Raakaöljy koki yhden surkeimmista viikoistaan kuukausiin, kun Yhdysvallat ja Iran pääsivät sopuun sodan lopettamisesta ja Hormuzin salmen avaamisesta. Brent-laatu painui alimmilleen sitten maaliskuun alun.
Tankkeriosakkeet kulkivat vastavirtaan. Maailman suurin öljytankkeriyhtiö Frontline nousi Oslon pörssissä viikon aikana noin 7,8 prosenttia, Scorpio Tankers kipusi 5,8 prosenttia ja Teekay Tankers nousi 2,7 prosenttia.
Pidemmällä aikavälillä ero on jyrkkä. Frontlinen osake on kallistunut vuoden alusta 71 prosenttia, kun öljyn hintakehitystä seuraava United States Oil Fund on noussut 65 prosenttia.
Scorpio Tankersin nousu on samalta ajalta 58 ja Teekay Tankersin 39 prosenttia.
Logiikan ymmärtää, kun muistaa mistä tankkeriyhtiöt tienaavat. Tulos ei synny öljyn hinnasta vaan sen kuljettamisesta.
Kun reitit pitenevät, vakuutukset kallistuvat ja riskipreemiot nousevat, rahtaajan päiväansiot kasvavat silloinkin, kun barrelin hinta laskee.
Hormuzin avautuminen venyy
Sota alkoi helmikuun lopulla, kun Yhdysvallat ja Israel iskivät Iraniin. Hormuzin salmi sulkeutui käytännössä kokonaan.
Salmen kautta kulkee normaalisti noin 13 miljoonaa barrelia päivässä eli viidennes maailman öljynkulutuksesta.
Yhdysvallat asetti Iranin satamille merisaarron, joka purettiin vasta kesäkuun 18. päivä. Sitä ennen osapuolet olivat hyväksyneet G7-kokouksen yhteydessä 14-kohtaisen kehyssopimuksen ja 60 päivän neuvotteluikkunan.
Diplomaattinen läpimurto ei kuitenkaan avannut salmea hetkessä. Pääväylä on yhä suljettu, ja sen raivaaminen edellyttää arviolta 80 miinan poistamista.
Alukset ovat toistaiseksi kulkeneet kapeampia pohjois- ja eteläreittejä Iranin ja Omanin aluevesillä. Kansainvälisen merenkulkukamarin mukaan Persianlahdelle on jäänyt jumiin lähes 600 alusta ja 20 000 merenkulkijaa.
Pullonkaula on vakuutus. Ennen kriisiä sotariskipreemio oli noin 0,125–0,25 prosenttia aluksen arvosta.
Huipulla preemio kohosi 2,5–5 prosenttiin ja on yhä noin prosentin luokkaa. Se tarkoittaa karkeasti 0,8–2 miljoonaa dollaria yhtä VLCC-tankkeria ja läpikulkua kohden. VLCC-tankkeri on raakaöljyn merikuljetuksiin käytettävä erittäin suuri öljytankkeri.
Heti sodan alettua varustamojen omistamat keskinäiset vakuutusyhteisöt eli P&I-klubit peruivat sotariskin kattavat lisävakuutuksensa. Ilman niitä alus ei käytännössä lähde matkaan, ennen kuin korvaava ja selvästi kalliimpi suoja on hankittu.
Varovaisuus näkyy aluksissa, jotka odottavat yhä lähtölupaa. Hongkongilaisen Caravel Groupin toimitusjohtaja Angad Banga kertoi CNN:lle alusten olevan lähtövalmiita mutta odottavan.
”Pidämme yllä tehostettua miehitystä ja linnakevalmiutta, kunnes takana on 30 päivää vahingotonta liikennettä”, hän sanoi.
Rahtihinnat nelinkertaistuivat sodan aikana
Rahtimarkkina kertoo mittakaavan. Persianlahdelta Kiinaan kulkevan VLCC-reitin päivähinta nousi huhtikuun puolivälissä lähes 474 000 dollariin, kun se ennen sotaa oli noin 117 360 dollaria.
