Markkinoiden huoli Kiinasta on kasvanut selvästi viime vuosina. Alun perin murhetta aiheutti lähinnä kasvun supistuminen, mutta viime kuukausien aikana huomio on siirtynyt rahoitusjärjestelmään.
Kiinassa luotonanto on kasvanut liikaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Keskimääräinen kasvu on ollut 25 % vuodessa ja huippukausina jopa yli 40 %. Huoli kiinalaisten pankkien kyvystä selviytyä talouden hidastumisesta kasvaa, kun tiedot epävarmoista lainasaatavista ja maksuhäiriöistä lisääntyvät.
Tämä kehitys näkyy osakemarkkinoiden heikkoutena, raaka-aineiden laskevina hintoina ja jopa renminbissä, joka on kääntynyt laskuun viime viikkojen aikana. Markkinoiden käyttäytyminen on loogista, kun otetaan huomioon kasvun hidastuminen ja stressin merkit rahoitusjärjestelmässä.
Tästä huolimatta markkinoiden reagointi näyttää kuitenkin olevan jossain määrin epäjohdonmukaista. Vaikka yhä useampien taloustutkijoiden ja talousstrategioiden asiantuntijoiden arviot ovat entistä negatiivisempia, he ovat edelleen kuitenkin hyvin varovaisia. Huoli kasvaa, mutta kaikki ovat odottavalla kannalla. Näyttää siltä, että juuri kellään finanssimaailmassa ei ole riittävästi rohkeutta tehdä selviä johtopäätöksiä valtavista riskeistä huolimatta.
Velan osuus BKT:stä on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut enemmän kuin koskaan aiemmin, yli 70 prosenttiyksikköä. Tämän vuoksi rahoitusjärjestelmään kohdistuu kovia paineita, jos talouden hidastuminen jatkuu.
Samalla on yleisesti tiedossa, että valtion omistamat yritykset ja paikallishallinnot ovat korviaan myöten veloissa ja uudelleenrahoittaminen on yhä vaikeampaa. Maakunnat rahoittavat useita tappiollisia tehtaita ‒ erityisesti teräs- ja betonialan yrityksiä sekä muita rakennustarvikkeita valmistavia yrityksiä. Lisäksi tulot ovat sidoksissa kiinteistökehittäjille myytävästä maasta saatuun tuloon. Valitettavasti myös kiinteistösektori on kääntynyt laskuun eri puolilla maata: myynti on heikentynyt ja rakennuskanta kasvaa.
Kun lainojen uudelleenrahoittaminen uusien pitkäaikaisten lainojen avulla vaikeutuu, yrityksien ja paikallishallintojen on turvauduttava yhä lyhytaikaisempiin lainoihin. Hallitus on pumpannut uutta rahaa talouteen tällaisen lainoituksen mahdollistamiseksi, mikä on alkanut näkyä renminbin arvon laskuna.
Heikentynyt valuutta parantaa vientisektorin näkymiä, mutta kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä on tätä tärkeämpää huomioida pääoman markkinoilta pois virtaamiseen liittyvät riskit, kun valuutan jatkuva vahvistuminen ei enää ole itsestään selvää. Pääoman virtaaminen maasta aiheuttaa paineita yrityksille, joilla on merkittäviä rahoitustarpeita. Tämä rasittaa myös pankkisektoria.
Objektiivisesti on yhä vaikeampaa kuvitella skenaariota, jossa luottokriisi tai erittäin voimakas talouden hidastuminen voitaisiin välttää. Tästä huolimatta vain harvat analyytikot ennustavat kriisiä tai taantumaa, mikä saattaa olla merkki pelosta. Kyseessä on pelko Kiinan kriisin ennustamisen vaikutuksista osakesijoituksiin. Kyse on myös kiinalaisten viranomaisten pelosta, sillä he eivät pidä kriittisistä taloustutkijoista, jotka eivät noudata puolueen linjaa.
Maarten-Jan Bakkum on hollantilaisen varainhoitoyhtiö ING Investment Managementin kehittyvien markkinoiden osakestrategi.