George Soros on Unkarissa syntynyt suursijoittaja ja poliittinen aktivisti, joka tuli suurelle yleisölle tunnetuksi erityisesti massiivisilla valuuttakaupoillaan.
Tohtoriksi Lontoossa väitellyt ja Yhdysvaltoihin kotiutunut Soros on tehnyt koko uransa ajan enimmäkseen onnistuneita sijoituspäätöksiä, joiden ansiosta hänen hedgerastonsa Quantum on käärinyt vuosikymmenien aikana muhkeat tuotot. Kun Soros muutti hedge-rahastonsa perhetoimistoksi vuonna 2011, hän oli saavuttanut lähes 40 vuoden ajan keskimäärin noin 20 prosentin keskimääräisen vuosituoton.
Mikään puhdas pulmunen Soros ei kuitenkaan ole, sillä häntä on kutsuttu Englannin keskuspankin kaatajaksi. Sorosin toimien vuoksi Englannin keskuspankki oli pakotettu devalvoimaan punta ja vetämään punta pois Euroopan vaihtokurssijärjestelmästä. Tällä Englannin pankin ”rikkomisella” viitataan Sorosin valuuttakauppoihin 1990-luvun alussa. Englannin punnan lyhyeksi myynti ja Saksan markan ostaminen toi hänelle vuonna 1992 noin miljardin dollarin voitot.
Niin sanottuna mustana keskiviikkona 16. syyskuussa vuonna 1992 Soros myi lyhyeksi yli 10 miljardin dollarin arvosta puntia arvioituaan punnan arvon heikkenevän. Hän veti mukaansa muita suursijoittajia ja pienempiäkin spekuloijia.
Aina edes George Soros ei onnistu. Suursijoittaja hävisi peräti 40 prosenttia yhden päivän aikana veikattuaan lentoyhtiö Norwegian Airia vastaan. Sorosin sijoitusyhtiö myi lyhyeksi norjalaisen lentoyhtiön osakkeita vuonna 2018.
Soros on tullut tunnetuksi 1960-luvulla kehittämästään refleksiivisyysteoriasta, jonka hän toi sen laajemmin esille kirjassaan The Alchemy of Finance (1987).
Mikä on refleksiivisyysteoria?
George Sorosin refleksiivisyysteoria on ajatus siitä, että sijoittajat eivät perusta päätöksiään todellisuuteen, vaan pikemminkin heidän käsityksiinsä todellisuudesta. Teoria erottaa siis toisistaan objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden.
Sorosin teoriassa objektiivinen todellisuus viittaa siihen, mikä on olemassa ja totta riippumatta ihmisten käsityksistä. Se perustuu empiirisiin havaintoihin ja kriittiseen ajatteluun, ja se on toistettavissa ja riippumaton yksilöiden mielipiteistä tai näkemyksistä.
Subjektiivinen todellisuus taas liittyy ihmisten omiin käsityksiin ja tulkintoihin, jotka muokkaavat heidän toimintaansa ja sitä kautta todellisuutta. Subjektiivinen todellisuus voi olla henkilökohtainen, tunneperäinen tai jopa virheellinen, mutta sillä on merkittävä vaikutus siihen, miten ihmiset havaitsevat ja reagoivat ympäröivään maailmaan
Refleksiivisyys luo eräänlaisen kaksisuuntaisen palautesilmukan osallistujien ymmärryksen ja tilanteen välille, johon he osallistuvat.
Tämä prosessi on itseään vahvistava ja pyrkii epätasapainoon, mikä aiheuttaa sen, että hinnat erkanevat yhä enemmän todellisuudesta.
Markkinat pyrkivät epätasapainoon
Refleksiivisyysteoria haastaa perinteiset talousteoriat, jotka olettavat markkinoiden pyrkivän tasapainoon. Sen sijaan Soros väittää, että markkinat ovat jatkuvassa epätasapainon tilassa ja että markkinoiden romahdukset johtuvat nykyisen rahoitusjärjestelmämme luonteesta eivätkä ulkoisista shokeista.
Teorian mukaan osallistujien ajattelu ja toiminta vaikuttavat aktiivisesti niihin tapahtumiin, joihin he osallistuvat, luoden jatkuvan vuorovaikutuksen todellisuuden ja osallistujien käsitysten välille. Tämä prosessi ei johda tasapainoon, vaan jatkuvaan muutokseen.
Toisin kuin tasapainoteoriat, Soros uskoo, että markkinat usein pyrkivät kohti epätasapainoa, kun hinnat vaikuttavat käsityksiin ja päinvastoin ilman korjaavia mekanismeja tasapainon palauttamiseksi.
Tällaiset syklit jatkuvat, kunnes osallistujat tunnistavat irtautumisen, mikä laukaisee käänteen. Tämä käänne johtaa usein itseään vahvistaviin laskuihin, kun laskevat hinnat aiheuttavat paniikkimyyntiä, pahentaen romahdusta.
Refleksiivisyys tarjoaa siten viitekehyksen ymmärtää, miten spekulatiiviset maniat ja romahdukset syntyvät orgaanisesti markkinapsykologiasta ja institutionaalisesta käyttäytymisestä, eivätkä ulkoisista shokeista.
