Suomalaiset sijoittavat 42 euroa nettona henkeä kohden, kun taas rahapeleihin käytetään 570 euroa henkeä kohden. Luvut kielivät siitä, että riskin ymmärtämisen eteen tulisi tehdä töitä ja paljon.
Rahapelit eivät itsessään tuota mitään. Ne aiheuttavat riippuvuutta, yhteiskunnallisia ongelmia ja samalla mekanismin millä omaisuutta jaetaan uudestaan pelaajien kesken. Pokeripöytään astuu viisi pelaajaa, joista yksi voittaa. Hänellä on taskussaan muilta voittamiaan rahoja, mutta pokeripeli itsessään ei ole luonut pöydälle yhtään sen enempää rahaa pelaajien jaettavaksi.
Pääomamarkkinat toimivat toisin. Yritykset saavat sijoittajilta pääomaa ja ne pistävät tämän pääoman tuottamaan niin hyvin kuin osaavat. Kilpailu johtaa siihen, että parhaat ideat ja yksilöt saavat lisää pääomaa. Huono liikeidea ei pärjää ja yritys poistuu markkinoilta. Kokonaisuutena markkinat jakavat resurssit sinne, missä niistä saa parasta tuottoa.
Tilanne on eri kuin pokeripöydässä. Rahalla on aika-arvo ja kun suuri osa kaikista tehdyistä investoinneista onnistuu, syntyy tilanne missä sijoittajille voidaan jakaa varoja enemmän kuin mitä he alkujaan tarjosivat.
Tätä peruskuviota sotkevat erinäiset asiat. Yksi sijoittaja onnistuu paremmin kuin toinen ja saa sijoittamalleen pääomalle paremman tuoton. Uusjakoa siis tapahtuu. Suhdanteet, kriisitilanteet ja sijoittajien spekulaatio luovat perustan osakkeiden liikehdinnälle. Osakkeiden hinnat nousevat ja laskevat ja helposti unohtuu, että prosessin perusta ei ole uhkapeli, vaan taloudellisesti kannattava liiketoiminta.
Osakesijoittaja omistaa liiketoimintaa ja liiketoiminta luo varallisuutta. Tämä on se metsä.
Osakemarkkinoiden heilunnan syyt ovat niitä puita
Lyhyellä aikavälillä yksittäisen sijoituskohteen arvonvaihtelu on niin suurta, että sijoittamisen voi vaikuttaa sattumankaupalta. Yritys julkistaa tuloksensa, eikä sitä voi etukäteen voi tietää onko se erityisen hyvä vai huono. Jos tulos on odotuksia parempi, lähtee osakekurssi nousuun. Jos tulos on odotuksia heikompi, lähtee osakekurssi laskuun.
Suhdanteet vaikuttavat yritysten tuloksentekokykyyn. Tuloksentekokyky vaikuttaa osakkeen arvoon. Tämän takia sijoittajat pyrkivät eri tavoin ennakoimaan suhdanteiden käänteitä. Jos tarpeeksi suuri massa sijoittajia uskoo negatiiviseen käänteeseen, niin syntyy itseään ruokkiva prosessi.
Laskevat osakekurssit saavat algoritmit vähentämään isojen sijoittajien riskitasoa ja osakkeita tulee sitä kautta myyntiin lisää. Vastaavasti empivät sijoittajat saavat syyn kääntyä myynnin kannalle: ”Laskevat kurssit ovat nyt se merkki, että kohta rytisee”.
Pitkällä aikavälillä yksi yritys onnistuu liiketoimissaan erittäin paljon paremmin kuin toinen. Ja sen parhaan yksittäisen osakkeen tunnistaminen sisältää ison palan sattumaa.
Me ihmiset rakennamme oppimisemme jo olevassa olevan pohjan päälle. Jos se olemassa oleva pohja on rahapelien maailma, niin aivomme nyt vaan toimivat niin, että ne lokeroivat erittäin helposti sijoittamisen samaan kohtaan rahapelien kanssa.
