Sergio Leonen elämää suuremmissa lännenelokuvissa pyssysankarit tuijottavat toisiaan intensiivisesti viirusilmin ja kaksintaistelijoiden kädet hapuilevat vyötäröllä roikkuvaa kuudesti laukeavaa. Vain toinen voi selvitä kohtaamisesta hengissä – se joka vetää revolverin esiin nopeammin ja ampuu tarkemmin.
Sijoittamisenkin voi vaikuttaa kaksintaistelulta. Revolverin tai miekan sijaan aseena on tieto – tieto yhtiön näkymistä, tieto markkinatilanteesta, tieto osakkeen arvostuksesta tai tieto johdon pätevyydestä.
Kuten kaikessa kaupankäynnissä, puutteellinen tieto tulee kalliiksi. Tämä pätee niin osakekauppaan, autokauppaan, asuntokauppaan kuin kirpputorikauppaankin.
Koska jokaisessa osakekaupassa on ostaja ja myyjä, voisi kuvitella kyseessä olevan nollasummapeli. Toisen tappio on toisen hyöty.
Tai vielä kärjistetymmin, kyseessä voisi olla miinussummapeli, koska osakevälittäjä noukkii sekä ostajalta että myyjältä kaupankäyntiveloituksen.
Onko siis sijoittaminen pohjimmiltaan vain raadollista peliä, jossa sijoittajat kilpailevat siitä, kuka löytää tietoa, jota muilla ei ole? Se jolla on tietoa enemmän kuin muilla, hyötyy muiden tietämättömyydestä.
Ajatus nollasummapelistä perustuu kuitenkin vääriin perusolettamuksiin.
Sijoittaminen voisi olla nollasummapeliä vain jos kaupan molemmilla osapuolilla olisi samat tavoitteet. Jos molemmat osapuolet esimerkiksi pitävät ostokriteerinä sitä, kuinka paljon he odottavat osakkeen kurssin nousevan seuraavan vuoden aikana, voi toinen osapuoli tehdä väärän liikun. Myyjä uskoo kurssin laskevan, ostaja uskoo kurssin nousevan.
Todellisuudessa kaupankäyntitilanne ei ole näin yksinkertainen – onneksi.
Kaikessa kaupassa erilaiset intressit löytävät toisensa. Asuntokaupassa pientä kaksiota kauppaava perhe haluaa myydä asunnon päästäkseen tilavampaan asuntoon. Vasta eronnut sinkkumies puolestaan haluaa pienen asunnon. Kun perhe myy asunnon sinkkumiehelle, kaupan molemmat osapuolet hyötyvät.
Kyse on siis siitä, että omistus siirtyy sille, jonka tarpeisiin se paremmin sopii.
Sama pätee osakekauppaankin. On lukuisia syitä, miksi ostajien ja myyjien intressit ovat erilaisia. Näissä tapauksissa osakekauppa hyödyttää molempia osapuolia. Tässä muutamia esimerkkejä.
Ikä
Sijoittajan ikä saattaa vaikuttaa siihen, millaista omaisuutta hän sijoitussalkussaan pitää. Nuoremmat hamuavat kovaa tuottoa ja ottavat riskiä. Iäkkäämmät haluavat varmistella omaisuutensa säilymisen. Iäkkäämpi saattaa siis haluta myydä osakkeet vaihtaakseen sen käteiseen. Nuori tekee juuri päinvastoin. Syntyy molempia osapuolia hyödyttävä osakekauppa.
Allokaatio
Sijoittajan yksittäisen osakkeen tai koko osakesalkun paino on saattanut nousta liian korkeaksi, mistä syystä hän haluaa vähentää yksittäisen osakkeen tai useiden osakkeiden painoa. Toisella sijoittajalla voi olla tarve nostaa osakkeen painoa. Jälleen syntyy molempia osapuolia hyödyntävä kauppa.
Sijoitushorisontti
Treidarit veivaavat osakkeita salkusssaan lyhyellä aikajänteellä. Holdari pitää osakkeita salkussaan vuosikausia. Jälleen intressit voivat kohdata osakekaupassa.
Likviditeetin tarve
Erityisesti piensijoittaja voi yksinkertaisesti tarvita vain käteistä yllättäviä menoja varten. Piensijoittaja myy osakkeita ja aina löytyy ostaja.
Sijoitusohjesäännöt
Suuromistajilla on erilaisia säännöksiä jotka pakottavat ne aika-ajoin myymään osakkeita. Eläkeyhtiöt saattavat joutua myymään vakavaraisuussyistä, kun taas sijoitusahastojen ostoihin ja myyntiin vaikuttavat osuudenomistajien rahastomerkinnät ja -lunastukset.
Yksityissijoittajat Kim ja Tom Lindström arvioivat Nordnetblogissa, että finanssikriisin aikana ulkomaiset rahastot dumppasivat valtavia osakemääriä poistohintaan. Vastaavasti kotimaiset yksityissijoittajat ostivat aktiivisesti finanssikriisin pohjahintoihin.
Vain muutaman dollarin tähden -elokuvan kaksintaistelussakin molemmat palkkionmetsästäjät jäivät keskinäisessä mittelössään henkiin.
