Akateemisen tutkimuksen merkityksestä puhutaan kauniilla sanoilla.
Helsinkiin tullaan perustamaan uusi taloustieteen tutkimusyksikkö sisältäen 15 uutta virkaa vuoteen 2022 mennessä.
Pääministeri Juha Sipilä perusteli uuden tutkijakoulun perustamista taloustieteen kysynnällä politiikkatoimien suunnittelussa ja vaikutusarvioinnissa.
Sipilän mukaan poliittinen päätöksenteko edellyttää korkeatasoisia arvioita vaikutuksista kansantalouteen ja yhteiskuntaan. Vaikutusarviointien tekemisessä on koko ajan pystyttävä parempaan ja uudella taloustieteen tutkimusyksiköllä tulisi olemaan merkittävä rooli tutkimuksessa ja korkeatasoisessa lainvalmistelussa.
Jo yhden professorin vuosikustannukset ovat noin 150 000 euroa vuodessa, joten voisi olettaa, että tieteen tuloksia todella haluttaisiin hyödyntää.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nykyiselläkin panostuksella tieteellistä osaamista olisi tarjolla enemmän kuin sitä halutaan käyttää.
Farssi nimeltä yritystuet
Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia on suomalainen poliitikko, yrittäjä ja juontaja. Hänet valittiin vihreiden kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 2015. Koulutukseltaan Vartia on kauppatieteiden maisteri.
Vartia kertoo SalkunRakentajalle, että yritystuista puhuttaessa taloustieteilijöiden viesti on hyvin yhtenäinen: ”Suuri osa yritystuistamme on rajallisten resurssien tehotonta käyttämistä: ne joko eivät saavuta haluttua tavoitetta, vääristävät kilpailua, aiheuttavat negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten fossiilisten polttoaineiden käyttöön kannustamista tai ovat hyötyihin nähden erittäin kalliita. Sama raha pitää aina kerätä joltain muulta yhteiskunnan sektorilta.”
Vartia kuitenkin muistuttaa, että kaikki yritystuet eivät ole haitallisia. ”Innovaatiotukien todetaan olevan melkeinpä ainoita, joilla saavutetaan tehokkuushyötyjä, parannetaan kilpailukykyä pitkällä aikavälillä sekä lisätään tuottavuutta. Niissäkin on luonnollisesti eroja.”, Vartia kertoo.
Yritystuista osa on siis järkeviä, mutta kuinka suuri osa? ” Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesselvityksessä yritystuista todetaan, että vain noin kymmenen prosenttia tuistamme on taloutta uudistavia eli tukevat pitkän aikavälin kilpailukykyä, loput ovat säilyttäviä.”
Työ ja elinkeinoministeriön selvitys perustuu laajalle pohjalle aiheen tutkimusta. Vastaavan tutkimuksen on tehnyt muun muassa Valtion taloudellinen tutkimuskeskus muutama vuosi sitten. Se, että vain kymmenen prosenttia yritystuista on puolustettavissa, on hälyttävän alhainen lukema.
Jos taloustieteilijöiden viesti on näin yhtenäinen ja itse pääministeri on sitä mieltä, että taloustieteen osaamista tarvitaan lisää poliittisessa päätöksenteossa, niin luulisi tuloksena olevan, että tehottomia ja turhia tukia leikataan. Toisin kävi yritystukia pohtineen työryhmän kohdalla. Yritystuista ei leikattu penniäkään.
Pukki ja kaalimaa vai puolueeton akateemikko?
Taloustiede on siitä mielenkiintoinen tieteenlaji, että se myöntää niin sanotun agenttiongelman olemassaolon. Eri tahoilla on eri intressit ja tämä vaikuttaa heidän toimintaansa.
Antero Vartia on vakuuttunut, että suomalaisessa poliittisen päätöksenteon kulttuurissa menevät pahasti sekaisin asiantuntijat ja asianosaiset. Asiantuntijat perustavat näkemyksensä tutkimukseen ja siihen, miten asiat vaikuttavat laajempaan kokonaisuuteen.
Asianosaiset taas tarkastelevat asiaa siltä kannalta, miten muutokset vaikuttavat niiden omaan toimintaan. Esimerkiksi talousvaliokunnassa kuullaan valtaosin asianosaisia, tutkijoita on yleensä kuultavien joskus pitkässäkin listassa vain yksi, maksimissaan pari. Ajatellaan, että tuista hyötyvät myös tietävät parhaiten mitä tuille pitäisi tehdä ja mitkä niiden vaikutukset ovat.
”En kiistä, etteikö näillä tahoilla olisi asiantuntemusta, päinvastoin, enkä myöskään heitä syytä, sillä tekevät vain työtään. Meidän poliitikkojen pitää kuitenkin katsoa yhteiskunnan kokonaisetua ja arvioida, onko tuesta enemmän hyötyä kuin haittaa”, Vartia muotoilee.