Soros on käyttänyt tätä teoriaa sijoitusstrategioidensa perustana ja kritisoinut valtavirran taloustiedettä sen tasapaino-oletusten vuoksi. Hän uskoo, että hänen käsitteellinen viitekehyksensä tarjoaa oikean tulkinnan todellisuudesta, vaikka se samalla tunnustaa ymmärryksemme olevan väistämättä epätäydellistä.
Markkinoilla on jatkuvasti hintavääristymiä, joista sijoittaja voi hyötyä
Sorosin mukaan rahoitusmarkkinoilla ei toteudu niin sanottu markkinatehokkuus, eli hinnat eivät heijastele kaikkea saatavilla olevaa tietoa.
”Rahoitusmarkkinat eivät suinkaan heijasta tarkasti kaikkea saatavilla olevaa tietoa, vaan ne antavat aina vääristyneen kuvan todellisuudesta. Tämä on erehtyväisyyden periaate. Vääristymän aste voi vaihdella ajan myötä. Joskus se on varsin vähäinen, toisinaan taas hyvin voimakas”, Soros toteaa.
Sorosin mukaan jokaisessa hintakuplassa on kaksi osatekijää: todellisuudessa vallitseva taustalla oleva kehitys ja siihen liittyvä väärinkäsitys.
”Kun kehityksen ja väärinkäsityksen välille syntyy positiivinen takaisinkytkentä, käynnistyy nousu- ja romahdusprosessi. Prosessi voi kohdata matkan varrella negatiivista takaisinkytkentää, ja jos se on riittävän vahva selviytyäkseen näistä testeistä, sekä kehitys että väärinkäsitys vahvistuvat entisestään”, hän toteaa.
Toisin sanoen Sorosin mukaan markkinat ovat jatkuvasti erkaantuneina todellisuudesta – eli hinnat ovat aina vähintäänkin jossain määrin väärin. Joskus tämä ero on hyvin pieni ja lähes huomaamaton, mutta toisinaan se on suuri takaisinkytkentämekanismien vaikutuksesta.
Juuri näitä suuria poikkeamia Soros ja lukemattomat muut sijoittajat etsivät, koska niissä piilee suurin mahdollisuus korkeisiin tuottoihin.
Sorosin refleksiivisyysteoriaa on käytetty selittämään esimerkiksi erilaisia markkinoiden hintakuplia.
Refleksiivisyysteoria selittää hintakuplien muodostumista itseään vahvistavien palautesilmukoiden kautta, joissa sijoittajien käsitykset ja markkinoiden todellisuus vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa. Tämä dynamiikka luo poikkeamia tasapainosta, kun nousevat omaisuushinnat muuttavat talouden perustekijöitä, mikä puolestaan edelleen kasvattaa sijoittajien odotuksia ja hintoja syklisessä kuviossa.
Esimerkkejä refleksiivisyysteorian soveltamisesta
Yksi usein refleksiivisyysteorian yhteydessä käytetyistä esimerkeistä on vuoden 2008 finanssikriisi, jolloin asuntokuplassa nousevat asuntojen hinnat johtivat pankkien asuntolainojen myöntämiskriteerien löysentämiseen, mikä lisäsi kysyntää ja nosti hintoja entisestään.
Tämä myötäsyklinen lainananto vahvisti kuplaa, kunnes se romahti oman kestämättömän painonsa alla, laukaisten finanssikriisin.
Samoin 1990-luvun lopun teknologiakuplassa sijoittajien optimismi nosti teknologiaosakkeiden arvostukset kauas yli niiden todellisten arvojen, kunnes kupla puhkesi todellisuuden erkaantuessa odotuksista.
Prosessi perustuu positiivisiin palautesilmukoihin: sijoittajien usko nouseviin hintoihin ruokkii ostotoimintaa, mikä nostaa hintoja ja muuttaa perustekijöitä – esimerkiksi luoton saatavuutta tai yritysten tuloksia. Nämä muuttuneet perustekijät sitten oikeuttavat lisää hintojen nousua, luoden irtautumisen todellisesta arvosta.
Kolmas esimerkki on 1960-luvun lopun niin sanottu konglomeraattibuumi. Tässä tapauksessa yhtiöt pystyivät kasvattamaan osakekohtaista tulostaan yritysostojen avulla. Tämä johti osakekurssien nousuun, mikä puolestaan mahdollisti lisää yritysostoja ja näennäisen tuloksen kasvun jatkumisen.
Kansainvälisessä lainabuumissa pankkien lainananto paransi velkaantumisasteita, joita pankit itse käyttivät lainanantopäätöstensä ohjaamiseen. Tämä loi jälleen itseään vahvistavan kierteen.
Refleksiivisyyttä voidaan käyttää myös yksittäisten osakkeiden hintakehityksen ymmärtämisessä.
Teknojätti Amazon on yksi esimerkki refleksiivisyydestä toiminnassa. Vaikka yhtiö teki pitkään vain vähän voittoa suhteessa markkina-arvoonsa, sen osakekurssi jatkoi nousuaan. Tämä johtui sijoittajien positiivisista uskomuksista yhtiön tulevaisuudesta.
Korkea osakekurssi puolestaan mahdollisti Amazonille edullisemman rahoituksen, huippulahjakkuuksien palkkaamisen ja aggressiivisen hinnoittelun kilpailijoiden syrjäyttämiseksi. Nämä tekijät vahvistivat yhtiön asemaa entisestään, luoden itseään ruokkivan kierteen.
