Suomalainen pienyrittäjä elää omituisessa ristiriidassa. Korot ovat laskeneet, inflaatio on rauhoittunut ja talous on hitaasti kääntymässä kasvu-uralle. Silti rahoituksen saaminen pankista on vaikeampaa kuin vuosiin.
Kevään 2026 Pk-yritysbarometrin luvut kertovat tilanteesta karua kieltä. Suomen Yrittäjien, Finnveran ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistutkimus perustuu lähes 4 400 pk-yrityksen vastauksiin. Lähes puolet yrityksistä ilmoitti rahoituksen yleisen saatavuuden heikentyneen. Osuus on noussut 13 prosenttiyksikköä kahdessa vuodessa.
Selvästi alle puolella pk-yrityksistä on lainaa pankista tai muusta rahoituslaitoksesta.
Samaan aikaan kasvuhakuisten yritysten kiinnostus ulkoista rahoitusta kohtaan on laskenut seitsemällä prosenttiyksiköllä syksystä 2025. Kun rahoitusta ei saa, sitä ei kannata edes hakea. Tämä on vaarallinen kierre pienelle taloudelle, joka tarvitsee investointeja.
Rahoittajien luottopolitiikan kiristyminen näkyy voimakkaimmin juuri kasvuhakuisimpien yritysten kohdalla. Se on paradoksi. Juuri ne yritykset, jotka voisivat tuottaa eniten kasvua ja työpaikkoja, törmäävät kovimpaan seinään.
Suomen Yrittäjien johtava ekonomisti Petri Malinen on kuvannut tilannetta selväsanaisesti. Ongelma ei koske enää vain maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä tai konkurssin kokeneita. Vaikeudet saada edes peruspankkipalveluja ovat laajentuneet yhä suurempaan osaan kaikista mikro- ja pienyrittäjistä.
Miksi pankki sanoo ei?
Pankin näkökulmasta katsottuna kiristymiselle on selkeä logiikka. Vuodesta 2025 alkaen asteittain voimaan tuleva Basel IV -sääntely nostaa pankkien pääomavaatimuksia entisestään. Käytännössä jokainen myönnetty laina vaatii pankista enemmän omaa pääomaa kuin ennen, mikä tekee pienten lainojen myöntämisestä suhteellisesti kalliimpaa.
Toinen tekijä on pitkittynyt matalasuhdanne, joka on heikentänyt yritysten luottokelpoisuutta. Hoitamattomien yrityslainojen osuus on Suomen Pankin tilastojen mukaan kasvanut hienoisesti, ja suurin osa niistä on nimenomaan pk-yritysten lainoja.
Kolmas ja kenties vähiten puhuttu syy on pankkisektorin keskittyneisyys. Kaksi suurinta toimijaa vastaavat yli 70 prosentista pk-yritysten pääpankkipalveluista. Kilpailun puute ei kannusta pankkeja venymään riskinhaussa.
Niin sanottu de-risking-ilmiö kiteyttää trendin. Pankit välttelevät riskejä rajoittamalla palveluja tai kieltäytymällä avaamasta tilejä pienille yrityksille. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan rakenteellisesta muutoksesta, johon valtiovarainministeriön työryhmä puuttui tammikuussa 2026 esittämällä mikro- ja pienyrityksille lakisääteistä oikeutta perusmaksutiliin.
Vakuusvaatimukset muodostavat usein sen konkreettisen esteen, johon yrittäjän rahoitushakemus kaatuu. Pankki haluaa kiinteistön, koneen tai muun reaalivakuuden. Palveluyrityksellä, ohjelmistokehittäjällä tai konsultilla sellaista harvoin on.
Mikä on muuttunut pysyvästi?
Yrityslainakanta supistui Suomessa yhtäjaksoisesti kesäkuusta 2024 lähtien, vaikka lokakuussa 2025 nähtiin jo piristymisen merkkejä uusien nostojen muodossa.
Pk-yritysten lainakannan keskimarginaali oli 1,51 prosenttia, selvästi korkeampi kuin suuryritysten 1,06 prosenttia. Pieneltä yritykseltä peritään riskistä enemmän, mutta sen lisäksi lainanhakuprosessi on suhteettoman raskas pienille summille.
Kymmenentuhatta euroa käyttöpääomaa tarvitseva yrittäjä joutuu toimittamaan saman määrän dokumentaatiota kuin satatuhatta euroa hakeva. Pankin kannalta pienen lainan käsittely ei ole taloudellisesti mielekästä, vaikka yrittäjälle summa voi olla ratkaiseva.
Finnveran tilinpäätöstiedot vuodelta 2025 vahvistavat tämän rakenteellisen aukon. Yhtiö myönsi kotimaan lainoja ja takauksia yhteensä noin miljardin euron edestä, ja valtaosa myönnöistä oli takauksia pankkien lainoihin. Toisin sanoen pankit eivät lainanneet ilman valtion erityisrahoittajan turvaa.
Finnveran keväällä 2025 pilotoima mikroyritysten kasvulaina osoitti saman asian vielä suoremmin. Puolen vuoden pilotissa myönnettiin noin 20 miljoonan euron edestä lainaa alle kymmenen hengen yrityksille.
