Kumppaniblogit

Ontuvaa osakesäästötiliargumentaatiota

Ruotsissa edes antelias sijoitustili ei ole lisännyt osakesijoittajien määrää ja sen miljardihyödyt ovat keskittyneet yhdelle prosentille suurituloisimmista.

Hallituksen budjettiriihessä vuodeksi 2020 lupaama niin kutsuttu osakesäästötili, tai sijoitustili, on saanut suopean vastaanoton sijoittajapiireiltäHallituksen mallissa kansalainen voi perustaa rahoituslaitokseen osakesäästötilin, jonne hän voi sijoittaa pääomaa enimmillään 50 000 euroa (tuottojen myötä tilillä voi luonnollisesti olla enemmänkin varoja). Rahat voi sijoittaa suomalaisiin tai ulkomaisiin pörssiosakkeisiin eikä niistä kertyneistä myyntivoitoista tai osingoista tarvitse maksaa veroa ennen kuin voittoja nostetaan tililtä muuhun käyttöön. Verotusta voi siis halutessaan lykätä, mutta eräillä on myös mahdollisuus välttää Suomen verot kokonaan.

Valtiovarainministeriön asiantuntijaryhmä suhtautui keväällä julkaistussa kattavassa raportissaan hallituksen esittämään sijoitustilimalliin hyvin kriittisesti, vaikka siihen kuului finanssialan ja sijoittajien edustusta. Erityisen ongelmallisena se piti tilillä oleville osakkeille maksettavien osinkojen verovapautta, joka uhkaa johtaa veropohjan vuotoon ulkomaille. Vielä kriittisemmin osakesijoittajille tarkoitettuihin verotukiin suhtautui viime vuonna raporttinsa julkaissut yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä käsitellessään pienten osinkojen verovapautta  (s. 110–111):

”Työryhmän käsityksen mukaan pienten osinkojen verovapautta koskevalla säännöksellä ei olisi ilmeistä ja välitöntä merkitystä kotimaisen talouskasvun, suomalaisten kotitalouksien taloudellisen aktiivisuuden ja sijoitusaktiivisuuden parantamisen kannalta. – – Työryhmä pitää ilmeisenä, ettei huojennuksella olisi olennaista vaikutusta myöskään kotimaisten yritysten rahoituksen saannin parantamisessa. Listatut yhtiöt kasvattavat omaa pääomaa vain harvoin osakepääomaa korottamalla eikä niissä tapauksissa piensijoittajien rahoituspanos ole yleensä keskeinen.”

Edellä mainittuihin työryhmiin kuului yhteensä 18 verotuksen asiantuntijaa. Niiden johtopäätökset olivat yksiselitteisiä: osakesijoittajille ehdotetut verotuet aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä.

Olen suhtautunut sijoitustiliin kriittisesti pitkälti samoin perustein kuin edellä mainitut työryhmät: osakesäästötili puhkoo veropohjaa, hyödyttää harvoja varakkaita muiden kustannuksella, eikä tavoitteestaan huolimatta edes lisää osakesijoittajien määrää. Tavoite tavallisten ihmisten vaurastumisesta ja suunnitelmallisesta rahan käytöstä ei siis ole huono, mutta osakesäästötili ei auta sen saavuttamisessa.

Osakesäästötilikritiikki on vahvalla pohjalla ja jäljempänä käsittelemäni kokemukset Ruotsista tukevat sitä. Siitä huolimatta tilin kannattajia riittää. Olen käynyt heidän kanssaan runsaasti keskustelua muun muassa Twitterissä ja radiossa. En ole kannattajien perusteluista vakuuttunut. Käyn tässä keskeiset seitsemän sijoitustilin kannattajien väitettä ja niiden heikkoudet läpi.

Väite 1: Osakesäästötili hyödyttää tavallisia suomalaisia

Tällä hetkellä vain 13 prosenttia suomalaisista omistaa pörssiosakkeita. Heidänkin kesken suorat osakesijoitukset ovat keskittyneet varakkaimmille, sillä 0,1 prosenttia väestöstä (7009 hlö) omistaa lähes puolet suorista osakesijoituksista. Vaurain prosentti omistaa jo 77 prosenttia sijoitusvarallisuudesta. Väite siitä, että osakesäästötili hyödyttäisi tavallisia suomalaisia perustuu siihen, että tili kannustaisi entistä laajempaa ihmisryhmää sijoittamaan osakkeisiin minkä seurauksena tuottoisa osakevarallisuus jakautuisi yhteiskunnassa tasaisemmin.

Osakesäästötilin puolustajien esittämää väitettä voidaan tarkastella Ruotsista tehtyjen tutkimusten ja tilastojen avulla. Siellä osakesijoittajille vielä paljon anteliaampi ISK-tili on ollut käytössä vuodesta 2012 (malli kuvattu täällä / myös täällä tietoa ISK-tilistä ja palveluntarjoajien palvelumaksuvertailu). Jos osakesäästötiliä puolustavien väitteet pitäisivät paikkansa, ISK-tili olisi kaiken järjen mukaan lisännyt tavallisten ruotsalaisten osakesijoittamista huomattavasti. Tilastoista kuitenkin nähdään, että osakesijoitukset jakautuvat harvemmille ja vielä aiempaakin epätasaisemmin väestön kesken. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä veronalennukset ovat kohdistuneet juuri varakkaimmille, joille sijoitusvarallisuus keskittyy.

Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen julkaisi kesällä raportin, jossa arvioitiin ISK-tilin vaikutuksia valtion talouteen. Vuoden 2017 lopussa ISK-tilejä oli avattu 2,2 miljoonaa ja niille oli siirretty sijoitusvarallisuutta 707 miljardia kruunua eli noin 70 miljardia euroa. Osakesijoittajien ohella verohelpotuksia ovat saaneet myös sijoitusrahastoihin sijoittaneet, sillä myös sijoitusrahasto-osuuksia voi sijoittaa ISK-tilille. Vuoden 2017 lopussa rahastot muodostivat noin 43 prosenttia ISK-tilin varoista.

Syy ISK-tilin suosioon on selvä: ISK-tileille sijoittaneet ovat maksaneet tuotoistaan keskimäärin 73 prosenttia vähemmän veroa kuin muut osake- ja rahastosijoittajat. Kun myös myöhemmin maksettavat verot otetaan huomioon, maksetaan ISK-tilille kertyneistä tuotoista keskimäärin yli 80 prosenttia vähemmän veroa kuin vastaavista tuotoista ISK-tilin ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaisen piensijoittajan kohdalla vastaava veronalennus tarkoittaisi, että osinkovero laskettaisiin 25,5 prosentista alle 5 prosenttiin.

ISK-tilin hintalappu veronmaksajille on ollut kova: vuosilta 2012–2017 veromenetyksiä kertyi Riksrevisionin laskelman mukaan 42 miljardia kruunua eli 4 miljardia euroa. Kun varoja on siirretty yhä enemmän tileille, vuotuiset veromenetykset ovat nousseet jo noin miljardiin euroon. Suomeen suhteutettuna puhuttaisiin jopa puolesta miljardista eurosta.

ISK-tili on siis ollut huippusuosittu sijoittajien keskuudessa. Vuoden 2017 lopussa kolmasosa tilin kattamasta sijoitusvarallisuudesta on sijoitettu tileille. Osakesijoittajien määrä ei kuitenkaan ole kasvanut. Euroclear-arvopaperikeskuksen tilastoista käy ilmi, että Tukholman pörssin osakkeisiin sijoittaneiden osuus väestöstä laski 2011–2017 noin 19 prosentista 18 prosenttiin. Myös osakesijoittajien määrä oli vuoden 2017 lopussa (1,8 miljoonaa) on edelleen pienempi kuin vuonna 2011, vaikka Ruotsin väestömäärä on kasvanut. Tästä voidaan päätellä, ettei tili ole lisännyt osakesijoitusintoa tavallisten kansalaisten keskuudessa, ja että lähinnä jo ennestään osakkeisiin sijoittaneet ovat siirtäneet sijoituksiaan ISK-tilille.

Samalla yksityishenkilöiden osakeomistus on Ruotsissa keskittynyt yhä suurituloisemmille. Ruotsin tilastokeskuksen SCB:n mukaan vuoden 2011 lopussa yli miljoona kruunua tienaavien osuus osakeomistuksista oli 45 prosenttia, kun tämän vuoden kesäkuussa se oli noussut 54 prosenttiin. Tähän joukkoon kuuluu noin 75 000 ruotsalaista. Kaikkien muiden – siis yli 99 prosentin ruotsalaisista – osuus ruotsalaisesta osakevarallisuudesta on vähentynyt, sillä kotitalouksien ja heidän käyttämiensä sijoitusrahastojen osuudet Tukholman pörssin omistuksista ovat samanaikaisesti laskeneet.

Ruotsissa ei siis olla saatu kansalaisten – tai ainakaan 99 prosentin heistä – osakesijoittamista tai vaurastumista kasvuun edes 4 miljardin euron verotuella. Sen sijaan on tarjottu varakkaimmille uusi verovälttelytyökalu, johon he ovat kernaasti tarttuneet.

Jos Ruotsissa veroprosentti on pudonnut keskimäärin viidennekseen aiemmasta, Suomessa se nousisi hallituksen esittämässä mallissa. Suomessa hyöty koskisi ainoastaan sitä, että verotusta voisi lykätä siihen, kunnes voitot nostetaan tililtä. Nostoja verotettaisiin ilmeisesti normaalilla vähintään 30 prosentin pääomatuloverokannalla, mikä on korkeampi kuin pörssiosingoista nykyään perittävä 25,5 prosentin vero. Voidaan siis olettaa, että tilin suosio ja ainakin sen hyödyt sijoittajille jäävät murto-osaan Ruotsin ISK-tiliin verrattuna. Tämä ilmenee, myös valtiovarainministeriö vaikutusarviosta, jonka mukaan osakesäästötili aiheuttaa vuonna 2025 noin 160 miljoonan euron veromenetyksen – siis huomattavasti pienemmän kuin Ruotsissa. Osa näistäkin veromenetyksistä saataisiin myöhemmin takaisin, kun varoja nostetaan tililtä (ks. tarkemmin kohta 2).

