Makrotalous

Suomen eläketurvaan on kehittymässä rahoitusongelma

Työeläkkeiden rahoitukseen on syntymässä pitemmällä aikavälillä vajausta, arvioidaan tuoreessa raportissa.

Suomen eläkejärjestelmä on vankka ja toimii hyvin, ja sen tulokset sijoittuvat hienosti kansainvälisessä vertailussa. Näin luonnehtii Suomen järjestelmää arvioinut tanskalainen professori Torben M. Andersen, jonka raportti Suomen eläkkeiden riittävyydestä ja kestävyydestä julkistetaan tänään.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Andersen nostaa Suomen järjestelmän vahvuuksiksi yhden luukun periaatteen, yksinkertaisen rakenteen, eläkeoikeuksien säilymisen sekä eläkkeiden riittävyyden.

Eläkejärjestelmiä arvioitaessa yksi tärkeimpiä perusteita on eläkeläisköyhyys. Professori Torben M. Andersenin mukaan Suomi on sekä eläkeläisköyhyydessä että korvaustasoissa samanvertainen tai jopa parempi kuin useimmat muut maat. Esimerkiksi 66 vuotta täyttäneistä miehistä vain noin 5 prosenttia ja naisista 8 prosenttia oli köyhiä vuonna 2016. OECD käyttää köyhyysriskirajana 50 prosenttia mediaanitulosta. EU on määritellyt köyhyysriskirajan 60 prosenttiin.

”Vaikka eläkeläisköyhyyttä ei ole onnistuttu täysin torjumaan, eläkeläisten joukossa harvemmat jäävät yleisesti käytettyjen köyhyysrajojen alapuolelle kuin koko väestössä. Eläkkeiden korvausasteet ovat myös kansainvälisesti verraten korkeat”, professori Andersen arvioi.

Tulevaisuuskin näyttää melko hyvältä. Eläkkeiden ennakoitavissa oleva reaaliarvo ja siten myös elintaso kasvaa kaikissa väestöryhmissä tulevaisuudessa.

Andersen kuitenkin huomauttaa, että eläkeläisten ja työmarkkinoilla olevien välinen tuloero on kasvamassa. Tämä johtuu pääasiassa elinaikakertoimesta ja siitä, että indekseillä tarkistettu eläketaso jää jälkeen ansiotason keskimääräisestä kehityksestä.

Tärkein viesti tulevaisuutta silmällä pitäen on raportissa on kuitenkin se, että työeläkkeiden rahoitukseen on syntymässä pitemmällä aikavälillä vajausta, joka johtuu 2010-luvulla laskeneesta syntyvyydestä. 

Automaattiset vakauttajat käyttöön

Suomen eläkejärjestelmää on viime vuosikymmenillä uudistettu useaan otteeseen. Torben Andersen arvioi raportissaan, että Suomen on jatkettava uudistuksiaan eläkkeiden rahoituksen vahvistamiseksi.

Uusimmat automaattiset sopeutusmekanismit, kuten elinaikakerroin ja lakisääteisten eläkeikärajojen tarkistukset, ovat jatkossakin keskeisessä roolissa eläkkeiden rahoituksen kestävyydelle.

Nykymuodossaan ne eivät kuitenkaan riitä.

”Rahoituksellinen kestävyys kohtaa haasteita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, koska sopeutusmekanismit eivät ole tarpeeksi vahvoja varmistaakseen maksujen ja menojen tasapainon. Ennusteiden analysointi osoittaa selkeästi, että ongelma on syntymässä. Se on pakko ratkaista.”

Ongelman huomiotta jättäminen lisää todennäköisyyttä, että tulevaisuudessa on tehtävä suuria muutoksia. Tämä luo epävarmuutta ja vaikuttaa sukupolvien väliseen tulonjakoon.

”Siksi on tärkeää luoda uudistusstrategia, jossa päätetään, nostetaanko eläkemaksuja tulevaisuuden menonlisäysten rahastoimiseksi ennakolta vai vahvistetaanko sopeutusmekanismeja.”

