Kumppaniblogit

Muutos vailla suuntaa

Oppositio on ottanut muutoksen vaatimisen keskeiseksi vaaliteemakseen. Erityisesti SDP puhuu muutoksen tarpeesta. Nyt pitäisi enää tietää, mihin muutosta halutaan.

Juha Sipilän hallituskaudella on luotu 140 000 uutta työpaikkaa, talous on kasvussa, työllisyysaste on parantunut, pörssikurssit ovat nousseet, suomalaisten onnellisuus on lisääntynyt, köyhien määrä on laskenut ja nuorten syrjäytymistä on saatu vähenemään.

Mihin näistä asioista oppositio haluaa muutosta? Antti Rinne näyttää ajavan SDP:n linja-autoa katsomalla tulevaisuuteen peruutuspeilin kautta?

Ehdotus ammattijärjestöjen vallan lisäämisestä ja paluusta 1970-luvun keskitettyyn tulopolitiikkaan kertoo puoluejohdon ajautumisesta menneisyyden vangiksi.

Nykyaikaan liittyvissä avauksissaan Rinne on kompuroinut toistuvasti. Metsien hakkuita piti ensin rajoittaa, sitten ei, ja sen jälkeen ei oikein kumpaakaan. Lihan ja maidon verotusta piti kiristää, sitten ei kuitenkaan, ja lopulta ympäristöystävällisen ruuan veroa olisikin alennettava. Polttomoottoriautot piti kieltää nopealla aikataululla, tai ei sittenkään.

Äänestäjien oikeusturva on koetuksella, kun pääministeriehdokas pyörii mielipiteineen kuin pikkupoika linja-auton ohjaimissa. Mitä SDP:n suunnanmuutos oikeasti tarkoittaisi ja mitä se tulisi maksamaan?

SDP lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista eläkeläisille, työttömille, lapsiperheille ja opiskelijoille. Esimerkiksi eläkeläisille tarjotun vappusatasen kustannukset on arvioitu liki miljardin euron menoeräksi vuodessa. SDP vaatii suuria koulutuspanostuksia, vaikka oli edellisellä hallituskaudella niitä juuri leikkaamassa.

Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio toi tieteen ja järjen ääntä keskusteluun Helsingin Sanomien haastattelussa. Hänen mukaansa yliopistojen määrää pitää karsia ja huippututkimus keskittää vain muutamiin yliopistoihin. Siinä säästyisi rahaa ja resursseja.

Vaalikeskusteluissa on kuultu hämmästyttävän vähän asiantuntevaa keskustelua hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta. SDP ja SAK ovat esittäneet laajan vero-ohjelman, jolla rahaa siirrettäisiin lisää tulonsaajilta edunsaajille. Miten käy, jos verotusta kiristetään talouden kääntyessä laskusuhdanteeseen?

Tulevien eläkkeiden rahoittamisessa ollaan samankaltaisten ongelmien edessä, kun maksajien määrä vähenee odotettua nopeammin. Työeläkemaksuja on korotettava tai eläkkeitä leikattava. Työperäisellä maahanmuutolla tilanne ei korjaudu. Vain harva maahanmuuttaja siirtyy suoraan työelämään ja veronmaksajaksi. Useimmista maahanmuuttajista syntyy ensin kustannuksia, joistakin hyvin pitkäksi aikaa, jos työtä ei löydy.

Todennäköisin vaihtoehto on eläkkeiden progressiivinen leikkaaminen. Toisin sanoen mitä suurempi eläke, sitä pienempi se on tulevaisuudessa. Verotuksessa Suomi on maailman kärkipäässä, joten uusien verojen ja maksujen lisäämisessä elämme kipurajalla, jonka jälkeen veronkorotusten haitat ovat hyötyjä suuremmat.

Äänestäjien ja vaalikeskusteluja vetävien toimittajien pitää vaatia poliitikoilta selkeitä vastauksia, eikä tyytyä ympäripyöreisiin lupauksiin rahanjaosta kaikille. Ilmastonmuutoksesta on turha pitää meteliä, jos talous ei ole kestävällä pohjalla.

Artikkeli on julkaistu alun perin Talouden tulkki -sivustolla 24.3.2019.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:


< !—ReadPeak peruskoodi -->
< !—Improve Media -->

Copyright © 2019 Salkkumedia Oy

Ylös