Helsingin Sanomien pääkirjoitus on herättänyt voimakkaita tunteita.
Kirjoitus nostaa esiin tieteen ongelmat ja politisoitumisen. Kirjoituksen tunteita herättävä osio on eri tieteenalojen väliset erot ja väite siitä, että tietyt tieteenalat politisoituvat toisia herkemmin.
Väite on herättänyt närää etenkin yhteiskuntatieteilijöissä. Osa pitää politisointia itsestäänselvyytenä. Toiset pitävät koko kirjoitusta kammottavana plöräyksenä.
Kaikki tiede on politisoitavissa
Tieteeseen perustuva asiantuntijuus ei ole täysin objektiivista ja tämä pitää paikkaansa kaikilla tieteenaloilla. Asiantuntijat painottavat eri asioita asunpaikkakuntansa funktiona silloin kun puhutaan koronarokotteiden kohdentamisesta.
Lääketieteen osa-alueella subjektiivisuus paistaa läpi kuin aurinko ikkunasta.
Kaikki tieteen yksityiskohdat eivät ole mielipideasioita
Siltikin Helsingin Sanomat on oikeassa esittäessään, että eri tieteenalojen välillä on eroja.
Mielipiteillä on merkitystä kaikilla tieteen aloilla, mutta kaikki yksityiskohdat eivät ole mielipideasioita. Ei ole mielipideasia toimiiko Pfizerin rokote tai tulisiko suomalaiset rokottaa vai ei.
Rokote toimii ja rokottaa pitää, koska tästä asiasta on tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tieto syntyy sitä kautta, että käytössä on tieteellinen prosessi.
Vertaisarviointi
Tieteellisen prosessin ytimessä ovat tieteelliset vertaisarvioidut aikakausilehdet.
Prosessi on olemassa sen takia, ettei tieteen nimessä voisi väittää ihan mitä tahansa. Voin tietysti keksiä jotain ihan päätöntä kuten ”parsakaali parantaa koronan”, mutta en saisi ikinä julkaistua moista ”avainlöydöstä” alan parhaassa tieteellisessä aikakausilehdessä. Se olisi yksinkertaisesti mahdotonta.
Vastaavasti, ei ole mahdollista, että rahoituksen tutkija saisi puhtaan argumentaation voimalla julkaistua päätöntä avainlöydöstä tyyliin ”jänikset ovat alkaneet käymään pörssikauppaa Helsingissä ja lyövät indeksin mennen tullen”.
Tämä prosessi tekee tieteestä tiedettä. Väitteiden pitää perustua johonkin muuhunkin kuin mielipiteeseen ja jos eivät perustu niin niitä ei saa julkaistua ainakaan niissä parhaissa lehdissä.
Intersektionaalinen tutkimus ja sosiaalisten konstruktioiden päälle rakennetut tutkimukset eivät täytä tätä kriteeriä. Tutkimukset julkaistaan vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta prosessi on heikko, sillä se ei pohjimmiltaan perusta tieteellisestä metodista. Tieteellinen metodikin kun halutaan nähdä pelkkänä sosiaalisena konstruktiona.
Kova syytös, mutta argumenttejakin löytyy.
Kokeellinen menetelmä
Akateemikot Pluckrose, Lindsay ja Boghossian kokivat, että avoin keskustelu sukupuolen, rodun ja seksuaalisuuden ympärillä oli käynyt mahdottomaksi. Niinpä he päättivät nollata keskustelun.
Perusajatuksena oli keksiä päätön väite ja saada se julkaistua pseudonyyminimillä. Ja nyt ei puhuta julkaisusta ihan missä tahansa, vaan julkaisemisesta alan parhaissa vertaisarvioiduissa lehdissä.
Ja nyt ei puhuta myöskään mistä tahansa väitteestä, vaan aivan täysin päättömistä ja itse keksityistä ”avainlöydöksistä”, joita tehtailtiin kaikkiaan 20 kappaletta.
