Vuonna 1939, kun toinen maailmansota oli juuri syttynyt Euroopassa, 26-vuotias John Templeton lainasi 10 000 dollaria ja osti 100 osaketta jokaisesta 104 yhdysvaltalaisyhtiöstä, joiden kurssi oli korkeintaan dollarin. Mukana oli 34 konkurssiin ajautunutta yhtiötä.
Muutamassa vuodessa sadasta sijoituksesta kertyi voittoa. Vain neljä osoittautui arvottomaksi.
Tausta oli kaikkea muuta kuin etuoikeutettu. Templeton syntyi vuonna 1912 pienessä Winchesterin maalaiskaupungissa Tennesseessä ja oli kotipaikkakuntansa ensimmäinen yliopisto-opiskelija.
Yalen hän rahoitti stipendeillä, satunnaistöillä ja pokerivoitoilla — pelillä, jossa hän oli omien sanojensa mukaan taitava. Valmistuttuaan luokkansa kärkipäässä vuonna 1934 hän jatkoi Oxfordiin Rhodes-stipendiaattina.
Varsinaisen jälkensä sijoitushistoriaan Templeton jätti vuonna 1954, jolloin hän perusti Templeton Growth Fundin. Rahasto oli aikansa edelläkävijä, sillä se hajautti sijoitukset maailmanlaajuisesti aikana, jolloin valtaosa yhdysvaltalaissijoittajista pysytteli kotimarkkinoilla.
Tuotto oli poikkeuksellinen. Rahasto kasvoi keskimäärin yli 15 prosenttia vuodessa 38 vuoden ajan, ja osingot uudelleen sijoittaen rahaston aloitukseen pannut 10 000 dollaria olivat kasvaneet noin kahteen miljoonaan dollariin vuoteen 1992 mennessä.
Templetonin menetelmän ydin oli vastavirtaan kulkeva arvosijoittaminen Templeton osti silloin, kun muut myivät epätoivoissaan, ja myi silloin, kun into oli nostanut hinnat kestämättömälle tasolle.
Tekniseen analyysiin nojaavan kaupankäynnin hän hylkäsi ja luotti yhtiöiden perustekijöihin. Tunnehallinnan hän nosti pelkän älyn edelle.
”Ostaminen silloin, kun muut myyvät epätoivoissaan, ja myyminen silloin, kun muut ostavat ahneuksissaan, vaatii suurinta lujuutta ja palkitsee parhaiten”, hän muotoili.
Globaali ote teki Templetonista uranuurtajan. Hän sijoitti Japaniin jo 1960-luvulla ja myöhemmin Venäjälle, Kiinaan ja muille Aasian markkinoille. Suuria omistuksiaan hän keveni ennen teknokuplan puhkeamista vuonna 2000.
Money-lehti kutsui häntä vuonna 1999 kiistatta vuosisadan parhaaksi globaaliksi osakepoimijaksi. Rahastoperheensä hän myi Franklin-ryhmälle vuonna 1992 noin 900 miljoonan dollarin kaupassa ja jäi samana vuonna sivuun aktiivisesta sijoitustoiminnasta.
Kuningatar Elisabet II oli lyönyt hänet ritariksi jo vuonna 1987, tunnustuksena ennen muuta laajasta hyväntekeväisyydestä. Bahaman Nassaussa hän kuoli vuonna 2008 yhdeksänkymmenenviiden vuoden iässä.
Säännöt, joista Templeton on sijoittajien mieleen jäänyt, hän kirjasi vuonna 1993. Ne ilmestyivät artikkelina World Monitor: The Christian Science Monitor Monthly -lehdessä otsikolla ”16 Rules for Investment Success”.
Listan läpi kulkee yksi toistuva teema: nöyryys.
”Sijoittaja, jolla on kaikki vastaukset, ei ymmärrä edes kysymyksiä”, kuului yksi säännöistä. Templetonin mukaan ylimielinen ote johtaa ennemmin tai myöhemmin pettymykseen, ellei suoranaiseen katastrofiin.
16 sääntöä vuodelta 1993
Tässä Templetonin lista kokonaisuudessaan, kunkin säännön sisältö hänen omiin perusteluihinsa nojaten avattuna:
1. Tavoittele suurinta mahdollista reaalituottoa. Ainoa järkevä tavoite pitkän aikavälin sijoittajalle on tuotto verojen ja inflaation jälkeen. Templeton varoitti erityisesti ostovoiman rapautumisesta ja piti yhtenä suurimmista virheistä liiallista painoa korkosijoituksissa, jotka eivät suojaa inflaatiolta.
2. Sijoita – älä treidaa tai keinottele. Pörssi ei ole kasino, mutta siitä tulee sellainen, jos pomppii osakkeesta toiseen, lyhyeksimyy tai keskittyy optioihin ja futuureihin. Voitot katoavat helposti kuluihin, ja rauhallinen pitkäjänteinen omistaja pärjää Templetonin mukaan lähes aina aktiivista kaupankävijää paremmin.