Eläkejärjestelmän rahoitukseen mallia Ruotsista

Andersenin mielestä yksi mahdollisuus on automaattinen tasapainotusmekanismi, joka varmistaa eläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden, kuten Ruotsissa. Osa ansioon sidotusta eläketurvasta joustaa siellä eläkkeiden rahoitustilanteen mukaan.

Sekä maksussa olevia eläkkeitä että kertyneitä eläkeoikeuksia, voidaan leikata. Välineenä on eläkeindeksi. Andersen toteaa, että myös maksujen joustaminen osana vakautusta on mahdollista. Jälkimmäinen on Siimeksen mukaan saanut yllättävän vähän näkyvyyttä Suomessa.

Automaattisia vakauttajien arvioinnissa on huomioitava erot eri maiden eläketurvan rakenteessa, arvioi Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes.

”Automaattinen sopeutusmekanismi koskee Ruotsissa vain osaa kokonaiseläketurvasta. Suomessa työeläke on eläkeajan toimeentulon kannalta vallitseva järjestelmä. Siksi työeläkkeen tason “automaattinen heilunta” aiheuttaisi meillä helposti enemmän ongelmia kuin naapurissa. Se vähentäisi ihmisten mahdollisuuksia ennakoida tulojaan ja lisäisi paineita vähimmäiseläkkeiden puolella” Siimes toteaa.

Automaattiset vakauttajat eivät ole Ruotsissakaan poistaneet poliittisten päätösten tarvetta. Mekanismin vaikutuksia on lievennetty tai jopa kokonaan poistettu verotuksen muutosten avulla, sanoo Siimes. Näin on käynyt siitä huolimatta, että vakautuksen kohteena oleva eläke muodostaa siellä vain osan kokonaiseläketurvasta.

”Huomionarvoista on myös se, että eläkkeitä koskeva päätöksenteko on Suomessa hajautunut työmarkkinaosapuolten ja parlamentaarisen järjestelmän kesken. Politiikan valta on historiallisesti ollut ja on suurempi Ruotsissa. Olisi iso arvovalinta päätyä siihen myös Suomessa”, Siimes arvioi.

Siimes muistuttaa, että vanhuuseläkeiän nostaminen on saanut Suomessa hyväksyntää pitkän yhteiskunnallisen prosessin kautta, ja eläkeiän sitominen elinajan odotteeseen on muuttunut valtaosin luonnollisenakin pidetyksi ajatukseksi. Alhainen syntyvyys vaatii nyt eläkejärjestelmältä samankaltaista pohdintaa, Siimes toteaa.

”Yksi tapa ratkaista alhaisesta syntyvyydestä johtuvaa ongelmaa olisi Anderseninkin esiin nostama etukäteisrahastoinnin vahvistaminen. Tälle automaattisen vakauttamisen vaihtoehdolle olisin toivonut raportissa laajempaa analyysiä”, Siimes sanoo.

Rahastoinnin ja sijoitustoiminnan yhteyttä säätelevän mekanismin pohdintaa ei tule ohittaa

Eläkemaksujen nostamisen ja sopeutumismekanismien vahvistamisen lisäksi Torben Andersen näkee syytä uudistaa sijoitustoiminnan ja vakavaraisuuden sääntelyä.

Yksi Andersenin keskeisistä viesteistä on, että Suomen yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän rahastoinnin ja sijoitustoiminnan yhteyttä säätelevän mekanismin toimivuutta tulisi arvioida kriittisesti.

”On ihan totta, että tuo mekanismi on ajan saatossa kerroksittain rakennettu ja vain harvojen kokonaan ymmärtämä kokonaisuus, joka saattaa ohjata työeläkevakuuttajia epätarkoituksenmukaiseen riskinoton ja riskien välttämisen suhteeseen ja näkyä esimerkiksi sijoitustoiminnan korkeina kustannuksina”, sanoo Siimes.

Vaikka Andersen ei suoraan esitäkään mekanismin täydellistä uudistamista, sellaistakaan vaihtoehtoa ei pidä Siimeksen mukaan sulkea pois eläkejärjestelmän pitkäjänteisen ja vastuullisen kehittämisen osalta.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös