Avoliitot ovat yleistyneet Suomessa, ja joka neljännessä perheessä eletään avoliitossa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2024 lopulla noin 375 000 avoparia. Myös lapsiperheissä avoliitto on yleinen perhemuoto, sillä jo joka viidennessä lapsiperheessä eletään avoliitossa.
Vaikka avoliitot ovat arkipäiväistyneet nopeasti, avopuolisoiden asema perimysjärjestyksessä ei ole juuri muuttunut.
Avopuoliso ei kuulu lakimääräiseen perimysjärjestykseen lainkaan. Vainajan omaisuuden saavat ensisijaisesti rintaperilliset, ja jos heitä ei ole, perintö siirtyy aviopuolisolle, vanhemmille ja sisaruksille tai isovanhemmille perillisryhmittäin. Avopuolisolla ei ole sijaa missään näistä ryhmistä, vaikka yhteistä elämää olisi takana vuosikymmeniä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman testamenttia avoleski ei peri kuolleelta puolisoltaan mitään. Avoliitossa ei tehdä ositusta eikä makseta tasinkoa kuten avioliitossa, vaan kumpikin osapuoli pitää oman omaisuutensa.
Niin sanottu nimiperiaate ratkaisee kaiken. Jos asunto, sijoitukset ja auto olivat vainajan nimissä, ne siirtyvät hänen sukulaisilleen, eivät yhdessä eläneelle kumppanille.
Asumisturva on toinen kipupiste. Aviopuolisolla on lakisääteinen oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin toisen kuoleman jälkeenkin, mutta avoleskeltä tämä suoja puuttuu. Jos vainajan lapset perivät asunnon, he voivat vaatia sen myyntiä, eikä avoleskellä ole keinoja siltä suojautua.
Lainsäätäjä on aukon toki tunnistanut. Vuonna 2011 voimaan tullut laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta paransi avolesken asemaa marginaalisesti.
Tietyin edellytyksin, kun yhdessä on asuttu vähintään viisi vuotta tai pariskunnalla on yhteinen lapsi, avoleskellä on oikeus hakea harkinnanvaraista avustusta jäämistöstä toimeentulonsa turvaamiseksi. Avustus on kuitenkin tapauskohtainen ja jää tyypillisesti vaatimattomaksi suhteessa siihen, mitä aviopuoliso saisi suoraan lain nojalla.
”Moni saattaa ajatella avioliiton olevan lähinnä muodollinen sopimus, jolla ei ole suurta merkitystä arjen kannalta. Sopimushan se onkin, mutta samalla sovitaan myös hyvin konkreettisista asioista, kuten siitä, ettei toinen jää tuuliajolle, jos pahin tapahtuu”, LähiTapiola Henkiyhtiön johtaja Veera Lammi kertoo.
Mielipiteet avopuolison perintöoikeudesta jakautuvat
LähiTapiola kysyi noin tuhannelta suomalaiselta, muuttaisivatko he avopuolison asemaa perimysoikeudessa. Vastaajat edustavat Manner‑Suomen aikuisväestöä.
Kyselyn mukaan 42 prosenttia suomalaisista parantaisi avopuolison asemaa.
Kyselyn mukaan kuitenkin 16 prosenttia suomalaisista katsoo, että avopuolison pitäisi periä puolisonsa pitkän parisuhteen perusteella. Lisäksi 14 prosenttia antaisi avopuolisolle perimysoikeuden silloin, jos parilla on yhteisiä lapsia. Vastaajista 12 prosenttia kannattaisi avopuolison perimysoikeutta molemmissa tilanteissa.
Kyselyssä 42 prosenttia suomalaisista ei muuttaisi avopuolison asemaa perimysjärjestyksessä. Heidän mielestään jokaisen tulisi huolehtia asiasta itse testamentin avulla. Mielipiteet jakautuvat siis kahtia: yhtä suuri osa suomalaisista haluaisi parantaa avopuolison asemaa kuin säilyttää sen ennallaan.
Perintöasiat ovat monelle vieraita
Lammin mukaan lasten asema perinnössä on aina ensisijainen.
”Jos vainajalla on lapsia, puoliso ei peri automaattisesti – ei avo- eikä aviopuoliso. Aviolesken asemaa turvaa tällöin ositus, jossa puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan tasan. Jos vainaja on ollut puolisoaan varakkaampi, leski voi saada tasinkoa”, Lammi kertoo.
Avopuoliso sen sijaan ei peri puolisoaan ilman testamenttia missään tilanteessa eikä ole oikeutettu tasinkoon.
”Avopuolison asema on käytännössä varsin heikko, ja kyselyn perusteella moni suomalainen olisi valmis vahvistamaan sitä tilanteissa, joissa perheside on vahva”, Lammi toteaa.
LähiTapiola kertoi maaliskuussa kyselytutkimuksesta, joka osoitti, että suomalaisperheissä on sitkeä harhaluulo aviolesken asemasta. Lähes joka toinen suomalainen uskoo virheellisesti, että avioleski perii puolisonsa omaisuutta silloinkin, kun vainajalla on lapsia.
”Perintöasioita ajatellaan usein vasta sitten, kun ne tulevat omalle kohdalle. Se on täysin ymmärrettävää, sillä kokonaisuus on monimutkainen ja monelle vieras. Esimerkiksi avio‑oikeus saatetaan sekoittaa perimiseen, vaikka kyse on eri asioista. Avio‑oikeus ei tarkoita oikeutta vainajan omaisuuteen, vaan oikeutta puoleen puolisoiden yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Jos varallisuus on ollut suunnilleen yhtä suuri, leski ei saa kuolinpesästä mitään”, Lammi selventää.
Testamentti on avoparille käytännössä ainoa toimiva työkalu, mutta sekään ei aukota lain ankaruutta täysin. Rintaperillisten lakiosa eli puolet perinnöstä on turvattu testamentista riippumatta, joten lasten ohi ei voi mennä.
Henkivakuutus, omistusten yhteinen rekisteröinti ja edunsaajamääräysten ajan tasalla pitäminen kuuluvat avoparien rutiininomaiseen taloussuunnitteluun. Lainsäätäjän silmissä avoliitto ei näiltä osin vieläkään rinnastu avioliittoon, joten kuolemanvaraiset järjestelyt jäävät pariskunnan omalle vastuulle.
”Kun oma tilanne käydään ajoissa läpi läheisten kanssa, voidaan välttää turhaa epävarmuutta. Varautuminen ei poista surua, mutta se voi tuoda taloudellista turvaa kaikkein vaikeimpaan hetkeen”, hän toteaa.