Helsingin Sanomien laskurin avulla voidaan arvioida, että esimerkiksi 5 000 euron kertasijoituksesta kertyisi noin 125 euron hyöty kymmenen vuoden aikana, jos sijoituksista kertyisi kuuden prosentin vuosituotto (vastaa Helsingin pörssin pitkän aikavälin keskiarvoa). Kuukautta kohden hyöty olisi siis euron verran. Jos kymmenen vuoden aikana tehtäisiin joka kuukausi 100 euron sijoitus, jäisi hyöty vastaavilla tuotto-oletuksilla 39 euroon – siis muutamaan kymmeneen senttiin kuussa. Tämän bonuksen saisi siis vain, jos pitäisi rahat kiinni tilillä kymmenen vuotta eivätkä osakesijoittamiseen luonnollisena osana kuuluvat riskit toteutuisi. Heikommalla tuottoprosentilla tai lyhyemmällä sijoitusjaksolla sijoittaja jäisi tappiolle verrattuna nykytilanteeseen, sillä sijoitusten kasvanut tuotto ei kattaisi osakesäästötililtä maksettavaa korkeampaa veroa. Myös mahdollinen pääomatuloveroprosentin korotus seuraavan kymmenen vuoden aikana söisi teoreettiset hyödyt.

Edeltävien laskelmien valossa ei ole mitään syytä uskoa, että suomalainen keskivertokotitalous – jolla on keskimäärin 5 000 euroa pankkitilillä ja kymmenien tuhansien asuntolaina vastattavanaan – innostuu mikroskooppisesta riskisijoittamisen veroporkkanasta, kun edes Ruotsin miljardien verotuella ei ole saatu lisättyä osakesijoittamista.

Väite 2. Osakesäästötili ei johda veropohjan vuotoon

Tälle väitteelle ei ole juuri esitetty muita perusteluja kuin, että ei voida olla etukäteen täysin varmoja siitä, että osakesäästötiliä hyödynnetään veronkiertoon. Näkemys on vastakkainen asiantuntijaraporttien kanssa, sillä nimenomaan osakesijoittamisen verotukien aiheuttama veropohjan vuoto on suurin syy asiantuntijoiden penseään suhtautumiseen niihin. Raporteissa on myös kuvattu veropohjan vuodon syitä seikkaperäisesti pohjautuen muun muassa vakuutuskuorista saatuun kokemukseen.

Osakesäästötili antaisi ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden välttää kokonaan osaketuotoista Suomeen maksettavat verot.  Tämä johtuu siitä, että myös ulkomaisille sijoittajille tulisi antaa mahdollisuus lykätä osinkoverojen maksua, jos he sijoittavat suomalaisiin osakkeisiin suomalaisen tai ulkomaisen sijoitustilin kautta. EU:n pääomien vapaan liikkuvuuden periaate ei salli ulkomaisten sijoittajien ja rahoituslaitosten rajaamista tilien ulkopuolella, mistä on runsaasti oikeuskäytäntöä (ks. esim. liite 4). Toisin kuin kotimaisten sijoittajien kohdalla, ulkomaisten sijoittajien verotus ei kuitenkaan onnistuisi edes silloin, kun varat nostetaan tililtä. Tämä johtuu siitä, että Suomen muiden maiden kanssa solmimat verosopimukset eivät sallisi Suomen verottaa nostoja. VM:n arvion mukaan hallituksen osakesäästötilin veromenetykset ulkomaille olisivat vuonna 2025 arviolta 56 miljoonaa euroa, mikä vastaa kolmannesta 160 miljoonan euron kokonaislaskusta kyseisenä vuotena.

Veropohja vuotaisi myös toisella tapaa, sillä osakesäästötili kannustaisi ulkomaille muuttavia suomalaisia verovälttelyyn. Eräissä maissa nostoja sijoitustililtä ei veroteta lainkaan, mikä loisi paradoksaalisesti kannustimen muuttaa pois Suomesta, jos osakesäästötilille on kertynyt paljon verottamattomia voittoja. Todellista pysyvää muuttoa verojen välttämiseen ei aina edes tarvita – pelkkä tilapäinen kirjojen siirto ulkomaiseen osoitteeseen voi riittää. Tämä ilmiö on jo nyt tuttu vakuutuskuorista, joilla voidaan välttää sijoitustuottojen verot kokonaan muuttamalla kirjat ulkomaille tai lahjoittamalla omaisuutta. Lahjoitettaessa tai jätettäessä vakuutuskuori perinnöksi maksetaan normaalisti perintö- ja lahjavero, mutta kuoreen kertyneitä osinkoja ja myyntivoittoja ei tällöin veroteta lainkaan, mikä poikkeaa sijoitustuottojen normaalista verokohtelusta. Osakesäästötili voisi johtaa vastaavaan keinotteluun, jos siihen ei puututa erillisellä veronkiertosäännöksellä. Tällaisesta arvonnousuverosta ei ilmeisesti budjettiriihessä päätetty, vaikka sellaista käsiteltiin työryhmän raportissa (luku 11, ks. jäljempänä kohdassa 5 arvonnousuverosta).