3. Pidä mieli avoimena erilaisille sijoituskohteille. On aikansa ostaa vakaita suuryhtiöitä, syklisiä osakkeita tai joukkolainoja, ja aikansa pitää käteistä, joka mahdollistaa tilaisuuksiin tarttumisen. Mikään sijoitusmuoto ei ole pysyvästi paras, ja suosioon noussut omaisuuslaji menettää asemansa ennemmin tai myöhemmin.
4. Osta halvalla. Periaate on itsestäänselvä mutta vaikea toteuttaa, sillä hinnat ovat matalimmillaan juuri silloin, kun sijoittajat ovat lannistuneita ja vetäytyneet sivuun. Joukon mukana ostaminen tuottaa korkeintaan saman tuloksen kuin kaikilla muillakin, eikä markkinaa voi voittaa ostamalla samaa kuin muut.
5. Etsi osakkeista edullisesti hinnoiteltuja laatuyhtiöitä. Laatua on markkinajohtajuus kasvavalla alalla, teknologinen edelläkävijyys, näyttönsä osoittanut johto, vahva pääomarakenne ja luotettu, hyväkatteinen brändi. Yksittäinen vahvuus ei riitä, vaan Templeton vertasi laadun arviointia ravintola-arvioon: täydellisyyttä ei vaadita, mutta kohteen on oltava selvästi keskitasoa parempi.
6. Osta arvoa, älä markkinatrendejä tai talousennusteita. Pörssi on pohjimmiltaan yksittäisten osakkeiden markkina, ja juuri ne määräävät indeksin suunnan, eivät päinvastoin. Osake voi nousta laskumarkkinassa ja laskea nousumarkkinassa, eikä talous ja pörssi liiku aina samaan tahtiin, joten katse kannattaa pitää yhtiössä eikä suhdanne-ennusteissa.
7. Hajauta. Tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä hallita: luonnonkatastrofi, lakko, kilpailijan keksintö tai yhtiön piilevät ongelmat voivat romahduttaa yksittäisen sijoituksen. Siksi Templeton hajautti toimialoittain, riskitasoittain ja maittain, ja korosti, että maailmanlaajuisesti etsimällä löytää enemmän ja usein parempia ostokohteita kuin yhdestä maasta.
8. Tee kotiläksysi tai palkkaa osaavat asiantuntijat. Tutki yhtiöt ennen sijoitusta tai hanki avuksi pätevä asiantuntija. Templeton muistutti, että sijoittaja ostaa joko tulevia tuottoja tai omaisuuseriä: kasvuyhtiössä maksetaan odotetuista voitoista, kun taas aliarvostetussa kohteessa houkuttimena ovat taseen varat.
9. Seuraa sijoituksiasi aktiivisesti. Odota muutosta ja reagoi siihen, sillä yksikään nousu- tai laskukausi ei ole pysyvä eikä yhtäkään osaketta voi ostaa ja unohtaa. Rauhallisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä; Templeton huomautti, että jopa suurimpien yhtiöiden joukko vaihtuu vuosien saatossa, kun yhtiöt taantuvat, sulautuvat tai ajautuvat konkurssiin.
10. Älä panikoi. Jos jää kiinni romahdukseen, ei pidä kiirehtiä myymään seuraavana päivänä, sillä oikea hetki myydä on ennen romahdusta, ei sen jälkeen. Punnitse salkku uudelleen ja kysy, ostaisitko nämä osakkeet nyt: jos vastaus on kyllä, niistä kannattaa luopua vain ostaakseen jotain houkuttelevampaa.
11. Opi virheistäsi. Ainoa tapa välttää virheet on jättää sijoittamatta, mikä on suurin virhe kaikista. Tappioita ei pidä yrittää kuitata suuremmalla riskillä, vaan jokainen erehdys kannattaa kääntää oppimiskokemukseksi. Templetonin mukaan kalleimpiin sanoihin kuuluu ”tällä kertaa on toisin”, kun tilanne on todellisuudessa vanhan toistoa.
12. Aloita rukouksella. Templetonin oma, lyhyt mutta hänelle tärkeä periaate: rukouksella aloittaessaan ajattelee selkeämmin ja tekee vähemmän virheitä. Taustalla oli vahva uskonnollinen vakaumus, jonka hän näki kytkeytyvän suoraan myös sijoituspäätösten harkintaan.
13. Markkinoiden voittaminen on vaikeaa. Haasteena ei ole päihittää keskivertosijoittajaa vaan suuria instituutioita hallinnoivat ammattilaiset. Indeksit eivät maksa kaupankäyntikuluja, palkkoja eivätkä joudu pitämään käteistä lunastuksia varten, joten Templeton piti markkinan johdonmukaista voittamista huomattavasti vaativampana kuin moni kuvittelee.
