Kehittäessäsi jotain uutta ja viedessäsi projekteja maaliin teet pakostakin myös virheitä ja välistä tulee epäonnistumisia. ”Ne on vain kestettävä”, ajattelet ja jatkat eteenpäin.
Virheitä tulee osana prosessia ja keskityt sen sijaan onnistumisiin. Onnistumisiahan loppupeleissä haetaan, eikä niistä epäonnistumisista kannata nostaa liikaa meteliä. Tuleen ei saa jäädä makaamaan ja niin pois päin. Tyypillisesti yritysten palkintamekanismit myös keskittyvät siihen onnistuneeseen suoritukseen, ei tehtyihin virheisiin.
Virheiden välttämisellä voi kuitenkin olla negatiivisia seurauksia. Virheiden välttely voi johtaa siihen, että asioita ylivalmistelee sen sijaan, että ne vain hoitaisi tehokkaasti alta pois.
Virheitä pitää siis uskaltaa tehdä, mutta voisiko asian viedä vielä pidemmälle? Voisivatko tehdyt virheet olla juhlan paikka?
Epäonnistumisen juhlaa
Neljä kertaa vuodessa tehtävä epäonnistumisraportti on konkreettinen esimerkki siitä, miten tehtyjä virheitä voi ottaa keskusteluun. Raportin idea on nostaa pöydälle kaikista isoimmat epäonnistumiset ja kertoa mitä niistä voi oppia.
Virheraportilla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on oppimisen jakaminen. Innovatiivisilla ja eteenpäin menevillä aloilla epäonnistuminen kuuluu työnkuvaan. Asioiden testaaminen on joskus ainoa tapa saada selville mikä toimii ja mikä ei.
Virheiden kertominen johtaa organisaation muistin kehittymiseen. Näin organisaatio pyrkii välttämään samojen virheiden tekemistä uudelleen.
Virheraportin toinen maali on nopean epäonnistumisen ja oppimisen kulttuurin edistäminen. Vaikka vain pieni osa testeistä johtaisi onnistumiseen, voi kaikista jokaisesta tehdystä testistä kuitenkin oppia jotain uutta.
Yksinkertaisuus toimii
Virheraportin tulisi olla sen vertaa yksinkertaistettu, että se mahtuu yhdelle Power Point slaidille. Mitä helpommin informaatio on tarjottu, sitä todennäköisemmin ihmiset oppivat siitä. Näin ollen kokonaisuus sisältäen kuvauksen, hypoteesin, variaatiot, tuloksen ja seuraavat askeleet tulisi olla kerralla hahmotettavissa.
Epäonnistuneen kokeilun ei tarvitse tarkoittaa sitä, että joku on epäonnistunut. Kasvun kulttuurissa epäonnistumisen tulisi tarkoittaa, että olet kokeillut jotain uutta, mitannut tulokset ja oppinut saadaanko uudella toimintatavalla toivottuja tuloksia viivan alle.
Kukaan ei halua epäonnistua ja ennemmin haluaisimme koko ajan keskittyä sellaisiin ratkaisuihin jotka toimivat. Googlen mukaan jatkuvat onnistumiset eivät kuitenkaan ole hyvä asia: jos testaamasi asiat onnistuvat joka kerta, on se todennäköisesti merkki siitä, että et testaa tarpeeksi aggressiivisesti.
Miksi virheraportin ajatuksia tulisi harkita vakavasti
Virheisiin keskittyminen ei ensikuulemalta kuulosta miltään järkevältä ratkaisulta. Voisi ajatella, että onnistumiseen keskittyvä yrityskulttuuri on tietynlaisen evoluution tulos: jos pitkän ajan saatossa on päädytty malliin, jossa työntekijöiden palkitseminen perustuu onnistumisiin, niin silloin siihen on olemassa hyvä syy. Se on lähtökohta joka toimii.
Miksi sitten kyseenalaistaa toimiva ajatusmalli? Syy on se, että ajatus on Googlen ja Googlelta löytyy useita meriittejä, jotka kertovat siitä, että sillä on käytössään kulttuuri joka toimii muita paremmin.
Ensinnäkin Google on valittu kuusi vuotta putkeen parhaaksi työpaikaksi Forbesin listalla.
Toisekseen Google vie globaalista digitaalisen markkinoinnin kakusta 32,3 prosenttia.
Kolmanneksi Google on kasvuyritys, kuten alla olevasta liikevaihdon kehittymisestä näkee.
Neljänneksi yrityksen menestystä voi mitata myös osakekurssilla. Googlen emoyhtiön osalta kurssikehitys on ollut vakuuttavaa.