Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi lauantaina arvioivansa Iranin uutta rauhanesitystä. Toimittajille presidentti totesi avustajiensa työstävän hänelle ”täsmällistä sanamuotoa” esityksestä.
Vielä perjantaina Trump tyrmäsi Iranin aiemman tarjouksen Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa ja kuvaili Iranin johtoa ”hyvin hajanaiseksi”. Samalla hän uhkasi ”räjäyttää heidät palasiksi”, jos neuvottelut kaatuvat.
Iran toimitti 14 kohdan vastauksensa Yhdysvaltain rauhankehikkoon Pakistanin välityksellä torstaina. Tiedon vahvistivat sekä iranilaiset uutistoimistot Tasnim ja Fars että pakistanilainen virkamies, jonka mukaan asiakirja kulki Islamabadista Washingtoniin.
Ehdotuksen ydin on aikataulu, jonka mukaan Teheran haluaa ratkaista kaikki avoimet kysymykset ja päättää sodan 30 päivässä. Yhdysvallat oli esittänyt kahden kuukauden tulitaukoa. Aikataulun kiristäminen on poliittinen veto, joka pakottaisi Washingtonin nopeaan kompromissiin.
Vaatimuslista ulottuu sotilaspolitiikasta talousehdoille. Listalla ovat takeet uusia hyökkäyksiä vastaan, Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen Iranin lähialueilta, merisaarron purkaminen, jäädytettyjen varojen vapauttaminen, sotakorvaukset, pakotteiden poisto, taistelujen lopettaminen Libanonissa sekä uusi sopimus Hormuzinsalmen hallinnasta.
Washingtonin oma yhdeksän kohdan kehikko on kapeampi mutta strategisesti yhtä jyrkkä. Yhdysvallat vaatii Hormuzinsalmen täydellistä avaamista sekä Iranin ydinohjelman alasajoa.
Energiakaupan strateginen pullonkaula
Hormuzinsalmen sulku ei ole pelkkä diplomaattinen kysymys vaan globaalin energiakaupan riski. Salmen kautta kulkee normaalioloissa noin viidesosa maailman öljyn ja nesteytetyn maakaasun kaupasta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen viikko salmen ollessa kiinni nostaa hintapainetta Aasian ja Euroopan energiamarkkinoilla. Yhdysvaltain laivasto jatkaa Iranin satamien saartoa, ja Teheran pitää salmen sulkemisen valttikorttinaan neuvotteluissa.
Vaatimus uudesta Hormuzinsalmen hallintamekanismista paljastaa, ettei Teheran ole valmis luopumaan vipuvarrestaan ilman vastinetta. Salmen keskeisyys neuvotteluissa selittyy yksinkertaisesti: sen kautta kulkeva viidennes maailman öljy- ja LNG-kaupasta tekee sulusta yhtä aikaa Iranin merkittävimmän neuvotteluvaltin ja Aasian sekä Euroopan suurostajien kipupisteen.
Jäädytettyjen varojen vapauttaminen ja sotakorvaukset lisäävät yhtälöön omat hankaluutensa. Yhdysvaltain hallinnon olisi vaikea suostua maksamaan korvauksia juuri saartamalleen vastapuolelle, vaikka muu sopimuspaketti löytyisi.
Sodan laillinen aikaikkuna sulkeutuu
Trumpilla on kotimainen pakottava syy päästä sopuun. Presidentti lähetti perjantaina kirjeet edustajainhuoneen puhemiehelle Mike Johnsonille ja senaatin pro tempore -puheenjohtajalle Chuck Grassleylle, joissa hän totesi vihollisuuksien Iranin kanssa ”päättyneen”.
Kyseessä on oikeudellinen siirto. War Powers Resolution -laki edellyttää presidenttiä pyytämään kongressilta valtuutuksen sotatoimien jatkamiseen 60 päivän kuluessa. Julistamalla vihollisuudet päättyneiksi Trump välttää aikarajan tuoman poliittisen kaupanteon kongressin kanssa.
Tulitauko on pitänyt huhtikuun seitsemännestä alkaen. Trumpin julistuksesta huolimatta saarto jatkuu ja Iran hallitsee yhä Hormuzinsalmea. Republikaanipresidentti tasapainoilee sotilaallisen valmiuden ja diplomaattisen avauksen välillä, ja kotimainen aikataulu on alkanut painaa.
Valkoinen talo vahvisti lauantaina, että erityislähettiläs Steve Witkoffin neuvotteluryhmään on liittynyt entinen lobbari ja Trumpin ensimmäisen kauden ulkoministeriön virkamies Nick Stewart. Henkilöstösiirtoa voi pitää viestinä siitä, että hallinto valmistautuu pitkittyneeseen neuvotteluun.
Iranin vallankumouskaartin korkea-arvoinen upseeri varoitti samana päivänä, että sota Yhdysvaltain kanssa on yhä ”todennäköinen”. Sanavalinta paljastaa, miten kapealla tikulla diplomatia tällä hetkellä taiteilee.
Pelissä on kaksi aikataulua. Iranin esittämä 30 päivän ratkaisuikkuna ja Trumpin oma kongressikalenteri eivät vielä asetu samaan rytmiin.