Sitä kautta syntyy mielikuva siitä, että sijoittaminen olisi pelkästään sattumasta kiinni. Tai mielikuva voi olla tällainen: ”Voi siinä taidollakin olla merkitystä, mutta koska osaamiseni on muualla, niin minun kohdallani puhutaan käytännössä tuuripelistä ja sattumaan perustuvasta varallisuuden uusjaosta.”
Se mikä siis kannattaa muistaa on tämä: Rahapelien ja sijoittamisen väillä on yhtäläisyyksistään huolimatta yksi olennainen ero. Rahapelit eivät itsessään tuota mitään. Yritykset puolestaan luovat liiketoiminnallaan omistajilleen lisää varallisuutta.
Osakesijoittamisella voi menettää rahansa, mutta se on oma päätös
Moni sijoittaja tekee tietoisen valinnan näkemyksen ottamisesta. Sijoittajan on mahdollista ottaa rahapelimaailman kaltaista riskiä. Osa haluaa tietoisesti tehdä niin. Kukapa ei joskus haluaisi nauttia jännityksen tuomasta huumasta?
Eikö markkinoita ajoittamaan pyrkivä sijoittaja haluakin toimia kuin pokeripelaaja? Pokeripöydässä riskillä on iso merkitys, mutta siinä lasketaan myös todennäköisyyksiä ja bluffataan. Pokeri on myös taitopeli ja selkeästi parempi pelaaja voittaa pitkässä juoksussa sen selkeästi huonomman pelaajan. Kaikki se osaaminen tähtää siihen, että saadaan itselleen sitä toisten pöytään tuomaa rahaa.
Markkinoita ajoittavan sijoittajan perustavoite sisältää paljon yhtäläisyyksiä rahapelimaailman kanssa. ”Jos itse ymmärrän muita paremmin myydä osakkeeni ajoissa pois, saan käyttööni muiden rahaa.”
Ne muut sitten menettävät rahaa, kun kurssilasku alkaa. Ja sitten kun ne muut vielä myyvät sieltä kurssipohjilta, niin hyödyn heistä, kun saan osakkeita halvalla. Siinä muut lukitsevat sitten tappionsa lopullisesti sisään.
Muitakin sijoittamisen strategioita voi kokeilla tavalla missä voi aidosti menettää rahaa. Jos ostaa vain yhden yrityksen osakkeita ja yritys menee konkurssiin, niin ne rahat aidosti menettää. Jos käyttää voimakkaan vivun sisältäviä johdannaisia, niin siinä yhteydessä riski tarkoittaa mahdollisuutta sijoittamansa pääoman täydellisestä menettämisestä.
Hajauttava osakesäästäjän riski on luonteeltaan erilaista
Jos tavoitteena on säästää ja saada tuottoja, niin osakemarkkinoilla ei ole pakko lähteä pelaamaan.
Silloin se sijoittamisen perusajatus on tämä: ”Tavoitteeni ei ole omaisuuden uusjako. Tavoitteenani ei ole niiden muiden sijoittajien pöytään tuoman rahan haaliminen itselleni. Sen sijaan tavoitteeni on tavoitella sitä rahaa minkä ne yritykset liiketoimintansa ja rahan aika-arvon kautta sijoittajilleen tuottavat”.
Näihin tavoitteisiin päästään hajautuksen kautta. Rahastojen kautta pienenkin sijoittajan on mahdollista hajauttaa sijoituksensa satoihin osakkeisiin. Pitkä 20 vuoden sijoitushorisontti ja ajallinen hajauttaminen esimerkiksi kuukausisäästösopimuksella minimoi suhdanteiden tuoman riskin.
Näin toimien sijoittajan riski sijoittamansa pääoman menettämisestä on häviävän pieni ja siinä yhteydessä riskillä ei ole mitään tekemistä rahapelimaailman riskin kanssa. Siinä yhteydessä riskillä tarkoitetaan kuinka paljon pää kestää arvonvaihtelua ja osakemarkkinoiden heiluntaa. Tuottojen kannalta tällaisen riskin määrällä on erittäin suuri merkitys.
Sen takia oman riskinsietokyvyn kartoittaminen on omia tuottojaan maksimoivan pitkäjänteisen sijoittajan kaikkein keskeisin toimenpide.
