Kotitalousvähennys lisää kotitalouksille tarkoitettavien palvelujen kysyntää ja sekä tukee työllisyyttä.
Kotitalousvähennys tarkoittaa helpotusta veroihin. Kotitalousvähennystä voi saada, kun kotitalous ostaa esimerkiksi näitä töitä kotiisi: siivous, lastenhoito, asunnon remontit ja tietokoneiden asennukset. Kotitalousvähennystä voi saada myös vapaa-ajan asuntoon kohdistuviin palveluihin.
Vähennys oli Suomessa laajimmillaan vuosina 2009–2011. Silloin sen enimmäismäärä oli 3000 euroa ja 60 prosenttia työkustannuksista sai vähentää verosta. Kuluvana vuonna kattosumma on enää 2250 euroa, ja vähennys on 40 prosenttia työkustannuksista.
Lue myös: Bitcoin osana sijoitussalkkua
Vähennys on siis supistunut jopa yli kolmanneksella, kun huomioidaan 2010-luvulla tapahtunut hintatason nousu, arvioivat EK:n pääekonomisti Penna Urrila ja SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta.
Urrila ja Kaukoranta toteavat yhteisessä kannanotossaan, että vähennystä tulisi kasvattaa huomattavasti, jos haluttaisiin palata kymmenen vuotta sitten olleeseen tilanteeseen. Ekonomistien mukaan paluulle viime vuosikymmenen tasoon olisi tärkeää muistakin syistä.
”Kasvattaminen on perusteltua myös, jos ajattelee vähennystä suhdannepolitiikan välineenä – jos näki kotitalousvähennyksen supistamisen suhdannepoliittisesti perustelluksi vuosi sitten, niin vastaavasti nyt taantumassa sitä kannattaisi kasvattaa”, Urrila ja Kaukoranta toteavat.
Kotitalousvähennyksen kattosummaa ja vähennysprosenttia tulisi ekonomistien mukaan nostaa tuntuvasti. Samalla heidän mukaansa tulisi arvioida vähennyksen soveltamisalan laajentamista uusiin palveluihin sekä nykyisen 100 euron omavastuun poistamista.
Kotitalousvähennys alentaa sen piirissä olevien palveluiden nettohintaa kotitalouksille. Siten se todennäköisesti lisää niiden kysyntää sekä tukee työllisyyttä suoraan, ekonomistit arvioivat.
Miten kotitalousvähennys sitten tarkalleen ottaen vaikuttaa työn hintaan?
Verot luovat kiilan sen välille, mitä ostaja palveluista maksaa ja mitä työntekijälle jää käteen. Tätä kutsutaan verokiilaksi. Ilman kotitalousvähennystä työn verokiila on raskas, muistuttaa Veronmaksajain keskusliitto.
Keskusliitto esittää sivuillaan havainnollisen esimerkin.
”Sanna pohtii autotallin sisäseinien maalaamista. Paikallinen yrittäjä tarjoaa maalaustyön hintaan 300 euroa alveineen. Sannan kuukausipalkka on 3 500 euroa, josta veroihin ja veronluonteisiin maksuihin menee 30,3 prosenttia ja käteen jää 2 439 euroa. Urakkaan menisi siis reilut 12 prosenttia kuukauden nettopalkasta, mikä kuulostaa Sannan mielestä paljolta työhön nähden.”
Esimerkki osoittaa, että 300 euron urakan maksaakseen Sannan on tienattava 431 euroa bruttopalkkaa. Bruttopalkasta Sannan työnantaja maksaa lisäksi pakolliset työnantajan sosiaalivakuutusmaksut 90 euroa. Näin ollen Sannan vastaava palkkakulu on yhteensä 521 euroa.
Eikä tässä vielä kaikki. Tietenkin myös maalausyrittäjälle koituu veroja.
”300 euron urakasta arvonlisäveroa on 58 euroa (alv-kanta 24 %). Loppu summasta menee palkkaan ja työnantajan sosiaalivakuutusmaksuihin. Bruttopalkaksi tulee 200 euroa ja työnantajamaksuiksi 42 euroa. Jos työntekijän veroihin ja veronluonteisiin maksuihin menee 25 % (50 euroa) työntekijälle jää nettona 150 euroa”, keskusliitto laskee.
Työn tilaajalle koituva kustannus siis on kaiken kaikkiaan 521 euroa ja siitä jää yrittäjälle vain 150 euroa. Verot ja maksut ovat yhteensä peräti 371 euroa eli 71 prosenttia 521 eurosta.
Kotitalousvähennys kuitenkin höylää Sannan ostaman palvelun verokiilaa, sillä kotitalousvähennyksen myötä Sanna saa 40 prosenttia yritykseltä ostamastaan työstä verosäästönä takaisin.
Veronmaksajain keskusliitto laskee, että jos Sanna päättääkin teettää urakan ulkopuolisella 300 euron hinnalla, varsinainen kustannus on hänelle 180 euroa, koska kotitalousvähennys leikkaa samalla Sannan maksettavia veroja 120 eurolla.
LUE MYÖS TÄMÄ
