoittaisi noin 1,5 prosenttiyksikön koronnostoa syyskuuhun mennessä.
Fed on nostanut vajaan vuoden aikana ohjauskorkoa nollasta 4,50-4,75 prosenttiin.
Korkosijoitusten tuotto-odotus nousussa
Osakemarkkinoiden näkökulmasta korkotasolla on merkittävä rooli, koska korkosijoitukset ovat osakkeille ensisijainen vaihtoehto.
Korkotason noustessa joukkolainojen odotettu tuotto kasvaa, jonka ansiosta ne ovat aiempaa houkuttelevampia sijoituskohteita. Korkotason nousu tarkoittaa, että yritysten rahoituskustannukset kallistuvat ja se heikentää niiden nettotulosta. Kalliimpi rahan hinta vaikuttaa negatiivisesti monien tuotteiden ja palveluiden kysyntään.
USA:n lyhyen maturiteetin velkakirjojen korko on noussut jo niin korkeaksi, että se vastaa S&P 500 -osakeindeksin tulostuottoa. Tulostuotto saadaan, kun yhtiö osakekohtainen tulos jaetaan sen pörssikurssilla ja esitetään prosenttilukuna. Se siis kuvaa tuloksen suhdetta pörssikurssiin.
Aiheesta twiittasi korkosijoitusstrategi Kathy Jones perjantaina.
USA:n lyhyitä valtiolainoja pidetään kohtuullisen riskittöminä sijoituksina. Nyt siis niiden tuotto ei juurikaan poikkea huomattavasti riskisempien osakkeiden keskimääräisestä tulostuotosta.
Lyhyiden korkosijoitusten jälkimarkkinakoron nousu heijastelee sijoittajien odotuksia haukkamaisen rahapolitiikan jatkumisesta ja odotuksia ohjauskoron pysymisestä korkealla.