Osakesäästötili loisi myös kiusauksen säilyttää varoja tilillä odottamassa myöhempiä veronalennuksia. Tästä on esimerkki Yhdysvalloista, jossa suuryritykset kerryttivät vuodesta 2005 tuhansia miljardien voittovarallisuuden ulkomaille odottaessaan republikaanien lupaamaa veronalennusta ulkomaista kotiutettaville voitoille. Donald Trumpin ja republikaanien vaalivoiton myötä odotus ja sitä edeltänyt suuryritysten voimakas lobbaus palkittiin. Samalla tavalliset veronmaksajat, joilla ei ollut varaa verokikkailuun ovat joutuneet maksamaan veronsa kiltisti.

Väite 3: Osakesäästötili johtaa siihen, että ihmisten rahat siirtyvät tileiltä tuottamaan

Tämä väite on pöhkö. Ensinnäkin pankkitilillä oleva raha ei makaa tyhjän panttina. Rahoituslaitosten tehtävä on välittää rahoitusta markkinoilla sitä tarvitseville yrityksille ja ihmisille. Pankeissa työskentelee rahoituksen ja yritystoiminnan ammattilaisia ja koko rahoitusalan erityisasemaa perustellaan, sillä että ne pystyvät allokoimaan rahoitusta tehokkaasti. Niillä on yleensä enemmän tietoa ja mahdollisuuksia riskinottoon kuin tavallisella suomalaisella kotitaloudella, jolla on tilillä keskimäärin 5 000 euroa. Siksi omaehtoinen sijoittaminen voi jopa heikentää varallisuuden kohdentumista yhteiskunnan kannalta tuottaviin investointeihin.

Toiseksi rahat eivät katoa tileiltä sillä, että joku ostaa osakkeita. Jos sijoittaja ostaa osakkeen toiselta sijoittajalta rahat siirtyvät tuon toisen sijoittajan tilille – ja tilivarallisuuden kokonaissumma pysyy ennallaan. Jos taas pörssiyritys kerää rahaa investointeihin laskemalla uusia osakkeita, rahat siirtyvät yrityksen tilille ja ennen pitkää sen omistajien, palkansaajien tai alihankkijoiden tileille. Yhtä kaikki, tileillä on aivan yhtä paljon rahaa. Lisää rahaa syntyy velkaa ottamalla, mutta se on jo toinen tarina.

Väite 4: Osakesäästötili tuomat dynaamiset vaikutukset kattavat sen haitat

Osakkeiden ja muiden sijoitustuotteiden tuotto on pitkällä aikavälillä riippuvainen ennen muuta reaalitalouden kehityksestä. Pörssiyhtiöiden osakkeiden arvo riippuu siis siitä, kuinka paljon voittoa ne tuottavat jaettavaksi osakkeille. Jos osakesäästötili ei vaikuta reaalitalouden kasvuun, se ei myöskään lisää yhteiskunnan kokonaisvaurautta. Jos yritysten voitot eivät kasva, mutta osakkeiden hinta kasvaa lisääntyneen kysynnän myötä – osakkeiden tuotto heikkenee (kalliimmalla osakkeella saa saman tuoton). Pidemmän päälle tämä voi johtaa siihen, että muiden sijoitustuotteiden kannattavuus suhteessa osakkeisiin nousee ja varoja siirtyy niihin.

Vauraus ei siis kasva osakesäästötilin myötä, mutta keskittyy heille, jotka hyötyvät verotuesta enemmän – siis ennen muuta ulkomaisille sijoittajille ja vauraimmalle yhdelle prosentille, joka omistaa osakkeita. Muut menettävät, sillä verotuki on ennen pitkää katettava muilla veroilla tai tulonsiirtoja ja palveluja leikkaamalla. Edellä kuvatut Ruotsin tilastot puhuvat tällaisen kehityksen puolesta, sillä siellä osakesijoittajien määrä ei ole kasvanut, mutta suurituloisimpien osuus osakkeista on lisääntynyt ISK-tilin käyttöönoton jälkeen.

