Allokaatio eli eri omaisuuslajien jakauma sijoitussalkussa on ylivoimaisesti tärkein sijoitusten pitkän aikavälin tuottoon vaikuttava tekijä.
Mikä siis voisi olla sijoittajalle tärkeämpää kuin toimivan allokaatiostrategian luominen? Perusstrategioita on kolme: strateginen, taktinen ja ydin-satelliittistrategia.
Tärkein tavoite strategisessa allokaatiossa on muodostaa sellainen sijoitussalkun omaisuuslajien jakauma, jossa on tasapaino odotetun riskin ja tuoton suhteen pitkällä aikavälillä. Tämä on kaikkein yksinkertaisin allokointistrategia. Sijoittaja yksinkertaisesti valitsee erilaisia rahastoja ja omaisuuslajeja, joissa odotettu tuotto on mahdollisimman suuri suhteessa riskiin. Salkun riskitaso ja tuotto-odotus on sijoittajan riskinsietokyvyn mukainen.
Tyypillisin allokaatio muodostuu osakkeista ja korkotuotteista (korkorahastot tai velkakirjat) tai osakerahastoista (ETF:t,indeksirahastot, tai aktiivisesti hoidetut osakerahastot) ja korkotuotteista. Aika-ajoin sijoittaja korjaa allokaatiota, mikäli jomman kumman omaisuuslajin paino on muuttunut tavoiteosuudesta.
Strateginen sijoittaminen on passiivista sijoittamista. Tärkeintä on ylläpitää salkun riski-tuottosuhde optimaalisena, ei pikavoittojen saaminen yksittäisillä sijoituskohteilla.
Taktinen allokaatio
Taktisen allokaation ideana on toimia aktiivisesti markkinoilla. Sijoittaja etsii potentiaalisesti aliarvostettuja sijoituskohteita, tavoitteena markkinatuoton voittaminen. Taktinen sijoittaja ei pyri peesaamaan indeksiä muutamien sitä seuraavien rahastojen avulla. Sen sijaan taktinen sijoittaja pyrkii löytämään sijoituskohteita ja omaisuuslajeja, joiden muutoksesta sijoittajalla on vahva näkemys.
Taktinen sijoittaja voi esimerkiksi sijoittaa kultaan siksi, että hän näkee siinä merkittävää nousupotentiaalia. Strateginen sijoittaja puolestaan saattaa sijoittaa kultaan pikemminkin siksi, että sen avulla on mahdollista saada tehokkaampi hajautus ja siis alhaisempi riskitaso sijoitusportfoliolle.
Taktinen sijoittaminen voi olla joko markkinoiden momentumia hyödyntävää (ostetaan nousutrendissä olevia sijoituskohteita) tai kontrasijoittamista (ostetaan sijoituskohteita joiden tuotot ovat olleet indeksiä alhaisemmat). Oleellista ei ole, miten potentiaalisesti markkinoiden voittavia sijoituskohteita etsitään, kunhan niitä etsitään.
Taktinen sijoittaminen on riskisempää kuin strateginen sijoittaminen. Lisäksi siinä syntyy helposti enemmän kaupankäyntikuluja, ja se vaatii perehtyneisyyttä sijoituskohteisiin.
Ydin-satelliitti -allokaatio
Edellisten allokointistrategioiden yhdistelmä on ydin-satelliittistrategia. Tässä sijoitussalkku jaetaan kahteen komponenttiin:
- Sijoitussalkun strateginen komponentti eli ydin: muodostuu osakkeista, velkakirjoista tai rahastoista. Käsittää yleensä 50-80 prosenttia sijoitussalkun arvosta. Ytimen sijoituskohteita ei muuteta usein.
- Taktinen osa salkusta eli satelliitti: se osa salkusta joka sisältää esim. potentiaalisesti aliarvostettuja osakkeita tai muita sijoituskohteita, joihin liittyy merkittävä tuottopotentiaali mutta myös kovat riskit. Satelliittiosan sijoituksilla voidaan käydä aktiivisemmin kauppaa kuin ydin-osan sijoituksilla.
Luultavasti suurin osa sijoittajista noudattaa – joko tietoisesti tai tiedostamattomasti – ydin-satelliittistrategiaa. Ydin-satelliittistrategian lisäarvo on siinä, että sijoittaja tiedostaa sijoitussalkun eri osien merkityksen ja tavoiteet. Jos salkun ydin on tehokkaasti hajautettu erilaisiin omaisuuslajeihin, on satelliittisijoituksissa turvallisempaa ottaa kovempia riskejä.
Artikkeli on julkaistu SalkunRakentaja-sivustolla aiemmin joulukuussa 2012.
