Vesa Puttonen on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori, ja hän on toiminut urallaan myös rahastoyhtiö Conventumin toimitusjohtajana.
Suomen tunnetuimpia sijoittamisen asiantuntijoita ja tuottelias tietokirjailija. Hän on voittanut Book Excellence Awards -kilpailun vuonna 2017 kirjallaan Investment Traps Exposed, joka kertoo karua kieltä ihmisten huijaamisesta.
Puttonen tunnetaan suorapuheisuudestaan ja kyvystään selittää monimutkaisia talousasioita arkikielellä.
Tuoreessa Asiastudion podcast-jaksossa ja maaliskuussa 2026 ilmestyneessä kirjassaan Miten miljoona hankitaan ja kulutetaan Puttonen avaa suomalaisten vääristynyttä rahasuhdetta ja tarjoaa konkreettisen kehikon vaurastumiseen.
Podcastissa professori jäsentää säästämisen kolmen pilarin kautta.
Ensimmäinen pilari on lakisääteinen eläketurva, joka kertyy automaattisesti työuran aikana. Toinen pilari kattaa työnantajan mahdollisesti tarjoaman lisäeläketurvan. Kolmas pilari on vapaaehtoinen henkilökohtainen säästäminen ja sijoittaminen.
Ensimmäinen pilari hoitaa perustoimeentulon, mutta sen varaan ei kannata laskea liikaa. Suomen eläkejärjestelmä on kansainvälisissä vertailuissa hyvä, mutta lakisääteinen eläke korvaa vain osan työaikaisesta tulotasosta.
Toista pilaria ei ole lainkaan kaikilla palkansaajilla.
Kolmas pilari on siis se, johon suomalaisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, ja juuri se jää Puttosen mukaan useimmilta käyttämättä.
Henkinen pääoma on nuoren suurin omaisuuserä
Puttonen esittelee kirjassaan vaurauden kaavan, jossa varallisuus koostuu rahapääoman ja henkisen pääoman summasta. Nuorelle ihmiselle henkinen pääoma on ylivoimaisesti arvokkaampi erä. Se tarkoittaa koulutusta, työuraa, sosiaalisia suhteita ja terveyttä.
Käytännössä tämä merkitsee, että ammatinvalinta ja itsensä kehittäminen ovat usein merkittävämpiä taloudellisia päätöksiä kuin ensimmäisen asunnon osto. Eri urapolut ovat myös taloudellisesti hyvin erilaisia, ja jo nuorena on hyvä tiedostaa tämä.
Puttonen korostaa, ettei kyse ole pelkästä koulumenestyksestä vaan laajemmasta kyvystä kerryttää osaamista, josta hyötyy koko loppuelämän.
Kun henkisen pääoman arvo alkaa iän myötä pienentyä, rahapääoman merkitys kasvaa. Juuri siksi säästäminen kannattaa aloittaa nuorena: korkoa korolle -efekti toimii sitä tehokkaammin, mitä pidempi aikahorisontti on.
Puttonen antaa konkreettisen esimerkin. Kun säästää kuukausittain 700 euroa ja sijoittaa rahat viiden prosentin vuosituotolla, 40 vuoden kuluttua kasassa on reilu miljoona euroa. Summa on symbolinen, mutta laskelman ydin on se, miten pitkäjänteinen ja järjestelmällinen toiminta kumuloituu ajan mittaan.
Pelkkä tieto ei muuta käyttäytymistä
Yksi Puttosen keskeisistä viesteistä haastaa yleisen oletuksen: taloudellinen lukutaito ei yksin riitä muuttamaan ihmisten käyttäytymistä. Tutkimusten mukaan pelkkä tiedon lisääminen ei tee kenestäkään rationaalista säästäjää.
Suhtautuminen rahaan on syvällä persoonallisuudessa. Puttonen jakaa ihmiset karkeasti kahteen tyyppiin: luontaisiin nuukailijoihin ja luontaisiin tuhlaareihin. Kumpikaan ei ole ongelmaton. Säästäjät tietävät, että rahaa voisi myös käyttää, ja kokevat tästä epämukavuutta. Kuluttajat puolestaan tiedostavat, että olisi hyvä säästää enemmän.
Puttonen tunnistaa ilmiön omakohtaisesti. Hän kuvaa itseään äärimmäisen säästäväiseksi ihmiseksi, joka säästi jopa armeijan päivärahoista puolet. Miljoonavarallisuuden kerryttyä hänen vaimonsa esitti aamupalapöydässä kysymyksen, joka pysäytti: miksi he edelleen säästävät?
Tästä pohdinnasta syntyi kirjan toinen pääteema: miten kerättyä varallisuutta pitäisi käyttää.
Suomessa ilmiöllä on Puttosen mukaan kansantaloudellistakin merkitystä. Kotitalouksien talletukset ovat nousseet yli 115 miljardiin euroon, ja varallisuus on kasaantunut ikähaitarin yläpäähän. Raha ei kierrä.
Vaurastuminen on yksinkertaista mutta ei helppoa
Puttosen neuvot ovat lopulta pelkistettävissä muutamaan periaatteeseen. Ensin tarvitaan tavoite. Sen jälkeen lasketaan taaksepäin, paljonko arjessa pitää säästää kuukausittain. Sitten valitaan sijoituskohde, ja kenelle tahansa pitkällä sijoitushorisontilla se tarkoittaa osakemarkkinoita.
Indeksirahasto on hänen mukaansa ratkaisu, joka toimii aina. Se sopii erityisesti niille, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita sijoittamisesta mutta haluavat silti päästä osalliseksi osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotosta.
Puttonen suhtautuu sen sijaan kriittisesti FIRE-liikkeeseen, joka tavoittelee varhaista eläköitymistä. Hän pitää sitä usein henkisen pääoman hukkaamisena, sillä työ tarjoaa parhaimmillaan identiteettiä, merkityksellisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Vapaus tehdä omia valintoja on tärkeää, mutta se ei välttämättä tarkoita lopettamista.