Osakesäästötili lisäisi vaurautta ja kasvua vain, jos se parantaisi investointien kohdentumista tuottavampiin kohteisiin. Esimerkiksi valtiovarainministeriön asiantuntijaraporteissa on todettu, että näin ei mitä ilmeisimmin kävisi. Kuten edellä kohdassa 3 todettiin, ei ole mitään näyttöä siitä, että piensijoittajat allokoisivat varoja investointeja tuottaviin kohteisiin paremmin kuin pankit. Lisäksi pörssiosakeantien merkitys investointien rahoittamisessa on pieni. Vakiintuneet yritykset saavat rahoitusta muualta ja kasvuun tähtäävät start-upit toimivat pörssin ulkopuolella. Pörssillä on toki välillinen rooli investointeihin kannustamisessa, sillä pörssilistautuminen antaa omistajille mahdollisuuden realisoida sijoitukset ja siten laskee niiden riskiä. Piensijoittajien vaikutus markkinoihin on kuitenkin marginaalinen, kuten valtiovarainministeriön raporteissa on todettu. Edellä kuvatut Ruotsin kokemukset eivät ole antaneet näyttöä edes marginaalisista muutoksista. Suomessa vaikutukset olisivat vieläkin pienemmät, sillä täällä verotuki piensijoittajalle olisi mikroskooppisen pieni, kuten kohdassa 1 on laskettu.

Joskus esitetään myös väitteitä, että veronalennukset rahoittaisivat itse itsensä, jolloin niiden luoma talouskasvu kattaisi veromenetykset. Tällaisia lupauksia ovat tyypillisesti esittäneet oikeistolaiset julkisen sektorin pienentämistä ajavat poliitikot, kuten Donald Trump viime vuonna. Tältä osin taloustieteellinen tutkimus on yksiselitteistä: itsensä rahoittavia veronalennuksia ei ole olemassa. Esimerkiksi valtiovarainministeriön asiantuntijaraportissa todettiin viime vuonna (s. 17), ettei verotuksen tasolla tai rakenteella ole suoraa yhteyttä kasvuun. Esimerkiksi matalien pääomatuloverojen kasvua lisäävistä vaikutuksista ei ole näyttöä. Dynaamisia vaikutuksia varakkaiden veronalennuksille luvataankin lähinnä silloin, kun heidän etujaan ajavan tahon kaikki muut argumentit on tehty tyhjiksi. Esimerkiksi EK on käyttänyt epätoivoisesti lähes kaikki meriselitystilastot etsiessään yhteisöveronalennusten dynaamisia vaikutuksia.

Verotus vaikuttaakin ennen muuta varallisuuden jakautumiseen eri ihmisryhmien välillä. Esimerkiksi varakkaita hyödyttävät veronalennukset heikentävät vastaavasti muiden asemaa. Pohjoismaissa verotus on tyypillisesti ollut korkeaa ja vahvasti varallisuuseroja tasaavaa. Samalla Pohjoismaat keikkuvat sekä taloutta että hyvinvointia koskevien tilastojen kärkisijoilla. Esimerkiksi OECD ja IMF suosittavat varallisuuseroja tasaavaa verotusta myös muille maille, sillä vähäisen eriarvoisuuden on todettu liittyvän myös vahvempaan talouteen.

Väite 5: Osakesäästötili muuttaa sijoitusten verokohtelun neutraalimmaksi

Yksi perustelu osakesäästötilin taustalla on, että se muuttaisi verotusta neutraalimmaksi, kun pörssisijoituksia kohdeltaisiin tasapuolisemmin suhteessa muihin sijoitustuotteisiin. Tosiasiassa se kuitenkin johtaisi päinvastaiseen lopputulokseen ja lääke neutraaliin verokohteluun on aivan toinen.

Neutraalilla verotuksella tarkoitetaan sitä, että verotus ohjaa mahdollisimman vähän ihmisten käyttäytymistä. Neutraali verotus perustuu teoriaan, jonka mukaan ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen ei tule vaikuttaa verotuksella ilman hyvää syytä, sillä ihmiset tietävät yleensä parhaiten, miten edistää hyvinvointiaan. Rationaalisuusolettama ei tietenkään usein toteudu, minkä vuoksi monissa tilanteissa käyttäytymisen ohjaaminen on perusteltua esimerkiksi kestävän kehityksen edistämiseksi ja eriarvoisuuden torjumiseksi (ks. esim. tämä blogi).

Osakesäästötili ei edistä neutraalia verotusta. Edellä on kuvattu, kuinka se johtaisi veropohjan vuotoon ja sen myötä neutraalisuuden näkökulmasta haitallisiin käyttäytymisvaikutuksiin. Lisäksi osakesäästötili kannustaisi pitämään sijoitukset pörssiosakkeissa, vaikka niiden siirtäminen muihin sijoitustuotteisiin tai kuluttamiseen olisi kannattavampaa. Se olisi siis askel ojasta allikkoon.

Osakesäästötiliä on perusteltu sillä, että vakuutuskuorilla ja sijoitusrahastoilla on vastaavia veroetuja, jolloin verotus olisi neutraalimpaa suhteessa niihin. Verotuksen neutraalisuutta tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena eikä vain yksittäisten sijoitusmuotojen kohdalla. Osakesäästötili ei myöskään johtaisi suorien osakesijoitusten ja vakuutuskuorten sekä sijoitusrahastojen tasapuoliseen verokohteluun, sillä esimerkiksi vakuutuskuoret tarjoavat huomattavasti joustavamman tavan sijoittaa eri kohteisiin ja välttää jopa kaikki sijoitustuotoista maksettavat verot.