Sodan ensimmäisellä viikolla yksittäisiä aluksia rahdattiin jopa 770 000–800 000 dollarin päivähinnoilla.
Frontlinelle tämä näkyi tuloksessa. Yhtiö teki alkuvuonna oikaistun tuloksen, jollaista se ei ollut nähnyt sitten vuoden 2004. Toimitusjohtaja Lars Barstad kutsui jaksoa yhtiön kannattavimmaksi neljännekseksi yli 20 vuoteen.
Osakekohtainen tulos kohosi 2,5 dollariin vuoden takaisesta 0,15 dollarista. Liikevaihto kasvoi 67 prosenttia 714 miljoonaan dollariin ja nettotulos 559 miljoonaan.
Nettomarginaali nousi 78 prosenttiin. Yhtiö maksaa osakkeelta 1,55 dollarin osingon, ja sen efektiivinen osinkotuotto on noin 17 prosenttia.
Frontlinen laivasto on lähes täysin spot-markkinaan sidottu. Päivähintojen heilahtelut välittyvät siksi suoraan yhtiön tulokseen, niin ylös kuin alaskin.
Scorpio Tankers päivitti kesäkuun 18. päivä toisen vuosineljänneksen rahtihintojaan. LR2-tankkereiden keskimääräinen päiväansio oli 80 000 dollaria, MR-luokan 53 000 ja Handymax-alusten 54 000 dollaria. Näistä yhtiö oli lukinnut jo 80–90 prosenttia.
Tuotetankkereihin keskittyvällä yhtiöllä on 81 alusta, joiden keski-ikä on runsaat kymmenen vuotta.
Osakkeiden nousu öljyn laskiessa heijastaa sijoittajien näkemystä siitä, että geopoliittinen riski ei katoa barrelihinnan mukana. Tankkeriyhtiöistä on tullut vivutettu tapa ottaa näkemystä globaalin kaupan häiriöistä.
Varjopuoli on syklisyys. Frontlinen oma ohjeistus ennakoi liikevaihdon supistuvan lähivuosina, ja analyytikot ovat muistuttaneet, että nykyiset osingot perustuvat poikkeuksellisen korkeisiin rahtihintoihin.
Normalisoituminen mitataan kuukausissa, ei lehdistötilaisuuksissa
Vakuutusmarkkina ei seuraa diplomatian kalenteria. Vakuutusmeklari Willis Towers Watson arvioi toukokuussa, ettei sotariskihinnoittelu laske heti tulitauon myötä, koska preemiot asettuvat vasta kun dataa vahingottomasta liikenteestä on kertynyt riittävästi.
Historia tukee arviota. Iranin ja Irakin sodan tankkeri-iskujen jälkeen liikenne normalisoitui vasta 12–18 kuukautta vuoden 1988 tulitauon jälkeen, vaikka yhdysvaltalaiset sota-alukset saattoivat tankkereita salmen läpi.
Myös öljyntuottajien viesti on varovainen. Saudi-Aramcon toimitusjohtaja arvioi toukokuussa, ettei öljymarkkina palaudu normaaliksi ennen vuotta 2027, jos Hormuzin häiriö jatkuu. Investointipankki Goldman Sachs on puolestaan varoittanut, etteivät salmen liikennemäärät välttämättä palaa sotaa edeltäneelle tasolle lähiaikoina.
Sopimuksen hauras kohta on aikaikkuna. Iran on luvannut vapaan läpikulun ilman maksua vain 60 päiväksi, ja miinojen raivaukseen on varattu 30.
Frontline julkistaa toisen vuosineljänneksen lukunsa elokuun lopussa, ja samoihin aikoihin umpeutuu Iranin maksuton läpikulkujakso, jonka jälkeen salmen tariffeista aletaan neuvotella uudelleen.
