Talousvaliokunta ehdottaa mietinnössään vakuudettomien kuluttajaluottojen korkokaton laskettavaksi 20 prosenttiin. Aiemmin oikeusministeriö esitti näille luotoille 30 prosentin korkokattoa, joka koskisi kaikkia muita kuluttajaluottoja paitsi esinevakuudellisia asuntoluottoja.
Talousvaliokunta haluaa siis suitsia pikavippiyhtiöitä hallituksen esitystä tiukemmalla korkosääntelyllä.
Nykyisin vain alle 2000 euron luotoille on asetettu todelliseen vuosikorkoon perustuva korkokatto, joka on tällä hetkellä 50 prosenttia. Pikavippiyhtiöt pystyvät kuitenkin kiertämään nykyistä korkokattoa. Tämän euromäärän ylittävistä luotoista ei ole säädetty minkäänlaisia korkomaksimeja. Tästä syystä luotonantajat ovat siirtyneet tarjoamaan suurempia luottoja, joissa todellinen vuosikorko saattaa olla satoja prosentteja.
Nykyisin luottoja myönnetään myös kuluttajille, joilla ei ole mahdollisuuksia selviytyä takaisinmaksusta, valiokunnan mietinnössä todetaan. Korkeakorkoisten pienlainojen markkinoinnissa saatetaan jopa korostaa, että maksuhäiriöitä ei katsota uuden luoton saamisen esteeksi.
Talousvaliokunnan mielestä enimmäiskorkoa on laskettava niin alas, että luotonantajan on välttämätöntä selvittää maksukyky.
Talousvaliokunnan ehdottamat muutokset edesauttavat sen mukaan todennäköisesti velkakierteiden katkeamista nykyistä aiemmin, jolloin mahdollisuudet järjestellä velallisen tilanne paranevat.
Talousvaliokunta haluaa myös tehostaa pikavippien valvontaa.
Valiokunnan mukaan lain rikkomisen seuraamukset on oltava ankarat. Ottaen huomioon korkeakorkoisten pienlainojen vaikutukset kansantaloudelle, on niiden valvonta järjestettävä valiokunnan mukaan nykyistä tehokkaammin siirtämällä valvonta Finanssivalvontaan.
Talousvaliokunta arvioi, että näiden muutosten jälkeenkin lainsäädäntö voi olla riittämätön kitkemään velkaantumiskehitykseen liittyviä ongelmia, minkä vuoksi myös muita toimia tarvitaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalisen luototuksen saatavuutta kattavasti koko maassa edistettäisiin ja se kiirehtii myös positiivisen luottotietorekisterin valmistelua.
”Sosiaalinen luototus”? Suomessa sana ”sosiaalinen” on varattu poliittiseen käyttöön ja tarkoittaa tässä, että luottoa saavat vain ”pienituloiset”.
Kun toisaalta kyse on valtiosta luotonantajana, kaikki maksuhäiriö- ja luottotietorekisterit ovat tietenkin kiellettyjä, koska ne johtaisivat eriarvoistamiseen luotonhakijoiden kohtelussa.
Jos holtiton rahanjako on poliittisesti oikein, mutta taloudellisesti väärin, sen pahempi sille taloudelle, koska veronmaksajahan se tämänkin sosiaalisen lystin maksaa.
———-
Valtion tavoitteena on hoitaa psyykkistä riippuvuutta taloudellisin lääkkein.
Ei onnistu, koska kyse on samasta asiasta kuin peliriippuvuudessa. Jokaisella on oikeus lotota tai pelata rahansa ja ottaa vielä tappiin asti pikavippejä päälle.
Kenelläkään ei kuitenkaan valtiollisen etiikan mukaan ole oikeutta tienata rahaa toisten pelaamisella.
Paitsi tietenkin valtiolla itsellään.
———
Pikavippifirmoilla on laillinen oikeus tarjota pikavippejä, mutta moraalinen oikeus on toki kyseenalainen, koska se lähentelee taloudellista hyväksikäyttöä. Tällaista ristiriitaa valtio-nimisen kognitiivisesti rajoittuneen toimijan on vaikea ymmärtää, selvittämisestä puhumattakaan. Niinpä asia on ymmärrettävä talousteorian sijasta mielen teorian valossa.
Analogisesti päättäjien eli keski-ikäisten naispoliitikkojen on vaikea ymmärtää keski-ikäisten miesten seksiriippuvuutta(tai tarvetta ylipäänsä) ja niinpä seksikauppaongelman suhteen naispoliitikot ovat pesseet kätensä:
Myyjän sallitaan myydä mutta samalla ostajaa kielletään ostamasta.
Vaikka tässä on jäänyt ymmärtämättä jotain oleellista kysynnän ja tarjonnan laeista, olisi kiva kuulla ao päättäjäryhmän edustajalta, miksei samaa rautaista naisen logiikkaa voisi soveltaa myös luottomarkkinoille