Jos aidosti haluttaisiin tasapuolista verotusta, olisi yksinkertaisempaa poistaa vakuutuskuorten ja sijoitusrahastojen veroedut, kuten useissa maissa on tehty. Etenkin vakuutuskuoria hyödynnetään verojen välttelyyn. Niihin on sijoitettu Suomessa jo yli 40 miljardia euroa, joten verovälttelyyn puuttumisesta voisi syntyä jopa satojen miljoonien verotulot. Veroetujen poistaminen antaisi mahdollisuuden esimerkiksi huomattaviin veronalennuksiin. Kuvaan seuraavaksi, miten vakuutuskuorien ja sijoitusrahastojen tasapuolinen verokohtelu suhteessa suoriin osakesijoituksiin toteutettaisiin.

Valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmä nosti esiin (luku 11), että niin kutsuttu arvonnousuvero (exit tax) voisi estää edellä kuvatun vakuutuskuorten käytön verovälttelyyn. Sen mukaan tarve arvonnousuverolle olisi jopa suurempi osakesäästötilin kuin vakuutuskuorten kohdalla. Hallitus ei kuitenkaan ole sellaista esittänyt ja esimerkiksi osakesäästötilien puolesta kampanjoiva Elina Lepomäki on julkisuudessa vastustanut arvonnousuveroa (tässä kirjoituksessa kuvattu arvonnousuvero tarkemmin).

Hallitus on esittämässä vakuutuskuorten verotukseen muutosta siten, että vakuutuskuoresta tehtäviä nostoja verotettaisiin siltä osin, kun kuoreen on kertynyt voittoja. Samalla tappiot voitaisiin vähentää verotuksessa. Tällä hetkellä vakuutuskuoresta voi nostaa varoja verovapaasti sinne sijoitetun pääoman verran, vaikka sijoitukset olisivat voitollisia. Jos esimerkiksi vakuutuskuoreen on sijoittanut miljoonan, sieltä voi nostaa miljoonan ilman veroseuraamuksia ja vasta tämän jälkeen tehdyistä nostoista maksetaan pääomatuloveroa. Hallituksen esittämä muutos ei kuitenkaan puutu itse pääongelmaan: vakuutuskuorilla voi välttää maksamasta verot kokonaan. Lisäksi ulkomaisista vakuutuskuorista voi jatkossakin nostaa varoja verovapaasti lainan muodossa. Omalta vakuutuskuorelta otettuja lainoja voi myös hyödyntää verosuunnitteluun, sillä korot ovat vähennyskelpoisia verotuksessa, mutta vakuutuskuoressa korkotulosta ei peritä veroa.

Jos vakuutuskuorikikkailuun haluttaisiin aidosti puuttua, olisi mahdollista soveltaa Yhdysvaltain mallia, jossa vakuutuskuoria kohdellaan kuin suoria sijoituksia (ks. raportin luku 5). Myös valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmä ehdotti, että tätä mallia sovellettaisiin ainakin räikeimpään verokeinotteluun. Esimerkiksi kuoreen kertynyttä osinkoa ja myyntivoittoa verotettaisiin suoraan sijoittajan tulona sen taloudellisen luonteen mukaisesti. Tämä malli olisi yksinkertainen ja estäisi tehokkaasti vakuutuskuorten käytön verokikkailuun.

Suomessa sijoitusrahastot ovat verovapaita, mutta niistä nostettuja tuottoja verotetaan. Näin verotusta on mahdollista lykätä, kunnes varat nostetaan rahastosta. Monissa maissa tällaista mahdollisuutta ei ole, mistä on säädelty eri toivoin (ks. raportin luku 4 ja liite 3). Eräissä maissa (esim. Ruotsi, Tanska ja Yhdysvallat) rahastosijoittajia verotetaan vuosittain riippumatta siitä, onko sijoitusrahastoista tehty nostoja.  Toisissa maissa myös sijoitusrahastoa verotetaan sen saamista tuloista (esim. Espanja, Saksa). Muiden sääntelystä johtuen myös suomalaisia rahastosijoituksia itseasiassa verotetaan usein silloin, kun ne ovat sijoittaneet esimerkiksi saksalaisiin osakkeisiin. SDP on esittänyt siirtymistä Saksan malliin, jolloin Suomessa voitaisiin verottaa myös ulkomaalaisia rahastosijoittajia heidän Suomesta saamistaan tuloista. Tällä hetkellä ulkomaisilla on mahdollisuus sijoittaa verovapaasti Suomeen rahastojen kautta. Rahastojen verottaminen tiivistäisi siis Suomen veropohjaa ja toisi arviolta 250–500 miljoonan euron verotuoton.

