Sijoitussalkku ei pysy itsestään tasapainossa. Ajan myötä eri omaisuuslajit, kuten osakkeet ja joukkovelkakirjat tuottavat eri tahtiin, jolloin salkun riskitaso alkaa hiljalleen muuttua.
Jos esimerkiksi osakkeet nousevat voimakkaasti ja joukkovelkakirjat eivät, salkun osakepaino kasvaa huomaamatta. Se voi tarkoittaa suurempaa riskiä kuin sijoittaja alun perin oli valmis ottamaan. Riskitasolla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon sijoitusten arvo voi vaihdella ja kuinka suuria tappioita sijoittaja on valmis sietämään markkinoiden heilahtaessa.
Sijoitussalkun rebalansointi tarkoittaa salkun uudelleenallokointia eri omaisuuslajien välillä. Allokaatiolla puolestaan viitataan varojen tai resurssien jakamista eri kohteisiin, erityisesti sijoittamisen yhteydessä eri omaisuuslajeihin, kuten osakkeisiin, korkoinstrumentteihin, kiinteistöihin tai vaikkapa valuuttoihin.
Tasapainottaminen on sijoittajan tapa palauttaa salkku takaisin suunniteltuun riskitasoon. Se on vähän kuin auton ohjaaminen takaisin kaistalle, kun on ajautumassa reunaviivalle.
Osakkeet, joukkovelkakirjat ja riskinsieto
Varainhoitoyhtiö Vanguardin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että sijoitussalkun pitkän aikavälin menestykseen vaikuttaa eniten omaisuuslajien välinen jakauma – ei niinkään yksittäiset sijoituskohteet.
Tyypillinen tavoiteallokaatio voi olla esimerkiksi 60 prosenttia osakkeita ja 40 prosenttia joukkovelkakirjoja. 60 prosentin osakeallokaation kautta sijoittaja pääsee mukaan osakemarkkinoiden kehitykseen, mutta toisaalta 40 prosentin korkoinstrumenttien osuus vakauttaa sijoitussalkun kehitystä.
Sopiva suhde osake- ja korkosijoitusten välillä riippuu kuitenkin sijoittajan tavoitteista, aikajänteestä ja riskinsietokyvystä.
Pitkän aikavälin sijoittaja voi painottaa enemmän osakkeita, jotka tarjoavat parempia tuottoja mutta myös suurempia heilahteluja. Taas lyhyemmän aikavälin tavoitteissa painotus voi olla enemmän joukkovelkakirjoissa, jotka yleensä tarjoavat vakaampaa tuottoa ja suojaa markkinalaskuilta.
Mitä pidempään sijoittaa, sitä enemmän on aikaa toipua osakemarkkinoiden notkahduksista. Siksi ihmiset, jotka lähestyvät eläkeikää, saattavat alkaa siirtää suuremman osan sijoituksistaan joukkovelkakirjoihin.
Ihmisen riskinsietokyky on yhtä tärkeä kuin hänen taloudelliset tavoitteensa. Jotkut nukkuvat yönsä paremmin, kun salkku ei heilu liikaa, vaikka se tarkoittaisi maltillisempia tuottoja.
Miten rebalansointi toimii käytännössä?
Kuvitellaan, että sijoittaja aloittaa salkulla, jossa on 60 prosenttia osakkeita ja 40 prosenttia joukkovelkakirjoja. Vuoden kuluttua osakkeet ovat nousseet 10 prosenttia ja joukkovelkakirjat laskeneet 10 prosenttia. Nyt salkun jakauma onkin 65 prosenttia osakkeita ja 35 prosenttia joukkovelkakirjoja – ja huomaamatta riskitaso on noussut.
Tasapainottaminen tarkoittaa tässä kohtaa sitä, että sijoittaja myy osan osakkeistaan ja sijoittaa tuoton joukkovelkakirjoihin, jotta salkku palaa alkuperäiseen 60/40-jakaumaan. Vaihtoehtoisesti sijoittaja voi lisätä uutta rahaa vähemmän tuottaneeseen omaisuuslajiin.
Se voi tuntua epäloogiselta. Miksi ostaa jotain, mikä on laskenut?
Mutta juuri tämä on rebalansoinnin ydin: kurinalaisuus ja riskinhallinta. Se auttaa sijoittajaa välttämään houkutusta juosta hetkellisten tuottojen perässä ja pitää salkun pitkäjänteisessä suunnassa.
Usein puhutaan siitä, miten tasapainottaminen vähentää liiallista riskiä, kun osakkeet ovat nousseet. Se toimii kuitenkin myös toisin päin. Jos markkinat laskevat ja osakepaino putoaa esimerkiksi 50 prosenttiin, tasapainottaminen voi tarkoittaa osakkeiden lisäämistä. Näin salkku pysyy kasvupotentiaalinsa kannalta oikealla tasolla ja hyötyy tulevista markkinoiden toipumisista.
Monille sijoittajille rebalansointi saattaa kuulostaa työläältä. Säännöllinen tarkistus ja hienosäätö varmistavat, että salkku pysyy tavoitteissa ja riskinsietokyvyssä riippumatta siitä, miten markkinat liikkuvat. Siksi useat rahastot ja hallinnoidut sijoitusratkaisut hoitavat sen automaattisesti.
“Jos salkun allokaatio poikkeaa yli viisi prosenttiyksikköä tavoitetasosta, me palautamme sen takaisin,” kuvailee Vanguardin James Norton.
Näin sijoittaja pysyy kurssissa – kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.
Lähde: Vanguard
Verotus unohtui. Kun osakkeet nousevat, niin siihen on yleensä jokin syy esim lääkealan/puolijohdeteollisuuden kannattavuus.
Kun sijoittaja myy ”voittolaput” salkusta menetetään tuleva kasvu ja maksetaan myyntivoitoista verot.
Korkopapereiden pitäisi tuottaa todella hyvin että olisi kannattavaa tai osakemarkkinoiden romahtaa 1930-luvun tyyliin.
Sinänsä hajauttaminen kyllä on oikea tapa toimia ja juttu oli hyvin kirjoitettu. Kiitos siitä.
Itse olen ainakin tehnyt suurimmat tappiot myymällä aivan liian aikaisin. Hajauttaminen on tärkeää, mutta myynti on todella vaikea osa osakesijoittamista. Yleensä myydään parhaat ja ostetaan lisää huonoimpia, joka on tietysti varsin typerää.