Alan parhaissa tieteellisissä lehdissä julkaisemisen ei todellakaan pitäisi olla tuosta vaan. Etenkin kun kyse ei ollut sukupuolitutkijoista vaan humanistin, matematiikan tohtorin ja filosofian professorin kombinaatiosta.
Jo tässä pitäisi olla akateemisella yhteisöllä peiliin katsomisen paikka. Jos tutkimuksen läpimenoon alan arvostetuimpiin lehtiin riittää alalla käytetyn termistön ja toimintatapojen opettelu, niin eikö siinäkin olisi jo itsessään syytä huoleen?
Valitettavasti negatiiviset uutiset eivät lopu tähän.
Uskomattomia ”avainlöydöksiä”
Yksi kolmikon ”avainlöydös” oli, että heteromiehiä pitäisi rohkaista tunkemaan dildo perseeseensä transfobian estämiseksi ja feminististen arvojen edistämiseksi.
Läpi meni. Sexuality & Culture tykkäsi tästä.
Toisen avainlöydöksen mukaan perinteinen kehonrakennus on seurausta alistavasta kulttuurista. Tämän takia ihmisten pitäisi rakentaa läskiä lihasten sijaan.
Julkaistu. Fat Studies kannatti tätä.
Järkyttävintä ei ole kuitenkaan pelkkä ”tieteellisen löydöksen” julkaisukelpoisuus, vaan vertaisarvioitsijoiden kommentit lähetettyihin käsikirjoituksiin.
Opetusta käsittelevän manuskriptin mukaan syrjityssä asemassa (naiset, etniset ryhmät) olevia opiskelijoita pitäisi suosia antamalla heille enemmän aikaa, huomiota ja positiivista palautetta. Etuoikeutetussa asemassa olevia opiskelijoita (valkoiset miehet) tulisi rankaista hiljentämällä, tehtyjä tuotoksia solvaamalla ja tahallaan päälle puhumalla. Tämän lisäksi nämä ”etuoikeutetut” pitäisi pistää kahleisiin.
Vertaisarvioijan kommentti on kertakaikkisen järkyttävä: ”Pidän tästä projektista todella paljon. Mielestäni kirjoittajien näkemykset ovat kohdallaan…”
Mitä sitten?
Nyt siis aikuisten oikeasti. Onko miesviha todellakin edennyt pisteeseen missä on soveliasta ehdottaa miesopiskelijoiden pistämistä kahleisiin tieteen nimissä?
Suomen Akatemia, nyt herätys. Asioilla on seurauksia. Australiassa poikia on pistetty koulussa pyytämään anteeksi sukupuoltaan. Se on lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Onko tämä sellainen suuntaus, jota haluamme tieteen nimissä edistää?
Onko oikein, että oman maamme televisiossa esiintyvät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntijat kertovat miten miesten tulee väistää naisia kaduilla?
Tuleeko tällaiselle ”tutkimukselle” tosiaan antaa akateeminen arvo? Vastaako se arvoltaan vaikkapa rokotetutkimusta? Tieteeseen perustuva politiikka kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta, mutta onko intersektionaalinen feminismi asia, jota kannattaa tieteen nimissä edistää?
Minusta ei ole. Käsillä on ongelma, johon tiedeyhteisön soisi puuttuvan jotenkin muutenkin kuin ehdottamalla puhelinlakkoja ilkeiden toimittajien ruotuun pistämiseksi. Nyt on päässyt syntymään tilanne, jonka tiedeyhteisön itsensä olisi pitänyt korjata jo aikoja sitten.
Töitä olisi. Tosiasia on kuitenkin se, ettei Suomella ole tällä hetkellä uskottavia edellytyksiä tehdä tasa-arvoista politiikkaa.
Toimituksen blogi on kategoria, jonka tarkoitus on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja se voi sisältää voimakkaitakin mielipiteitä.