Edellä kuvattuihin malleihin siirtyminen mahdollistaisi tasapuolisen verotuksen suorien osakesijoitusten kanssa. Neutraalin verotuksen vaatimus osakesäästötilin kohdalla on paradoksaalinen myös toisesta syystä. Osakesäästötiliä perustellaan sillä, että se kannustaa ihmisiä – jo ennestään kannattavaan – sijoitustoimintaan. Oletetaan siis, etteivät ihmiset toimi rationaalisesti ilman erillistä kannustinta, mutta samanaikaisesti oletetaan, että tulee pyrkiä neutraaliin verotukseen, koska ihmiset ovat rationaalisia.

Väite 6: Sijoitustili ei suosi varakkaita, koska sinne voi sijoittaa vain 50 000 euroa

Väite ei pidä paikkaansa ja kertoo todennäköisemmin siitä, että väitteen esittäjällä ei ole käsitystä tavallisten ihmisten varallisuudesta. Varallisuutta tilastoidaan Suomessa kotitalouksittain, johon kuuluu Suomessa keskimäärin yli kaksi henkilöä. Kotitaloutta kohden osakesäästötilille saa sijoittaa siis keskimäärin yli 100 000 euroa. Keskivertokotitaloudella on tilillään 5 000 euroa, muuta rahoitusvarallisuutta 6 000 euroa ja asuntovelkaa 76 000 euroa. On selvää, ettei tällaisessa tilanteessa ole mahdollisuutta sijoittaa juuri lainkaan riskillä osakkeisiin – saati sitten 100 000 euroa.

Yli 100 000 euroa pankkitilillään on noin 2,5 prosentilla varakkaimmista suomalaisista kotitalouksista. Yli 100 000 euron kokonaissijoitusvarallisuuteen yltää noin 5 prosenttia kotitalouksista. Sekä varallisuuden että riskinottomahdollisuuden puolesta näillä muutamalla prosentilla suomalaisista on parhaat mahdollisuudet hyötyä osakesäästötilistä. Sama joukko kuitenkin sijoittaa osakkeisiin kannattavasti jo nyt. Muille osakesäästötili tarkoittaa jopa korkeampaa sijoitustuottojen verotusta, sillä siitä voi hyötyä vain, jos on varaa pitää rahat kiinni osakkeissa yli suhdanteiden.

Väite 7: Kokemuksia Ruotsin ISK-tilistä ei voi yleistää Suomeen

Kuten edellä kävi ilmi, Ruotsin malli eroaa hallituksen esittämästä mallista ennen muuta siinä, että se on tarjonnut moninkertaisen verotuen verrattuna hallituksen malliin. Silti ISK-tili ei ole lisännyt osakesijoittajien määrää, vaikka se on keskeinen peruste osakesäästötilin kannattamiselle. On selvää, ettei Suomen osakesäästötili muodostu yhtä suosituksi, joten sen vaikutus jää vieläkin pienemmäksi kuin Ruotsissa.

Myös Ruotsin malli on johtanut verosuunnitteluun ja sitä myötä veropohjan vuotoon. Ruotsin malli on kuitenkin mahdollistanut ulkomaisten sijoittajien verottamisen, sillä Ruotsissa verotetaan kotimaisia sijoittajia vuosittain. Tässä mielessä hallituksen malli muodostaa vielä suuremman uhan veropohjan vuodelle ulkomaille, koska se voi estää ulkomaisten sijoittajien verottamisen kokonaan.

Ruotsin taloudessa on monia eroja Suomeen. Ruotsissa vauraus on kasvanut satojen vuosien aikana ja siellä hyvinvointivaltiota on luotu sosialidemokraattien johdolla viimeiset sata vuotta lähes yhtämittaisesti. Tällä vuosituhannella jääminen euroalueen ulkopuolelle on vaikuttanut merkittävästi Ruotsin kehitykseen verrattuna Suomeen. Varallisuuden jakautumisessa Suomen ja Ruotsin välillä ei kuitenkaan ole ratkaisevia eroja. Sielläkin osakevarallisuus on keskittynyt alle 20 prosentille kansasta ja heidän joukossaankin vain harvoille. ISK-tilin käyttöönoton jälkeen osakevarallisuuden keskittyminen on jopa kärjistynyt.

Yhteenveto

Osakesäästötilin hyödyt nojaavat toiveajattelulle, mutta sen aiheuttama riski veropohjalle on suuri. Onkin syytä kysyä, miksi hallitus silti päätti ottaa sen ohjelmaansa – vieläpä muodossa, jonka valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmä nimenomaisesti torjui.

Juha-Pekka Raeste esitti Helsingin Sanomien artikkelissaan uskottavan selityksen (ks. myös Suomen Kuvalehti). Kritiikki vakuutuskuoria ja muita varakkaimpien verovälttelyn työkaluja kohtaan on käynyt niin suureksi, että pääomapiirit ja finanssiala halusivat vaientaa kritiikkiä tarjoamalla samoja veroetuja myös muille. Taktiikka näyttää onnistuneelta, sillä ainakin piensijoittajien edustajat on saatu esityksen taakse ja samalla heidän vakuutuskuorikritiikkinsä on vaientunut. Kyse on suurista rahoista, sillä rahoitusalan kannalta hyvin tuottavissa sijoitusvakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa on jo yli 40 miljardia varallisuutta, kun mukaan otetaan myös ulkomaiset vakuutuskuoret. Mielenkiintoista on, että 50 000 euron katon myötä osakesäästötilit eivät kilpaile finanssialan varakkaimmille tarjoamien vakuutuskuorten kanssa, joten niiden ei tarvitse olla huolissaan markkinaosuuksistaan.