Epäeettistä toimintaa?
Yritystukien leikkaamista pohtivan työryhmän toimintaa on julkisesti arvosteltu siitä, että lobbareille annettiin liikaa tilaa suhteessa tutkijoihin. Demokraatissa ryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen, kuitenkin vastaa kritiikkiin näin: ”Ensimmäiset viisi kokousta ei ollut mitään muuta”
Ryhmässä varajäsenenä toimineen kansanedustaja Antero Vartian mukaan epäsuhta oli kuitenkin selvä. Tieteen asiantuntijoita kyllä kuultiin yritystukien leikkauksia pohtineen työryhmän istunnossa, mutta aivan liian pintapuolisesti.
Ryhmässä kuultiin viittä tutkijaa. Kuulemiset olivat kuitenkin todella lyhyitä ja niissä ei menty pinnan alle. Yksittäisiä tukia ei käsitelty tutkijoiden avustuksella.
Tämä ei todellakaan kuulosta siltä, että ensimmäiset viisi kokousta olisi koostunut pelkistä akateemikkojen kuulemista.
Anni Huhtala oli ryhmässä pysyvänä asiantuntijana, mutta hän oli ainoa tutkimuspuolta edustava, kun viisi muuta pysyvää asiantuntijaa olivat EK, SY, MTK, Metsäteollisuus ja palkansaajajärjestöt.
Vartia on keskustellut yritystuista useiden tutkijoiden kanssa. Näitä ovat tohtorit Juhana Vartiainen ja Heikki Pursiainen, Otto Tolvanen Aalto-yliopistosta, Mika Maliranta ETLA:sta, sekä Anni Huhtala, Elias Einiö ja Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Näin päästään näkemykseen siitä, että yritystukia tulisi leikata.
Kun työryhmään otetaan vakinaiseksi jäseniksi yrityspuolten edustajia kertomaan miksi heidän itse saamistaan yritystuista ei tulisi leikata päästään kuitenkin lopputulemaan, jossa osa uskoo, että tukien leikkaaminen vie työpaikat mennessään.
Yksittäistapauksen valossa vaikuttaa siltä, että Suomen poliittisessa päätöksenteossa on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa. Ensinnäkään vapaata tiedettä ei arvosteta. Toisekseen agenttiongelmaa olemassaoloon ei haluta uskota.
Joku voisi pitää ongelma myös suoraselkäisyyden puutetta. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliittoon linkittynyt Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton säätiö, sekä MTK ovat tukeneet Keskustaa rahallisesti.
Pekkarinen on julkisuudessa puolustellut lobbareiden asiantuntijuutta ja asiallisuutta. Mutta kyllähän se pitäisi ymmärtää, että jos Keskusta 1) saa lobbareilta rahaa 2) kutsuu lobbarit mukaan työryhmään, joka päättää heidän itse saamistaan tuista 3) ei anna suurimmalle osalle akateemikkoja pysyvää asiantuntijan paikkaa, mutta lobbareille antaa 4) ohjaa työryhmän varajäsenet ulos, mutta pitää lobbarit paikalla päätöksiä tehtäessä, niin kyllähän se ulkoapäin tarkasteltuna herättää kysymyksiä päätöksentekokoneistomme eettisistä arvoista.
Miksi yritystukia kannattaa vastustaa?
Yritystuet ovat merkittävä menoerä. Samalla kun hyödyllisiä toimintoja leikataan, tuhlataan rahaa miljardikaupalla tukiin, jotka eivät todistettavasti toimi.
Jos tehtäisiin toisin, eli leikattaisiin tukia reilulla kädellä, voitaisiin verotusta laskea tasapuolisesti kaikilta, ja pitää yritystukia hyödyllisemmät toiminnot elinvoimaisina.
Samalla yritystuet ovat karhunpalvelus, sillä ne poistavat yrityksiltä insentiivin kehittää toimintaansa entistä kilpailukykyisempään suuntaan.
Oletetaan, että laitat yrityksen pystyyn. Liikeideasi baarista ilman alkoholia keskellä Kainuuta ei vain toimi. Teet töitä yötä päivää, kunnes huomaat, että se on täysin turhaa. Pistät putiikin kiinni ja panostat uuteen liiketoimintasuunnitelmaan. Tällä kertaa onnistut rakentamaan jotakin toimivaa ja alat työllistämään muitakin ihmisiä.
Yritystuet voivat muuttaa tätä kaavaa. Jos valtio tukee riittävästi alkuperäistä toimimatonta ideaasi, on käsissäsi yhtäkkiä kannattavaa liiketoimintaa. Mitä enemmän tukia, sen kannattomampaa liiketoimintaa Suomessa harrastetaan.
Tämän takia yhteiskunnan rakenteita tulisi aidosti uskaltaa uudistaa.