Finnvera totesi itse, että pilotti paljasti pienimpien ja nuorimpien yritysten todelliset vaikeudet saada pankkirahoitusta. Lainaa jatketaan uudella pilottijaksolla helmikuusta 2026 alkaen.
Rahoitusvaihtoehtoja on olemassa
Finnveran pk-takaus on ensimmäinen paikka, johon yrittäjän kannattaa tutustua. Se ei ole laina vaan pankin myöntämän lainan vakuus, joka kattaa tyypillisesti osan rahoituksesta.
Joka viides rahoitusta hakeva pk-yritys kertoo kääntyvänsä Finnveran puoleen, ja pankkirahoitusta hakeneista lähes kolmannes on kertonut, että lainan saanti edellytti nimenomaan Finnveran takausta.
Mikroyritysten kasvulaina on suunnattu alle kymmenen hengen yrityksille investointeihin ja kehityshankkeisiin. Se täyttää juuri sen aukon, jota pankit eivät halua täyttää.
Yksityiset rahoituslaitokset ovat nousseet näkyväksi vaihtoehdoksi. Suomen Pankin tilastojen mukaan muut rahoituslaitokset ovat myöntäneet vuonna 2025 enemmän yrityslainoja kuin edellisvuonna. Niitä eivät sido samat vakavaraisuussäännökset kuin pankkeja. Kääntöpuoli on hinta, sillä korot liikkuvat tyypillisesti 7–20 prosentin haarukassa pankkien 5–12 prosentin sijaan.
Laskurahoitus eli factoring tarjoaa ratkaisun yrityksille, joilla on myyntisaatavia mutta ei kassavirtaa. Rahoitusyhtiö ostaa yrityksen saatavat ja maksaa niistä valtaosan heti. Yrittäjän ei tarvitse odottaa 30 tai 60 päivän maksuaikoja. Tämä ei ole laina, vaan kassavirran nopeuttamista, mikä tekee siitä monelle houkuttelevamman kuin velkaantuminen.
Business Finlandin avustukset ja lainat soveltuvat yrityksille, joilla on tuotekehitys- tai kansainvälistymishankkeita. Ne eivät korvaa käyttöpääomarahoitusta, mutta voivat pienentää kokonaisrahoitustarvetta merkittävästi. ELY-keskusten kehittämisavustukset täydentävät kuvaa erityisesti maaseutualueiden pk-yrityksille.
Joukkorahoitus on Suomessa kasvanut tasaisesti, mutta sen soveltuvuus vaihtelee voimakkaasti. Osakepohjaisessa joukkorahoituksessa yrittäjä luovuttaa omistusta. Lainapohjaisessa mallissa korot voivat nousta korkeiksi. Molemmissa tapauksissa kampanjan rakentaminen vaatii aikaa ja viestintäosaamista, jota kaikilla yrittäjillä ei ole.
Peruspankkipalvelujen turvaaminen etenee
Valtiovarainministeriön tammikuussa 2026 julkaisema työryhmämietintö ehdottaa, että talletuspankit velvoitettaisiin tarjoamaan peruspankkipalvelut perusmaksutilin kautta myös mikro- ja pienyrityksille. Ehdotus puuttuu suoraan de-risking-ilmiöön, ja Finanssivalvonnalle esitetään laajempia tiedonsaantioikeuksia sekä selkeitä perusteita sille, milloin perusmaksutilistä voi kieltäytyä.
Suomen Yrittäjien arvion mukaan uudistus voisi mahdollistaa jopa tuhansien uusien yritysten syntymisen. Arvio on optimistinen, mutta suunta on oikea. Ilman pankkitiliä ei voi harjoittaa yritystoimintaa, ja pankkitilin saaminen on ollut monelle pienyrittäjälle yllättävän korkea kynnys.
Lakiesityksen käsittely on vielä edessä, eikä ole varmaa, missä muodossa se lopulta etenee. Pankkien edunvalvonta tulee todennäköisesti vastustamaan velvoitetta, vedoten hallinnolliseen taakkaan ja rahanpesusääntelyyn.
Vuoden 2026 alusta voimaan tulevaksi tarkoitettu Finnveran lainsäädännön kokonaisuudistus kokoaa yhtiön toiminnan sääntelyn yhteen lakiin ja mahdollistaa joustavamman reagoinnin yritysten rahoitustarpeisiin. Uudistukseen sisältyy myös muutos, jossa Finnveran rahoitusvalvonta siirtyy vaiheittain Finanssivalvonnan tehtäväksi, kahden vuoden siirtymäajan puitteissa.
Yrittäjälle tilanne näyttää kuitenkin tänään tältä. Pankista saa lainaa, jos on vakuudet, historia ja riittävä koko. Kaikille muille jää rahoituksen tilkkutäkki, jossa Finnveran takaukset, yksityiset rahoittajat ja julkiset tuet pitää osata yhdistää toisiinsa.





Sosialistiset pankit suomessa vailla vapaata kilpailua ovat talouskasvumme suurin jarru.