Ei ole mikään salaisuus, että nykyhallitus on lähellä pääomapiirejä ja kuuntelee sen toiveita. Erityisesti valtiovarainministeri Petteri Orpo on ollut aktiivinen sijoitustilin edistäjä ja hän lisäsi niiden pohtimisen jälkikäteen sijoitustoiminnan verotusta arvioineen työryhmäntoimeksiantoon. Pääministeri Juha Sipilä taas on tullut tunnetuksi siitä, että hän sijoittaa itse sijoitusrahastoihin vakuutuskuoren kautta.

Aivan lopuksi pohdin vielä, miten tavallisten kansalaisten säästämistä voitaisiin edistää. Tavoite on hyvä, sillä tulevaan varaudutaan pitämällä omasta taloudesta huolta ja se on myös yhteiskunnan ja erityisesti huono-osaisten etu. Valtiovarainministeriön asiantuntijatyöryhmä ei kuitenkaan usko osakesijoittajien veronhuojennusten toimivuuteen säästämisen edistämisessä (s. 181):

“Kansalaisten sijoittamisaktiivisuuden kannalta ensisijaisia ja merkittävimpiä rajoitteita ovat kunkin henkilön mahdollisuudet ja kyvyt harjoittaa sijoittamista. Veronhuojennuksella ei voida vaikuttaa näiden rajoitteiden olemassaoloon tai keventämiseen”

Mitä nämä rajoitteet sitten ovat? Kuten edellä olevista tilastoista käy ilmi, ensisijainen rajoite useimmilla kansalaisilla on varallisuuden määrä. On aivan fiksua olla laittamatta vähiä varojaan riskillä osakkeisiin tai muihin sijoitustuotteisiin, joita ei tunne kovin hyvin. Esimerkiksi oma asunto on sittenkin useimmille tuottoisa ja vähäriskisempi sijoitus. Siksi nimenomaan niihin sijoitetaan.

Säästäminen on tulojen ja menojen erotus, joten säästämistä voi helpottaa joko tuloja kasvattamalla tai menoja vähentämällä. Lyhyellä aikavälillä pieni- ja keskituloisten tulot kasvaisivat, jos veronalennukset kohdennettaisiin heille varakkaimpien sijaan. Tulonsiirrot lisäävät ennen muuta pieni- ja keskituloisten tuloja ja luovat edellytykset säästämiseen.

Pidemmällä aikavälillä koulutus ja terveys luovat edellytykset paitsi lisätuloihin myös hyvinvointiin. Niitä voidaan edistää suuremmilla satsauksilla palveluihin, jotka luovat pohjan myös kasvulle ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääntymiselle. Koulutus antaa myös paremman mahdollisuuden arvioida, mihin ja miten varansa kannattaa sijoittaa. Kyse on viime kädessä yhteiskunnan rakenteiden uudistamisesta. Sellaisia vain vaikeutetaan osakesäästötilin kaltaisella veropohjaa puhkovalla ratkaisulla.

Lauri Finér
kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän veropoliittinen asiantuntija

Artikkeli on julkaistu alunperin Veropolitiikka-blogissa 19.9.2018.

1 kommentti

1 kommentti

  1. Jaakko

    20.9.2018 at 10:20

    Mikä on tarjolla vaihtoehdoksi? Mitä esim. vasemmistopuoleet olisivat valmiit tukemaan/tekemään, että ”tavallinen kansalainen” voisi vaurastua?

    Taitaa olla niin, että vaurastuminen, tai vaurastumisesta kertominen/tiedottaminen on etenkin vasemmistolaisille myrkkyä?

    Näiden puolueiden ideana on ”rahat pois kaikilta” ja 90% veroaste kaikille. Sitä korvaamaan hommataan sitten hieno uimahalli – rahalle vastinetta.

    Itse en syyttäisi osakesäästäjiä, ”porvareita”, tai osakesäästötiliä, vaan asioista pitäisi kertoa laajemmin ja tiedottaa kansalaisille. Suuri osa ihmisistä ei tiedä, mikä on osake, tai osinko. Ei ihme, ettei osakesijoittaminen ole suosittua, kun tietoa on jopa pantattu.

    Kumma juttu, kun suomalaisilla tuntuu löytyvän rahaa lottoon/rahapeleihin, alkoholiin ja tupakkaan. Näiden markkinointi onkin ollut aiemmin aktiivista. Osakesäästämisen markkinointi on jopa ”kielletty” vasemmistoporukan toimesta.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös