Yksityissijoittaja voi tehdä asioita, joita sijoitusrahastojen salkunhoitajat ja analyytikot eivät voi tehdä.
Muistatko millaisia suosituksia sijoitusammattilaiset antoivat maaliskuussa 2009, kun osakekurssit niin kotimaassa kuin ulkomaisissakin pörsseissä olivat romahtaneet?
Todennäköisesti monet suosittelivat siirtämään sijoitusvarat käteiseen. Näin ainakin kertoo sijoituslehti Motley Fool -lehden kolumnisti Morgan Housel. Sijoitusammattilaiset olivat kertoneet siirtävänsä varoja käteiseen, koska heillä ei ollut varaa sallia jälleen uutta tappiollista kuukautta.
Tuossa piilee sijoitusrahastojen yksi perusongelmista. Sijoitusrahastojen on aina pyrittävä näyttämään positiivisia tuottoja hallinnoimilleen rahastoille. Tilanteissa joissa osakekurssit ovat romahtaneet rajusti, yksityissijoittajilla on mahdollisuus tehdä erinomaisia pitkäaikaisia sijoituksia välittämättä yksittäisten kuukausien tuotoista.
Housel luettelee neljä asiaa, joissa yksityissijoittaja voi olla menestyksellisesti passiivinen, mutta sijoitusammattilainen ei voi.
1. Yksityissijoittaja voi sanoa ”En tiedä”
Analyytikot eivät voi myöntää tietämättömyyttään. Heille maksetaan siitä että he tietävät. Sijoitusmaailma on kuitenkin niin pullollaan informaatiota, ettei kukaan sijoitusammattilainen voi tietää kaikkea. Ammattilaiset joutuvat siis ainakin ajoittain teeskentelemään tietävänsä vastaukset.
Terve itsekriittisyys on kuitenkin yksi sijoittamisen hyveistä, sillä yliluottavainen sijoittaja tekee virheitä. Yksityissijoittajalla on varaa olla itsekriittinen.
2. Yksityissijoittaja voi olla passiivinen
Toisinaan sijoittajan ei kannata tehdä mitään. Esimerkiksi indeksisijoittajalla ”osta ja pidä”-sijoitusstrategia on paitsi helppo myös luultavasti tuottoisa sijoitusstrategia.
Mutta sijoitusammattilainen ei voi levätä laakereillaan. Tekemättömyys ei ole analyytikon vaihtoehto. Niinpä sijoitusammattilaiset ostavat, myyvät ja kierrättävät sijoitusvaroja – ja tekevät enemmän virheitä.
3. Yksityissijoittaja voi muuttaa mielensä
Maailma ja markkinatilanteet muuttuvat. Yksityissijoittaja voi helposti sopeutua uusiin tilanteisiin. Sitoutuminen johonkin ”markkinateemaan” voi olla vaarallista. Monien teemarahastojen analyytikot ovat kuitenkin sitoutuneet rahaston strategiaan.
4. Yksityissijoittajan ei tarvitse välittää maineestaan
Sijoitusrahastot saattavat käyttää uskomattoman suuria summia rahaston markkinointiin ja uusasiakashankintaan. Kaiken tämän rahastosijoittaja lopulta maksaa.
Lisäksi sijoitusrahastot yrittävät kaikin keinoin säilyttää rahastojen vuosituotot positiivisina. Tämä saattaa tarkoittaa, että rahastot myyvät laskussa olevia osakkeita vain välttääkseen rahaston vuosituoton valahtamisen pakkaselle.
Yksityissijoittajan ei tarvitse panostaa maineeseensa eikä hänen tarvitse olla huolissaan vuosituotoista.
Artikkeli on julkaistu aiemmin maaliskuussa 2014.
Miska Simola
23.10.2018 at 10:21
Voisin lisätä vielä että yksityissijoittajan summat ovat usein niin pieniä ettei tarvitse välittää yhtiön koosta koska useinkaan hänen ostonsa ei juurikaan nosta kurssia toisin kuin sijoitusrahastojen joiden ostot ovat luokkaa 10 miljoona jolloin 100 miljoonan yhtiön osakkeiden osto nostaisi liian paljon kurssia jos haluaisi ne ostaa puhumattakaan sitten markkina-arvoltaan 10 miljoonan yhtiöstä.