Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski kävi Yle Areenassa keskustelua pitkäaikaistyöttömän Anna-Maija Tikkasen kanssa syrjäytymisestä, työllistymisestä ja köyhyydestä.
Kansanedustaja Koski astui miinaan suostuessaan keskusteluun Tikkasen kanssa.
Keskustelusta syntyi valtava kohu, kun Susanna Koski erehtyi laukomaan ohjelmassa yhden harkitsemattoman lauseen. ”Kaikilla meillä on rajoitteita!”, Koski kertoi ja nauroi päälle. Suomessa ei nuoren ja tyylikkäästi pukeutuvan kokoomuslaisen sovi vihjailla oman elämänsä kovuudella.
Tikkanen ei kertonut olevansa mikään elämäntapatyötön, vaan korosti koko ajan sairauksien olevan hänen työntekemisen suurin este. Jos Koskea olisi ollut vastassa fyysisesti terve työtön, olisi kansanedustajan viesti mennyt paremmin perille. ”Työn tekeminen ja työn vastaanottaminen on jokaisen terveen suomalaisen kansalaisvelvollisuus”, Koski olisi voinut todeta ilman pelkoa someraivosta.
Tikkanen ei ole kuitenkaan mikään ideologisesti työtön. Hänestä piirtyi kuva henkilönä, joka on olosuhteiden uhri – henkilö joka tarvitsee apua, ei luennointia osaamisesta ja työn lisäarvosta.
Koski teki toisenkin virheen. Hän otti kantaa yksittäistapaukseen.
Kansanedustajan ja julkisuuden henkilön ei pitäisi julkisesti koskaan kommentoida yksittäisen ihmisen elämäntilannetta. Se antaa helposti kuvan ylimielisestä besserwisseristä, joka muka tietää yksilön tilanteen paremmin kuin tämä itse. Kosken olisi pitänyt pysytellä yleisellä tasolla tyyliin ”En ota kantaa sinun tilanteeseesi, mutta yleensä on niin, että…”.
Kansanedustaja Kosken eduksi on kuitenkin todettava, että hän piti sisukkaasti kiinni linjastaan. Tulevina vuosina yhä pahenevasta huoltosuhteesta ja kestävyysvajeesta kärsivässä Suomessa huono-osaisuutta ei ratkaista vain rahaa jakamalla, vaan on pyrittävä poistamaan niitä esteitä, jotka syrjäytyneen ongelmat ovat aiheuttaneet. Koski esimerkiksi tiedusteli Tikkaselta, mikä on suurin este hänen työllistymiselleen.
Mutta mistä syntynyt kohu pohjimmiltaan kertoo?
Ilman muuta Susanna Koski epäonnistui esiintymisessään, mikä varmasti ärsytti katsojia. Kansanedustajan esiintyminen ei kuitenkaan yksin selitä kohun syitä. Taustalla on muutakin.
Kohu osoitti jälleen kerran sen, kuinka helposti keskustelu köyhyydestä ja syrjäytymisestä saa tunteet kiehumaan. Syy on se, että syrjäytymisen syiden ja sen ratkaisemisen keinot ovat vahvasti ideologisesti värittyneitä. Köyhyyskeskustelu tuo perinteisen oikeisto-vasemmisto -akselin ideologiset erot paremmin lihaksi kuin juuri mikään muu yhteiskunnallinen teema.
Oikeiston ja vasemmiston edustajat istuvat köyhyysteemasta keskusteltaessa tiukasti omissa poteroissaan.
Toisessa poterossa ovat vasemmistolaiset, joille syrjäytyminen ja köyhyys ovat ennen kaikkea yhteiskunnan ja ympäristön aiheuttamia ongelmia. Koska syyt ongelmiin ovat ympäröivässä yhteiskunnassa, on ratkaisun ongelmiin löydyttävä yhteiskunnan taholta.
Toisessa ideologisessa poterossa päivystävät puolestaan talouspoliittisesti oikeistolaiset, joiden mielestä kyse ei ole pelkästään yhteiskunnallisesta ongelmasta vaan myös yksilön ongelmasta. Yksilöllä on vastuu omasta elämästään. Siksi ongelmat ovat (ainakin osittain) yksilön omaa syytä ja ratkaisu löytyy peiliin katsomalla.
Oikeiston ja vasemmiston ero ei ole pelkästään siinä, kuinka paljon syrjäytymisen ongelmat ovat yhteiskunnan ja kuinka paljon yksilön ongelmia. Myös ratkaisukeinoissa on selkeä ero. Vasemmisto korostaa sosiaaliturvan merkitystä, oikeisto korostaa työllistymisen merkitystä köyhyyden poistamisessa. Toki kaikki puolueet Suomessa haluavat poistaa työttömyyden, mutta oikeisto näkee sen selkeästi ensisijaisena tavoitteena syrjäytymisen poistamisessa. Vasemmistolle myös sosiaaliturva on keskeinen teema.
Ensimmäisen keskustelun Susanna Koski ja Anna-Maija Tikkanen kävivät viime lokakuussa. Keskustelun Youtube-video on nähtävissä alla.