14. Sijoittaja, jolla on kaikki vastaukset, ei ymmärrä edes kysymyksiä. Liiallinen itsevarmuus johtaa ennemmin tai myöhemmin pettymykseen, sillä sijoitusympäristö on jatkuvassa muutoksessa eikä muutamaa periaatetta voi soveltaa muuttumattomaan maailmaan. Templetonille menestys oli prosessi, jossa etsitään lakkaamatta vastauksia uusiin kysymyksiin.
15. Ilmaisia lounaita ei ole. Älä sijoita tunteella esimerkiksi ensimmäisen työnantajasi osakkeisiin, sillä hyväkään yhtiö ei ole hyvä sijoitus ylihintaan. Listautumisanteihin ei pidä mennä vain ”säästääkseen” välityspalkkion, joka on jo leivottu hintaan, eikä yksittäiseen vihjeeseen kannata luottaa, vaikka se kuinka houkuttelisi.
16. Älä ole liian usein pelokas tai kielteinen. Sadan vuoden ajan optimistit ovat vieneet voiton Yhdysvaltain osakemarkkinoilla, ja jopa synkkänä pidetyllä 1970-luvulla moni teki osakkeilla rahaa. Korjausliikkeitä ja romahduksiakin tulee, mutta pitkällä aikavälillä osakkeet ovat Templetonin mukaan nousseet yhä uudelleen.
Kurinalaisuus ennen älykkyyttä
Listan vahvuus on sen ajattomuus. Säännöt eivät nojaa mihinkään yksittäiseen markkinatilanteeseen, vaan sijoittajan käyttäytymiseen — siihen, miten ihminen reagoi pelkoon ja ahneuteen.
Juuri siksi ne kestävät vuosikymmenestä toiseen paremmin kuin valtaosa osakevinkeistä.
Useat kohdat lähestyvät samaa ongelmaa eri kulmista: sijoittajan suurin vihollinen on hän itse. Halvalla ostaminen, panikoinnin välttäminen ja liiallisen kielteisyyden karttaminen vaativat kaikki toimimaan vastoin omaa vaistoa juuri silloin, kun se on vaikeinta.
Templeton tiivisti tämän kuuluisaan havaintoonsa markkinasyklin luonteesta. ”Härkämarkkinat syntyvät pessimismistä, kasvavat epäluulosta, kypsyvät optimismissa ja kuolevat euforiaan. Suurimman pessimismin hetki on paras aika ostaa”, hän totesi.
Osa säännöistä paljastaa Templetonin myös henkilönä. Kahdestoista kohta, kehotus aloittaa rukouksella, ei ollut retorinen koriste vaan heijasti miehen syvää presbyteeristä vakaumusta.
Hän piti hengellisiä periaatteita, kiitollisuutta, nöyryyttä ja oppimishalua, suoraan sovellettavissa myös sijoituspäätöksiin. Sama nöyryys näkyi hänen säätiönsä tunnuslauseessa, joka kehotti pohtimaan, kuinka vähän ihminen lopulta tietää ja kuinka innokas hänen tulisi olla oppimaan.
Käytännön toteutus on silti vaikeampaa kuin sääntöjen lukeminen antaa ymmärtää. Templeton itse korosti, että uusiin ideoihin kannattaa edetä varovasti, pienestä positiosta aloittaen, ennen täysipainoista panostusta.
Vastavirtaan kulkeminen ei myöskään tarkoita pelkkää halpojen kurssien metsästystä, sillä aidosti onnistunut kontrasijoittaja etsii arvoa eikä vain alhaista hintaa. Kaikki romahtaneet osakkeet eivät nouse haudasta.
Templetonin oma selitys menestykselleen oli yllättävän arkinen. Hän kertoi pitäneensä yllä tasaista ja kohonnutta mielialaa, välttäneensä ahdistusta ja pysyneensä kurinalaisena.
Bahamalla hän käveli päivittäin liikuntana mailin matkan vyötäröä myöten vedessä pitkin suosikkirantaansa. Etäisyys Wall Streetiin kuului strategiaan: hän kertoi tuloksensa parantuneen, kun hän siirtyi pois finanssikeskuksen melusta eikä enää murehtinut päätöstensä veroseuraamuksia.
Tästä kumpuaa ehkä listan tärkein, joskin epäsuorin opetus. Mikään 16 säännöstä ei edellytä poikkeuksellista älykkyyttä tai matemaattista nerokkuutta.
Ne edellyttävät temperamenttia: kykyä pysyä rauhallisena, kun toiset menettävät malttinsa, ja nöyryyttä myöntää, ettei tulevaisuutta voi ennustaa.
”Jos haluat parempaa tuottoa kuin joukko, sinun on toimittava toisin kuin joukko”, Templeton sanoi.
Säännöt elävät yhä. Templeton-kaupan myötä Franklin-yhtiöstä kasvoi Franklin Templeton, yksi maailman suurimmista varainhoitajista, ja yhtiö jakaa Templetonin 16 sääntöä edelleen omana yksisivuisena julkaisunaan sijoittajille.
Vuonna 1993 kirjattu lista on siten ollut painossa jo yli kolme vuosikymmentä.
