Kun kohtaan päätöksen, en kysy, mikä on minulle helpointa. Kysyn, mikä kasvattaa yrityksen arvoa. Mikä parantaa tulosta? Mikä vahvistaa tasetta? Mikä tekee yrityksestä kilpailukykyisemmän kymmenen vuoden päästä? Mikä jättää yrityksen parempaan kuntoon kuin se oli eilen?
Tämä ei ole itsestäänselvyys. Useimmille palkansaajille omistajuus on kaukainen asia. Yrityksen arvonnousu ei näy arjessa. Omistajuus konkretisoituu vasta, kun yritys menestyy poikkeuksellisesti — tai ajautuu vaikeuksiin. Silloin puhutaan työpaikoista.
Johdon kannustimet ovat usein eri kuin omistajan. Toimitusjohtajalla on palkka ja bonusjärjestelmä. Henkilökohtainen riski rajoittuu työpaikan menettämiseen. Omistaja kantaa riskin joka päivä. Hän sijoittaa pääomansa, odottaa vuosia ja elää päätösten seurausten kanssa pitkään.
Olen nähnyt tilanteita, joissa keskustelu alkaa kysymyksellä: paljonko budjetista voi vielä käyttää ennen vuoden loppua? Määrärahaa on jäljellä, joten se pitää kuluttaa. Tämä ajattelu on minulle vierasta.
Hyvä palkitseminen ei ole ongelma. Kun yritys kasvaa, tekee tulosta ja luo arvoa, osa arvosta kuuluu henkilöstölle. Menestyksen jakaminen rakentaa luottamusta ja sitoutumista.
Vaarallinen on sen sijaan ajatus, että yrityksessä on automaattisesti ”jakovaraa”. Jokainen euro voidaan käyttää myös investointeihin, tuotekehitykseen, kansainvälistymiseen tai seuraavaan kasvuloikkaan.
Testi on yksinkertainen:
Tekisimmekö tämän hankinnan, jos rahat tulisivat omalta pankkitililtä?
Uskon, että työelämän seuraava kehitysaskel on omistaja-ajattelun laajentaminen koko organisaatioon. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla yrittäjiä tai sijoittajia. Tarkoitan, että jokainen ymmärtäisi, mistä yrityksen arvo syntyy ja miksi sillä on merkitystä.
Omistaja-arvo ei ole ristiriidassa henkilöstön hyvinvoinnin kanssa. Päinvastoin. Kannattava ja kasvava yritys investoi, maksaa kilpailukykyisiä palkkoja, palkitsee onnistumisista ja työllistää lisää.
Siksi omistaja-ajattelu on myös yhteiskunnallinen asia. Maailman vauraimmat yhteiskunnat rakentuvat yritysten menestykselle. Sveitsi ja Ruotsi ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kasvava omistaja-arvo on meidän kaikkien yhteinen etu.
Miten omistaja ajattelee? Kuusi periaatetta:
1. Arvo ensin. Jokainen päätös punnitaan yrityksen arvon kautta, ei mukavuuden.
2. Oma raha -testi. Tekisinkö tämän, jos maksaisin omalta tililtä?
3. Aikajänne on vuosia, ei kvartaaleja. Omistaja elää päätösten seurausten kanssa.
4. Raha on mahdollisuus, ei määräraha. Käyttämätön budjetti ei ole ongelma — huono investointi on.
5. Palkitse onnistumisesta, älä olemassaolosta. Arvon jakaminen edellyttää arvon luomista.
6. Jätä yritys parempaan kuntoon kuin se oli eilen. Joka päivä.
Kysy itseltäsi tänään: ajattelenko työntekijänä, johtajana vai omistajana?
Ville Tolvanen kokenut yritysmuotoilija, hallitustyön kehittäjä ja sijoittaja.
